Yksinäisyys ja Facebook

eräs henkilö

Mitä yksinäinen ihminen voi kirjoitella Facebookissa? Minulla on sen verran kavereita siellä (koulusta, työpaikoilta, jonkin verran sukulaisista), että en sentään ihan oudolta näytä. Minimimäärä kavereita, että voidaan vielä katsoa normaaliksi. Kuitenkin tuntuu, että kaikki nämä "kaverit" etääntyvät minusta yhä kauemmaksi, keskustelut jäävät vähäiseen eikä paljon yhteistä ole.

Olen yrittänyt kaikenlaista. Kirjoittaa pikkuseikkoja omasta arjesta (nyt pesin pyykkiä yms.), olen lähettänyt luontokuvia sinne, olen kommentoinut yleisen tason keskusteluun (tyyliin politiikasta), olen tykännyt toisten postauksista kaikissa mahdollisissa tilanteissa, olen liittynyt monenmoisiin ryhmiin yms. yms. Olen lähettänyt kavereilleni aina viestejä, kun on ollut mitä tahansa yhteistä jaettavaa. Kuitenkin kaiken tämän suuren ponnistelun lopputulos vähäinen. Minun postauksistani tykätään vain satunnaisesti. Vain harvoin syntyy pidempää keskustelua. Viesteihini jätetään useimmiten vastaamatta kuin vastataan.

Tuntuu jopa siltä, että kun en kuulu kenenkään sisäpiiriin, muut eivät edes näe minun postauksiani. Kai sieltä asetuksista voi valita, että haluaa ensisijaisesti näkyville vain lähipiirinsä juttuja. Minulla tuota sisintä lähipiiriä ei ole.

Tuntuu siltä, että jos yhtään lähemmäksi yritänkään pyrkiä, ihmiset keksivät verukkieta siitä, kuinka kiireisiä he ovat. Pelkään liiallisen innokkuuden vain karkoittavan muita. Ainahan on olemassa "unfriend" -nappula liian tunkeileville ihmisille.

Facebookissa kuitenkin olen lähempänä toisia ihmisiä kuin missään muualla. Ilman sitä en tietäisi muiden ihmisten elämästä juuri mitään.

En tajua, miten edetä. Minullakin on inhimillinen tarve saada itselleni lähipiiri toisista ihmiisstä. Vaikuttaa siltä, että jos lähipiiriä ei lähtökohtaisesti ole olemassa, sitä on erittäin vaikea aikuisiässä saada itselleen mitään kautta. Edes sosiaalinen media ei kaikille ole kovin sosiaalinen.

22

572

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 6fun9

      Epätoivosi ja hätäsi paistaa tänne asti. Miksi kukaan haluaisi potentiaalista kiviriippaa omaan elämäänsä, lähelle itseään?

      • eräs henkilö

        Mutta mitä voi siinä tapauksessa tehdä, jos haluaa läheisiä ihmisiä elämäänsä, mutta muiden silmissä vaikuttaa kiviriipalta?

        Olen nimenomaan yrittänyt välttää ruikuttamasta.Olen yrittänyt nimenomaisesti keksiä sellaista, mikä toistakin osapuolta kiinnostaisi. Olen yrittänyt hallita epätoivoani ja hätääni niin, ettei se näkyisi ihmissuhteissa. Olen yrittänyt olla positiivinen ja optimistinen.

        Välillä olen ollut viikkoja ihan hiljaakin. Eihän "tyhjien" postausten jatkuva esittäminen ole mitenkään järkevää. Olen näinä aikoina keksinyt muuta sisältöä elämään (opiskelusta, työstä, itsenäisestä lukemisesta, luonnosta).

        Mikä siis olisi oikea strategia? Ensin lyöttäytyä yhteen samanlaisten epätoivoisten kanssa kuin itse olen, ja siitä sitten vähitellen ponnistaa "parempiin piireihin"? Kuitenkin pelkään epätoivoisessa asemassa olevia, koska heidän tilanteeseensa liittyy usein niin paljon sellaista epätoivottavaa, jota omaan elämääni en halua (alkoholinkäyttöä, syrjäytymistä työelämästä ja opiskeluista, luovuttamista, masennusta yms. yms.). En haluaisi leimaantua "luusereiden kaveriksi". Sellaisen yksinäisen, jonka ulkoinen elämä ja olemus olisi keskiluokkaisen elämän normit edes jossain määrin täyttävä, hyväksyisin kyllä mielelläni kaveriksi. Olisi mahtavaa, jos voitaisiin tehdä yhdessä esim. "sosiaalisen elämän valloitussuunnitelmia".


