mutta jostain syystä tuntuu, että kaikesta muustakin huolimatta vain sinä olet se jonka kanssa haluaisin yhdessä vanheta.
Tunne joka varmasti on yksipuolinen ja oman hullun mieleni kehitelmä palasista joiden kuvittelen olevan sinä.
Ei tunnisteita, omikoon ken omii.
Tunne joka varmasti on yksipuolinen ja oman hullun mieleni kehitelmä palasista joiden kuvittelen olevan sinä.
Ei tunnisteita, omikoon ken omii.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Kyllä näin tuntuu mustakin ihan samalle yhtä naista kohtaan
Miksi vain oman mielen kehitelmä, etkö voi selvittää naiselta mitä hän ajattelee?
En kai uskalla ottaa vastuuta seurauksista jos tunteet olisivat molemminpuoliset. Silti jokin minussa vaatimalla vaatii sitä. Mielen jatkuvaa kamppailua. Alan olla jo tottunut siihen, vaikka se niin kuluttavaa onkin..
Mikset uskalla? Uskon siihen että ihmisillä on joku tietty tarkoitus miksi kohtaavat ja miksi päätyvät yhteen, tai jos eivät päädy yhteen niin kuitenkin oppivat toisiltaan jotain. Ehkä sinun pitäisi antaa sisäiselle vaatimuksellesi periksi.
Mitä kamalaa voisi seurata?
Ehkä en ajattele sitä nyt, vaan vasta seuraavan kerran kun kohdataan. Aika näyttää miten käy jos käy mitenkään, molemmistahan se riippuu lopulta.
Mistä seurauksista?
Onko teistä toinen varattu tai kummatkin? Vai epäröitkö sitä aloilleen asettumista? Naimisiinmeno ja mahdollista perheenperustamista?
Kuitenkin hän on se, jonka kanssa haluat vanheta. Se on harvinainen tunne. Sitä ei pidä päästää hukkaan, sillä joskus se aika joka yhdessäololle suodaan voi olla paljon lyhyempi kuin toivoitkaan.
Totta, mutta se on vain tunne jonka paikkansapitävyydestä ei ole vielä takeita. Samanlaista tunnetta tulee silti harvoin näinkin alkumetreillä. Ja kun ainakin toinen meistä on vielä varattukin.
Toivottavasti et sinä tai silloin olet todellakin väärän ihmisen kanssa...
Tiedän tuon tunteen. Itsekin tullut ekaa kertaa elämässä vastaan. Edellisen rakkauden kohdalla kaikki oli kyllä ah niin suurta ja ah niin kohtalokasta, mutta en hetkeäkään nähnyt mitään todellista yhteistä tulevaisuutta, yhteistä arkea ja avioliittoa ja sen sellaista. Jotenkin tuntui siltä, että ainoastaan jatkuva seikkailu ja muu jännitys pitäisi sen kasassa, mutta en halunnut olla hänen vaimonsa.
Sitten iski uusi ihastus, josta tuli myös yllättäen rakkaus ja tunne siitä, että tuon miehen kanssa kävelisin vaikka heti maistraattiin ja tekisin elämäni parhaan päätöksen, vaikka en olisi seurustellut vielä päivääkään. Sitä ei vaan osaa selittää, eikä sitä voi järjellä erotella. Ja se on kaikki siksi myös niin pöhköä, että elämäsi tärkein ihminen on hän, jota tunnet tavallaan vielä vähiten, mutta jollain tasolla kaikkein eniten.
Oletko nyt yhdessä tämän uuden miehen kanssa? Asetelma kuulostaa jossain määrin kyllä tutulta. Joka tapauksessa hauska kuulla jos omalla kohdallasi on käynyt näin.
Itse minä vastaan seurauksista.
Ei en ole. Olen yksin jumissa koko tilanteen kanssa.
