Ystäviä ei saisi olla

No, meidän avioliitossa lähtotilanne on melkein sama, tosin anoppi ei ole koskaan ikinä puuttunut kummankaan kaveripiirin juttuihin, mutta alkuaikoina pyrki ja onnistuikin omimaan mieheni kaikki vähäisetkin liikenevät vapaa-ajat aika lahjakkaasti itselleen. Mies lähti usein 10-12 tunnin työvuoron jälkeen suoraan anoppilaan ja appiukolle, auttamaan näitä erittäin tärkeässä ja vaikeassa auton pesussa, auton renkaiden vaihdossa, jne. jotka tosin olisivat hoituneet ihan 20-40 eurolla appilan lähihuoltamolla.

Miehellä on 3 läheisempää kaveria, joista 1 on tosin sukulainen, ja minulla taas vain 2, joille juttelen, toiselle puhelimella 2 kertaa kuussa (sukulainen) ja toiselle pääosin spostilla. Pitkän välimatkan takia en näe jälkimmäistä kuin 1-2 kertaa vuodessa ja ensimmäistä mieheni kanssa noin 3-4 kertaa vuodessa. Kummallekaan näistä kavereistani en juttele yhtään mitään henkilökohtaisia asioita, parisuhteestamme tai raha-asioista. Pidän keskustelut omasta elämästäni keveinä ja ympäripyöreinä, mutta kuuntelen heitä, jos heillä on murheita, ja koetan auttaa.Omia murheitani en koskaan kerro heille.

Haluan rauhoittaa kotini vierailuilta ja miehenikin tapaa kavereitaan kotimme ulkopuolella, ei siksi, että olen Käskenyt tehdä niin, vaan koska nyt vaan sattuu tapaamaan heitä kaupungilla ja saa samalla hoidettua omia asioitaan keskustassa tai reunamilla.

Kun mieheni on tullut vuorotöistä, ja minäkin olen kotona, en todellakaan halua, että hän yövuorosta hädin tuskin tolpillaan selvinneenä, ja seuraavan ollessa samana iltana tai aamulla edessä, että hän menee kahville, vaan kerää voimia kotona, ja usein on tajunnut tehdäkin niin. Kyllä sitä aikaa riittää sitten sille ajalle, kun on ollut aikaa nukkua ja levätä.

Osoittaa kaveriporukaltaan hämmästyttävää tilanteen väärää lukemista, että esim. kun ovat kuulleet, että miehellä on vapaa pe- ja la-ilta tai muu arki-ilta, ja tietävät, että minä päivätöitä tekevänä olen myös kotona, että he kehtaavat soittaa silloin. Tätä en tule koskaan ymmärtämään, ja olen sanonutkin sen miehelleni. Vielä lisäksi, tätä tekee mieheni 3:sta kaverista 2, joilla on vielä oma vaimo ja lapset kotona, että eivät ---- tajua pysyä itse kotona, oman perheensä luona.

Minun tehtäväni vaimona on elää niin kuin parhaaksi koen, ja kertoa myös miehelleni, mitä minä oikeasti ajattelen. Hän tietää tasan tarkkaan, mitä olen mieltä kavereistaan, ja minulla on mielestäni oikeus sanoakin niin. Koska olen tuntenut kaverinsa melkein siitä asti kun olen miehenikin tuntenut.

En ymmärrä sitäkään, että mieheni kavereista eräs voi soitella useamman kerran viikossa ja pyytää tapaamista vaikka 2 kertaa saman viikon aikana. Aivan kuin ma ja la välissä olisi ehtinyt tapahtua jotain niin dramaattista, että täytyy pysyä perillä toisen asioista. Kenenkään elämä ei ole niin mielenkiintoista, että koko ajan pitäisi soitella ja keskustella.