      • Nainen Turusta
        eräs henkilö kirjoitti:

        Mutta mitä voi siinä tapauksessa tehdä, jos haluaa läheisiä ihmisiä elämäänsä, mutta muiden silmissä vaikuttaa kiviriipalta?

        Olen nimenomaan yrittänyt välttää ruikuttamasta.Olen yrittänyt nimenomaisesti keksiä sellaista, mikä toistakin osapuolta kiinnostaisi. Olen yrittänyt hallita epätoivoani ja hätääni niin, ettei se näkyisi ihmissuhteissa. Olen yrittänyt olla positiivinen ja optimistinen.

        Välillä olen ollut viikkoja ihan hiljaakin. Eihän "tyhjien" postausten jatkuva esittäminen ole mitenkään järkevää. Olen näinä aikoina keksinyt muuta sisältöä elämään (opiskelusta, työstä, itsenäisestä lukemisesta, luonnosta).

        Mikä siis olisi oikea strategia? Ensin lyöttäytyä yhteen samanlaisten epätoivoisten kanssa kuin itse olen, ja siitä sitten vähitellen ponnistaa "parempiin piireihin"? Kuitenkin pelkään epätoivoisessa asemassa olevia, koska heidän tilanteeseensa liittyy usein niin paljon sellaista epätoivottavaa, jota omaan elämääni en halua (alkoholinkäyttöä, syrjäytymistä työelämästä ja opiskeluista, luovuttamista, masennusta yms. yms.). En haluaisi leimaantua "luusereiden kaveriksi". Sellaisen yksinäisen, jonka ulkoinen elämä ja olemus olisi keskiluokkaisen elämän normit edes jossain määrin täyttävä, hyväksyisin kyllä mielelläni kaveriksi. Olisi mahtavaa, jos voitaisiin tehdä yhdessä esim. "sosiaalisen elämän valloitussuunnitelmia".

        "Mikä siis olisi oikea strategia? Ensin lyöttäytyä yhteen samanlaisten epätoivoisten kanssa kuin itse olen, ja siitä sitten vähitellen ponnistaa "parempiin piireihin"? Kuitenkin pelkään epätoivoisessa asemassa olevia, koska heidän tilanteeseensa liittyy usein niin paljon sellaista epätoivottavaa, jota omaan elämääni en halua (alkoholinkäyttöä, syrjäytymistä työelämästä ja opiskeluista, luovuttamista, masennusta yms. yms.). En haluaisi leimaantua "luusereiden kaveriksi". Sellaisen yksinäisen, jonka ulkoinen elämä ja olemus olisi keskiluokkaisen elämän normit edes jossain määrin täyttävä, hyväksyisin kyllä mielelläni kaveriksi. Olisi mahtavaa, jos voitaisiin tehdä yhdessä esim. "sosiaalisen elämän valloitussuunnitelmia"."

        Olen miettinyt samoja asioita paljon. Elämässäni on ollut huonompi jakso ja monta vuotta tuntuu valuneen hukkaan, mutta olen nyt päässyt aika hyvin kiinni yliopisto-opiskelijan elämään. Kaverit kuitenkin puuttuu. En silti tahdo sellaisia kavereita, joilla on vaikeita elämänhallinnan ongelmia tai vastaavaa. Eikä se johdu pelkästään siitä, että pelkäisin leimautuvani luusereiden kaveriksi, vaikka sekin on kyllä mielessä. Pelkään, että jos nyt saisin "luusereista" kaveripiirin, saisin niiltä huonoja vaikutteita ja voisin taas menettää otteeni elämään. Tahtoisin sellaisia kavereita, jotka ymmärtää haluni kouluttautua ja sivistää itseäni myös muuten ja tukee pyrkimystäni omalla esimerkillään.

        Toivon voivani joskus auttaa myös pohjalla olevia nousemaan suosta. Nyt voin tarjota vertaistukea muille, jotka on jo päässyt hyvään alkuun matkalla kohti vähintään keskiluokkaista elämää, mutta haasteellisempien tapausten aika on vasta sitten kun ympärilläni on parempi turvaverkko.