Mutta tarkoitukseni oli juurikin sanoa, etteivät kaikki rakkaudet johda siihen yhteisen vanhuuteen, eikä niiden tulekaan. Aina välillä sitä tulee vastaan tarinoita siitä, miten on vain jo alusta asti tiennyt toisen olevan se oikea, se tuleva puoliso ja nyt itse ymmärrän niiden olevan totta. Tunne on aivan eri.
Oma tilanteeni on vain samanlainen jumitus kuin sinulla, enkä tiedä miten sen purkaisin. Yhdessä vaiheessa luulin, että myös hän olisi kiinnostunut, mutta nyt eletään radiohiljaisuudessa ja ainoa toivoni on siinä, että sattuma heittäisi joskus taas naamat vastakkain. Eikä se ole sitä, etteikö olisi toisen yhteystietoja.
Niin, ongelmalliseksihan sen tekee jos toinen on varattu, eikä sitä silloin oikein helpolla lähdetä purkamaan puolin jos toisinkaan. Järki sanoo, ettei pitäisi edes herätellä näitä tunteita, mutta se tulee kai väkisinkin - voisiko tämä vihdoin olla sitä. Niin harvoin löytää ihmistä jonka kanssa klikkaa edes jollain syvemmällä tasolla.
Mutta, kuten kirjoitit, kaikki rakkaudet ei aina johda siihen yhteiseen vanhuuteen. Ehkä näihin sanoihin on hyvä lopettaa täällä... Kiitos ajatuksistasi, tilanteesi kuulostaa kyllä melko samanlaiselta kuin omani, vain sieltä toiselta puolen aitaa. :)
Mutta todennäköisintä on se, että juuri ne johtavat siihen yhteiseen vanhuuteen, jotka tuntuvat siltä heti alusta asti. ;-)
Sanoit sen itsekin: "Niin harvoin löytää ihmistä jonka kanssa klikkaa edes jollain syvemmällä tasolla." Siksi heitä ei tule päästää helpolla käsistään. Itse en ole ajatellut luovuttaa.
Kyllä siellä sinunkin aidassasi on varmaan jossain portti, kun tarpeeksi etsit.
Aita on taivaaseen asti korkea, mutta siinä on toki rakoja joiden lomasta voin hänelle puhua ja hänen kättään hamuilla. En ole ajatellut luovuttaa, mutta voi olla, että jonain päivänä kun menen taas aidalle, siellä ei ole enää ketään odottamassa..
kahdellla aivan sama tilanne, kuin minulla, en tiedä pitäisikö jo luovuttaa ja antaa periksi, mutta kun hän on se oikea ja kaksi vuotta olen jo häntä kaivannut.
Luovuttamalla et ainakaan saa mitään. Kaksi ja puoli vuotta sitten katosi mies jota rakastin yli kaiken...olinkin lelu jolla oli kiva leikkiä :(
Mutta jos näin tapahtuu niin voitko syyttää siitä ketään muuta kuin itseäsi?
Jos näin tapahtuu, en syytä siitä ketään.
en syytä, kuin itseäni joka tilanteesta, ei ole kuni minun syyni.
Jotenkin aina niin hassua miten ihmiset heittävät arvokkaimmat asiat elämässään hukkaan. Rakkaus on harvinaista.
Joskus tilanteet on sellaisia ettei pikaratkaisuja ole. Realiteettien itselleen myöntäminen on ihan tervettä välillä ;)
Realiteetit ovat vain speksejä, joiden pohjalta rakentaa.
Eli sinä olet varattu? Toivoisin, että tämä olisi sinulta minulle...
Mistäs sitä tietää, mahdollisuudet on n. 50:60. ;)
Kuullostaa nyt sille... Se toinen osapuoli. Eilinen ei ollut helppo päivä. Nuppini kaipaa ihan oikeasti. Muista, että asioista puhut sille taholle minne pitäisi, kumpi se nyt sinusta onkin. Muuuten. kukaan ei voi kieltää ketään rakastamasta ihan ketä ikinä.