Molemmat meistä kasvoivat ympäristössä, jossa oli paljon toisia lapsia, miehelläni on enemmän sisaruksia. Itse opin viimeistään kouluvuosina tottumaan siihen, että kaikki kaverit eivät olekaan niin kavereita kuin sanovat olevansa, ja myöhemmin, että paras olla hieman varuillaan kuin läpättää kaikki asiansa muille. Vaikka ympärillä olisi 10 kaveria, niin niiden tehtävä ei ole pelastaa sinua vakavasta pulasta tai kuunnella vain nalkutusta huonosta parisuhteesta, näitäkin olen sivusta seurannut ja yhdessä mieheni kanssa yksissä tuumin dumppanneet 10 vuoden taustakatselun jälkeen. Eikä kaduta yhtään, että suojelen itseäni ja omaa elämääni.

Ei kyllä kuulosta todellakaan terveeltä.
Miehen käytös kertoo hallitsemisen halusta ja sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.

Olin joskus itsekin yhdessä miehen kanssa, joka oli sairaalloisen mustasukkainen ja käsitti minut lähinnä omaisuutena (vissiin joku persoonallisuushäiriö, dunno..) ja parisuhdeväkivaltahan astui sitten myöhemmin mukaan

Minulla ei hänen kanssaan saanut olla ystäviä. Omasta mielestään hän ei kuulema rajoittanut, mutta niinpä vaan harrasti nimenomaan tuota puhelujen häiriköimistä ja välillä jopa repi puhelimen kädestäni tarkistaakseen, että onko siellä nyt varmasti naispuolinen ystäväni, eikä joku salarakas (kaveri tosissaan oletti, että ainakun hänen silmänsä välttää niin olen paneskelemassa jonkun toisen kanssa...). Miepuolisia ystäviä ei luonnollisestikaan saanut olla, kun "ne kaikki vaan esittää sun kaveria, että pääsis pukille". Hänellä itsellään sitten toki sai olla naispuolisia kavereita.
Yhteenmuuttaessa alkoi myös ladella sääntöjä, että se-ja-se ei sitten saa tulla meille (eli käsittäen kaikki minun kaverini, sukulaiseni, tuttavani). Omat juoppokaverit sitten saivat ravata meillä alituiseen, eikä minulla ollut tähän kuulema mitään "vastaaninistävää".
Juu en inissyt, pakkasin kamat ja häivyin.

Sanoisin vaan, että anna miehelle selkeät ehdot. Joko parantaa käytöstään tai sitten nostat kytkintä. Ystävyyssuhteet kuuluvat elämään ja tekevät elämänlaadusta parempaa.

Ei kuulosta ap:n toiminta järkevältä.,mutta ei tuon ensimmäisen vastauksen antajallakaan taida olla kaikki hyvin. Kontrollifriikki.

Tuota, minulla on kysymys ketjun aloittajalle: Mari E.:lle, miksi olet edelleen miehesi kanssa, jos kaikki mitä tämä tekee on niin väärin?

1)Mäkätätkö miehestäsi kaikille kavereillesi, eikä vain 2)täällä netissä?

Itse en ole tehnyt näistä mitään, mutta en ole eronnutkaan.

Mieheni kavereista aivan kaikki, Kaikki ovat vaihtaneeet kumppania näiden vuosien aikana, kun olen ollut liitossa mieheni kanssa.

Yksi iso asia, mikä erottaa liittomme mieheni kavereista on juuri se, että Me emme mäkätä ulkopuolisille, he kyllä tekevät niin, ja ai niin, erovat n. 3-4 vuoden välein.

Joten edelleenkin, aion tehdä juuri niin kuin itse katson parhaaksi, mikä sattuu olemaan aivan päinvastoin kuin mieheni kaverit ja sukulaiset ovat eläneet ja kertoneet. Heidän elämänsä kun on niiiiiiin vaikeaa aina.

No hanki ihmeessä parempi siippa rinallesi. Samanlainen kuin olet itsekkin niin jo ymmärrys pelaa. Älä turhaan roiku onnettomassa liitossa kun et selvästi miestäsi edes rakasta/ kunnoita ja roikutte toisissanne vain koska teillä molemmilla on toisistanne vain pelkkä addiktio. Miehesi on kontrollifriikki eli kyttää menojasi (omistushaluinen), sinä olet se jonka pitää saada häntä haukkua ja arvostella, piikitellä ja mielellään alistaa jotta kokisit jotain sairasta ylemmyyttä.. Riippuvuuskuvio, sanoisin.