        Olen masennuksesta toipunut, päihteetön naispuolinen yliopisto-opiskelija Turusta. Tein äsken uuden sähköpostiosoitteen siltä varalta, jos joku kriteerini täyttävä tahtoo vaihtaa ajatuksia sähköpostilla tai ehkä jopa tutustua livenä: [email protected]


      • Nainen Turusta
        Nainen Turusta kirjoitti:

        "Mikä siis olisi oikea strategia? Ensin lyöttäytyä yhteen samanlaisten epätoivoisten kanssa kuin itse olen, ja siitä sitten vähitellen ponnistaa "parempiin piireihin"? Kuitenkin pelkään epätoivoisessa asemassa olevia, koska heidän tilanteeseensa liittyy usein niin paljon sellaista epätoivottavaa, jota omaan elämääni en halua (alkoholinkäyttöä, syrjäytymistä työelämästä ja opiskeluista, luovuttamista, masennusta yms. yms.). En haluaisi leimaantua "luusereiden kaveriksi". Sellaisen yksinäisen, jonka ulkoinen elämä ja olemus olisi keskiluokkaisen elämän normit edes jossain määrin täyttävä, hyväksyisin kyllä mielelläni kaveriksi. Olisi mahtavaa, jos voitaisiin tehdä yhdessä esim. "sosiaalisen elämän valloitussuunnitelmia"."

        Olen miettinyt samoja asioita paljon. Elämässäni on ollut huonompi jakso ja monta vuotta tuntuu valuneen hukkaan, mutta olen nyt päässyt aika hyvin kiinni yliopisto-opiskelijan elämään. Kaverit kuitenkin puuttuu. En silti tahdo sellaisia kavereita, joilla on vaikeita elämänhallinnan ongelmia tai vastaavaa. Eikä se johdu pelkästään siitä, että pelkäisin leimautuvani luusereiden kaveriksi, vaikka sekin on kyllä mielessä. Pelkään, että jos nyt saisin "luusereista" kaveripiirin, saisin niiltä huonoja vaikutteita ja voisin taas menettää otteeni elämään. Tahtoisin sellaisia kavereita, jotka ymmärtää haluni kouluttautua ja sivistää itseäni myös muuten ja tukee pyrkimystäni omalla esimerkillään.

        Toivon voivani joskus auttaa myös pohjalla olevia nousemaan suosta. Nyt voin tarjota vertaistukea muille, jotka on jo päässyt hyvään alkuun matkalla kohti vähintään keskiluokkaista elämää, mutta haasteellisempien tapausten aika on vasta sitten kun ympärilläni on parempi turvaverkko.

        Olen masennuksesta toipunut, päihteetön naispuolinen yliopisto-opiskelija Turusta. Tein äsken uuden sähköpostiosoitteen siltä varalta, jos joku kriteerini täyttävä tahtoo vaihtaa ajatuksia sähköpostilla tai ehkä jopa tutustua livenä: [email protected]

        Mulle saa siis kirjoittaa, vaikkei olisi itse kokenut mitään erityisiä vastoinkäymisiä. Katson mailejani vähintään elokuun loppuun asti.


    • juuliastar

      Onkohan olemassa ammattitykkääjiä, jotka olisivat olemassa juuri sitä varten että tykkäävät postauksista ja kommentoivat juttuja, jotta muutkin kommentoisivat...? No, vitsi vitsinä.

      Itselläni on ollut vähän samanlainen ongelma Facebookissa myös: aina kun olen postannut jotain, olen saanut vastakommentteja erittäin vähän tai en yhtään. Lähettelin kuvia, kommentteja päivän tapahtumista tai terveydestä, senhetkistä tilannetta vastaavia mietelauseita, mitä erilaisempien testien tuloksia yms. Aloin olla jo todella epätoivoinen kun ei tullut mitään vastakaikua postauksille. Minulla ei ole hirveän paljon Facebook-kavereita; lähinnä nykyisiä työtovereita ja kavereita, muutamia vanhoja koulukavereita ja nettituttuja. Vanhoja koulukavereita en ole jaksanut kutsua ystävikseni kun olen huomannut että lukioaikaiset kaverini tuntuvat asuvan ympäri Suomea, eikä meillä näytä olevan mitään yhteistä Facebook-profiilien perusteella. Toisilla on satoja Facebook-kavereita itselläni hädin tuskin laskettavissa kymmenluvuissa... Olenko liian nirso vai eikö minulla oikeasti ole ystäviä...?

      Harmittaa todella paljon kun Facebook tuntuu määrittelevän minkälainen elämäsi on. Kaverit puhuvat jatkuvasti jonkun toisen Facebook-postauksesta ja jos itse ei ole tuon tyypin kaverina, ei pääse jyvälle juttuun ja on ihan pihalla mistä keskustellaan. Toiset saavat keskustelua aikaan pienestäkin postauksesta ja itse yrittää väkisin vääntää jotain.