Minun elämäni on kans semmoista... Mutta, jaksan hyvin, älä siitä huoli, ja muistoja ainakaan en vaihtaisi mihinkään. Että kunnossa puoleltani on... asia.
Miksi et kertois sille naiselle? mikä sen estää.Jos se sun toinen osapuoli odottaa sun aloitetta? Tai edes sitä että kerrot tunteistasi muuten hän pitää sua kaverina.Ja saattaa tulla joku päivä joku muu joka vie hänet sinulta.Jos vaikka sattuu eromaan.Ookko miettiny sitä eikä millää pahalla.Mun mielestä tunteet pitää kertoo oli ne sitte kiellettyjä tai ei.
Mun puolesta ihan ok jos voidaan olla vaan kavereita. Miksei voitais olla kavereita?
rakastele keskenään. Mulle olis ainakin tuskainen paikka olla kaverina yhteyksissä mieheen, johon tunnen näin vahvasti, että pyörryttääkin kun hänet näen :)
Kaikki häneen liittyvät ajatukset kulminoituu juuri siihen, kun ensi kertaa toivottavasti joskus yhdymme,,,,,aaaaah.
Ajattelen samoin. Olkoon hullua tai ei.
Ihan samanlaiset fiilikset yhdestä miehestä tällä naisella. Jokainen päivä on vaan sitä päättymätöntä ikävää, kun se merkittävä, tietty pala puuttuu elämästä ja arjesta.
Askelten määrä on yksilöllinen. Turha harppoa, jos ei pysty. Edes mielessään. Eikö?
Ahaa, naisesi taitaa olla varattu. Sinulle tulisi varmaan parempi mieli, jos keskustelisit hänen kanssaan asiasta. Pääsisit samalla eteenpäin elämässä?
Miksi epäilet. Onko nainen kertonut tunteensa sinulle, oletko kysynyt? Aloitahan siittä, että menet rohkeasti puhumaan hänelle tunteistasi. Kyllä hän vastaa. Jos olette molemmat varattuja, niin siltikin asia kannattaisi selvittäö...jää muuten mieltä painamaan...ja jos todellisia tunteita vielä on, niin kannattaa kuunnella sydäntään.
Mistä kaikesta muusta? Ai ku olen liian vanha sulle? Parhaat vuodet jo takanapäin?
Tuo yhdessä vanheneminen minullakin mielessä tietyn miehen kanssa. Vastuu seuraamuksista oli aikoinaan esteenä suhteen etenemiselle mutta unohtanut en ole enkä pääse irti yhdessä vanhenemisen ajatuksesta. Sitä se on kun rakastuu varattuun mieheen.
Koska viimeksi olette tavanneet? Oletko aivan varma ettei hän tunne mitään?
Ei tunnisteita, muistathan. Enkä ole varma, kaikki oikeastaan puhuu sen puolesta että kiinnostus on molemminpuolista, ja se tästä niin vaikeaa tekeekin.
Käytät minun sanojani aloittaja. Tarkoituksella, oletan. Ja kyllä. Minä olen oikea ihminen. Mutta olenko minä se nainen ketä kaipaat? Ketä rakastat (aivan, liikaa sanottu)ja kenen kanssa haluat vanheta? Pelkään että en ole. On järkeenkäyvää että minä se en ole, vaan ihan joku muu, miksi se olisin minä? Yhtä lailla minä olen hullu kun edes kuvittelen että sinä voisit... noh, ajatella minua. Kaiken aikaa olen vain odottanut että löydät jonkun toisen. Ajatellut niin jo tapahtuneen. Varmasti naisia riittää. Totean vain.
Silti minä olen se joka näkee sinun kasvosi yhtäkkiä silmiensä edessä vaikka tuijottaa tyhjää tietokoneen ruutua. Minä olen se kuka näkee sinusta unta. Minä olen se joka tuntee kehossaan asti kaipauksen. Enkä käsitä miksi.
Sinä olet yksi tärkeä syy sille että minä ylipäänsä olen selvinnyt vaikeista asioista ja ajoista. Kun sinä olet olemassa, kaikki on silloin hyvin. Maailma on vähän parempi paikka. Luulen että sinun luonasi olisi kaikki aina hyvin, ei tarvitsisi pelätä mitään. Ja minä olen se joka rakastaa sinua niin paljon että haluaa että olet onnellinen ja sinulla on kaikki hyvin vaikka et haluaisikaan minua.
Mutta mutta, eikö olisi nämä asiat kertoa oikeassa elämässä, ei täällä tai jos haluaa prepata ja kerätä voimia.
Tiedän kyllä miltä tuntuu kun haluaisi tavata mutta ei voi koska mahdollisuutta ei ole
tavata siis halusta ei ole kysymys vaan yhteensattumien takia ei ole mahdollisuutta
nähdä edes siellä missä on normaalisti nähnyt
älä omi aloitusta itsellesi. Kuten aloittaja sanoi, ei tunnisteita. Aloitus sopii oikein hyvin omaankin tilanteeseeni, samoin monen muun. Muista se.
Omithan itsekin...
vittu oot tyhmä!!
Mustis kakkoset täällä haukkana omimassa. Enpä ottaisi varattua miestä.
kerro tok lisää ittestäs!! Ei älä kerrokaan, vaikutat jo nyt perin juurin vastenmieliseltä oliolta.
Mitä sä sit pelkäät jos tunteet on molemminpuoleiset? Kerran täällä vain eletään ;)
Miksi mielesi on hullu?
..sydämeni kerran kiinnittyi, eikä ole vieläkään irti päästänyt."
Riittääkö usko yhteiseen tulevaan. Sen kertoo hetki, jos vielä kerran kohtaamme.
Tämä miehelle.
Tässä ketjussa on Trolleja.
jos ei ole koskaan itse rakastanut ja ikävöinyt, ei tarkoita sitä ettei joku muu voisi...
Mä oon varmaan hullu, kun en vieläkään ymmärrä itseäni. Mietin nyt häntä taas!
Mäki haluaisin vanhete kanssasi..
cest Omni eli en omi
Mä oon.
Jos sinä olet se, niin sinä olet minulle Se. Haluan vanheta kanssasi, haluan elää kokea, jakaa ja kasvaa kanssasi. Pakko se on myöntää.
Mutta miten se onnistuu niin että aiheuttaa mahdollisimman vähän kipua muille?
sekaisinhan tässä menee
Niin, tykkään myös Tuulasta...
Minä ja Hän - aivan varmasti vanhetaan yhdessä. Yhdessä tai erikseen.
jos olet Sh -Mies niin olen hullu sinun kanssasi :)
Shhh, älä kerro kellekään.
Jos on tunne, intuitio, siihen on luotettava. Mihin muuhun tässä maailmassa voi luottaa, jos ei omiin tunteisiinsa tai siihen, mitä ehkä arveli toisen tuntevan? Se Tunne tekee nimittäin kipeää yhä edelleen. En halua luopua siitä fiiliksestä enkä myöskään kadu mitään.
Olen seurannut tätä ketjua ja miettinyt minkä ikäisistä on kyse, kun vanhenemisesta puhutaan.
Vahvasti keski-ikäisiä, epäilen. 60-luvulla tai jopa 50-luvulla syntyneitä.
Ei kai tuo vanheneminen tarkoita että olisi jo vanha, päivä päivältähän sitä vanhennutaan enemmän ja enemmän..
Toki, mutta en itse ole ainakaan ajatellut 70-luvulla syntyneenä.
Mutta ihmiset on erilaisia ja tilanteet myös.
miehelle. saitko häneltä jotain kun lähdit pois?