      Toisaalta, sitten on niitä tyyppejä jotka jatkuvasti postaavat arkipäiväisistä tekemisistään ("siivosin tänään", "pesin juuri pyykkiä", "tänään syödään sitä ja tätä", "leivoin juuri jotain", "vihaan selkään puukottajia, mutta enpä kerro miksi" jne.). Sitten on niitä, jotka koko ajan kalastelevat kommentteja tai kehuja ("kerro missä tapasit minut", "millä sanalla kuvaisit minua" jne.). Itseäni ärsyttävät tällaiset postaukset.

      Millä tavalla saisi oikeasti avattua keskustelua ilman että pitää väkisin vonkua kommentteja tai etteivät toiset alkaisi inhota postauksiasi...?

      Yritän kuitenkin ajatella koko ajan että elämä on muutakin kuin Facebook.

    • PissaaNaamalle

      Minkä ikäisiä olette?

    • eräs henkilö

      Kolmekymppinen.

    • muna suuhun

      tarviiko kolmekymppisen enää tuollaisia miettiä?

    • Jeee

      Voidaan tehdä sopimus että tykätään aina toistemme viesteistä.

    • Vanha täti vm.-59

      Etsi ryhmiä, mitkä kiinnostavat sinua ja huumoriryhmiin, niin saat iloa ja uusia kavereita. Minullakin oli alkuun niukasti kamuja..melkein vain suku ja omat tutut, mutta nyt tulis nii paljon kuin haluis vaa. Liikaa en halua, vaikee hallita ja huomioida silloin kaikkia. Sitten otin sellasen rennon tyylin ja vitsailin, minkä pystyin ja olin mukava ihmisille ja tykkäsin kommentoin niin hyviin kuin huonoihin asioihin. Ryhmiä löytää ihan vahingos, kun kirjoittaa vaa sinne jonkun sen suuntaisen sanan...esim.huumori jne. jotkut suljettuja ryhmiä kylläkin .Onnea sulle ja koeta jaksaa :-)

    • some paskaa!!!!!!!!

      TUNNE VAMMASTEN! leikki kenttä KOKO "FAC BOOK"!!!!! EI ei köyhemmäks vois elämä mennä....!???? :( ja niin kavereita? ETTÄ!!!!!!!!!! onnex on luonto ja koirat lähellä!!!! niin ei netti "vammasuus"! pääse yllättään.....! :)

      • Somesome

        Tää Suomi24 on sit jotenkin eri asia? ;)


    • some paskan seulonta

      kyllä se (kategorialtaan)!! ja aihe aluettensa vuoksi menee hyvinkin!!! "suomalainen kun on"!!!! kun vertaa "FAC BOOKKIIN"

    • yksinäinen-.

      Oon pelannut pelejä facessa ja sitä kautta saanut ulkomaalaisia nais kavereita ja sit olen niiden kans jutellut kaikkee et missä ne asuu ja mitä ne tekee. Monet on ollut kiinnostuneita suomesta ja kyselleet kaikkea millasii suomalaiset on. Olen sit sanonut et naiset on tylyjä ja ennakkoluuloisia ja pinnallisia et niille ei voi mennä juttelee kadulla eikä niitä voi kysyy treffeille. Ne sit on sanoneet et ei täällä austraaliassa tai uudessa seelannissa katsota ulkonäköö ja et kaikki on iloisii ja ennakkoluulottomia. Siel naiset tulee juttelee miehille.

      • Ansaitsit juuri pisteen rehellisyydestä =)


    • "Minimimäärä kavereita, että voidaan vielä katsoa normaaliksi. Kuitenkin tuntuu, että kaikki nämä "kaverit" etääntyvät minusta yhä kauemmaksi, keskustelut jäävät vähäiseen eikä paljon yhteistä ole. "

      Hienoa, että merkkaat heidät "kavereiksi" mutta et tainnut tajuta että "kaveri" ja "ystävä" on e-d-e-l-l-e-e-n-k-i-n kaksi (2) eri asiaa... Tietenkin "kaverit" etääntyy, se on normaalia...

      Ja ei, (vaikea lausua, vaikea kirjoittaa, vaikea edes ajatella koko paikkaa) facebook ei ole ajan käytön arvoista että miettisit mitä sinne kirjoitat... Parempi että nyt vaan jätät sen rauhaan - ihan vaikka nyt heti... Koska huomaat kuinka paljon se aiheuttaa turhaa päänsärkyä...

    • tsemiiiiii

      Älä välitä mitä ihmiset ajattelevat sinusta. On tärkeämpää mitä itse ajattelet itsestäsi. Se heijastuu ulospäin.

      Kaverimäärää ei tarvitse näyttää kenellekään, koska sen saa asetuksista niin että se kaverilista ja kuinka monta kaveria listalle kuuluu, näkyy vain itsellesi. Eli ei tarvitse yhtään nolostella vaikka kavereita olisi lähtökohtaisesti vähän.

      Jos ihmiset eivät live-elämästä tunne sinua hyvin ettekä kasvotustenkaan paljoa mitään juttele tai vietä vapaa-aikaa yhdessä niin ei heitä kiinnosta työkavereille ja puolitutuille kommentoida, sympatiseerata ja tykkäillä kun heillä on varmasti omatkin (läheisemmät ja todelliset) kaverit sitä varten.

      Ymmärrän kyllä pointtisi. Itselläni on kaverilista piilossa ja listalle kuuluu noin kolme kaveria plus sukulaiset. En yleensä koskaan kirjoita mitään tilapäivityksiä. Jaan sellaisia linkkejä tai kuvia, joista ITSE pidän. Täytän oman aikajanani minua miellyttävillä ja minua kiinnostavilla asioilla, jotka piristävät minua. Niitä voi jakaa muillekin. Joskus saan tykkäyksiä, useimmiten en. Mitä sitten?

      FBssä on myös sellaisia kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä, että kenen jutuista tykätään ja kenen ei. Esim. jos en muutenkaan ole kyseisen ihmisen kanssa missään tekemisissä, niin en tykkäile hänen jutuistaan (koska ne eivät muutenkaan kiinnosta). Perusperiaatteena on, että reagoin kuten reagoisin ihan kasvotustenkin. Jos liikaa tykkäilee niin se voidaan myös tulkita huomionhakuisuudeksi, että haluaisi myös vastatykkäyksiä.

      Kannattaa tosiaan miettiä mistä itse on kiinnostunut ja mitkä on niitä asioita jotka erottavat sinut niistä puolitutuista joiden kanssa sinulla ei ole mitään yhteistä. Sitten haet sinua kiinnostavaan aiheeseen liittyviä ryhmiä. Liity positiivisiin ryhmiin mistä saat irti myönteisiä ajatuksia. Ryhmissä voit ensin katsella keskusteluja ja sitten osallistua niihin itsekin. Ole vain oma itsesi äläkä odota mitään.

    • gfrdgtasrdz

      elä ystävä hyvä yritä saada ihmiskontaktia faseböökissä, pelkkä toisten tekemiseen ja oman itsensä vertaamisfoorumi jossa kaiken urvot funtsii et " mulla menee paremmin kuin tolla" menttaliteetilla. aidon ihmiskontaktin korvike. pahin virhe on ottaa ystäväksi fäseböökissä joku naispuolinen työkaveri. sitten voit rauhassa alkaa viilaamaan cv: tä ennen yt:tä. sosial forum sucks.

      • gfshf

        ... toisten kyttäys föörumi yber alles. ja pomos pääsee kyyläämään sun tekemisiä/sanomisia.


      • gfshf kirjoitti:

        ... toisten kyttäys föörumi yber alles. ja pomos pääsee kyyläämään sun tekemisiä/sanomisia.

        Oh sh-


    • auttajaboiii

      Kannattaa vaan itsepintaisesti jatkaa päivittelyä, niin itse olen tehnyt. :D

      Auttaa kummasti jos kirjoitat jostain päivän polttavasta jutusta tai vaikka postaat jonkun sopivan uutisen - niin että ne herättää keskustelua.

      Näin porukka kiinnittää huomiota sinuun.

      Myös muiden seinillä kannattaa käydä kommentoimassa.

    • no jooooo

      1. et tiedä facebookin kautta ihmisten elämästä yhtään mitään, vai uskotko todella, että joku kerkeää tehdä 8 tuntia töitä, sitten salille, koiran kanssa harrastuksiin (agility/toko), lapset harrastuksiin, sitten tehdään ruokaa, leivotaan, keitellään mehuja, siivotaan jne.
      2. ketä kiinnostaa edes, että joku on pessyt pyykkiä ?
      3. mikset liity johonkin luontoryhmään, jos olet itse kiinnostunut luonnosta ? Tai oikeastaan en edes tiedä onko siellä mitään luontoharrastajien ryhmiä, ainakin osa muista ryhmistä järjestää tapaamisiakin jne.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      44
      8921
    2. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      78
      5442
    3. Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella

      No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus
      Kasinopelit
      1
      4780
    4. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      38
      3914
    5. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      54
      3282
    6. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      46
      3181
    7. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      27
      3155
    8. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      41
      2266
    9. Onko yhtään ikävä

      Vai pitäisikö sinut unohtaa
      Ikävä
      34
      1902
    10. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      209
      1747
    Aihe