Sä toistat itseäs, tuotat aivan joutavaa kärsimystä muille ja aattelet vain porskuttaa vuodesta toiseen. Että kyllä muista aina irtoaa, kyllä muut jaksaa, ihailee, tsemppaa, passaa, rakastaa, ymmärtää. Haista vi**u. Mulla on nyt raivovaihe nousemassa ja syystä, saa*ana. Sä et voi toimia millään verukkeella niin kuin lähes kaikkia kohtaan toimit. Mä oikein kuulen kuinka saumani alkavat ratkeilla. Rystysetkin muussina kun olen ilokseni, joutessani betonia paikutellut. Mulla on niin ikävä. Sitä että elämä antaa sulle vielä ansioittes mukasen palkan :)
Myötämäestä rotkoon
Petettyjä liikaa
14126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikä nyt? Turhautunut? Olet oikeassa seurassa, meudän tuen saat
Mikä nyt? Kiitos kysymästä, eräs itseään täynnä oleva viuhtoja ja elämänsä ja muiden elämiset ja olemiset tasasesti sössivä Täydellisyys vain on niinkus ihan vaan pikkusen alkanu hiertään tässä menneinä onnenpäivinä...
Mitä sä voitat ap tolla? Käytöksesi vaikuttaa hurmaavalta. Että sitä saa mitä tilaa. Kasva aikuiseksi ja opettele ystävällisyyttä.
Mä olen huomannu että ystävällisyys ja auttamisenhalu ja kiltteys ja muu sellanen aiheuttaa sen että saa löytää itsensä paskakaivoon nakattuna tän yhen ihmisen toimesta kerta toisesa perään. Enkä mä ole ainut loppuunkulunu ja käytetty, kaikki ihmismateria on tuolle ihmisläjälle samalla tavalla kainalokeppejä, tylsyyden laimentajia, jotakin josta itelle ammentaa ykspuolisesti, ja jotks voi sitte viskata vi**uun ja koettaa kaivaa taas esiin kun yksinäisyys tai joku muu hätä iskee. Ei menettele. Vuosia samaa sontaa. Oikeutta ikävä.
Ikävä, jos joku on sinua tuolla tavalla kohdellut. Mulla on puolestaan kokemusta ihmisistä, joiden mieliala vaihtelee kuin yö ja päivä. Välillä ollaan niin ystävällisiä että ja sitten niin ilkeetä että. Mä en halua koskaan tuollaista ihmistä vierelleni, osaan onneksi jo kiertää sellaiset kaukaa. Ystävällinen voin toki olla. Tässä siis syy miksi pyysin sinua miettimään käytöstäsi. Ja kysy siltä ihmiseltäsi suoraan asioita, jos noin vaivaa.
Kuules, mä olen ollut tekemisissä, kysellyt, puhunut tän jätteen kanssa, joka teki musta nyt raivosta tutisevaa hyytelöä. Hän on juuri sellanen tapaus joka on tänään yhtä ja huomenna muuta, mutta mikä säilyy on se että hän ei osaa ihmisiä käyttää kuin saadakseen niistä hyödyn irti. Sitten niillä ei taas ookkaan väliä kunnes seuraava tarve saada jotakin, iskee. Vi**u mitä pas.aa! Näköjään hulluus tarttuu.
Olin kärsivällisyyden ja rauhallisuuden perikuva, kuuntelija, rauhanrakentaja niiden kavereiden välillä joilla tuli riitaa. Nyt siitä ei ole enää mitään jäljellä, jatkuva minuun kohdistuva nega tässä pidemmän aikaa on muuttanut minua. En pidä itsestäni tällaisena, en myöskään voi itselleni mitään. Enää en jaksa ottaa mitään poikkipuolista vastaan, se on melko lailla oksat pois kun suutun.
Paskaa on satanut niskaan ennenkin. Mikään ei enää yllätä eikä satuta. Täydellisenä en kylläkään itseäni pidä, enkä ihailtavana. Mutta lujaa vauhtia musta on kyllä tulossa täysin välinpitämätön. En voi määrätyille asioille mitään, siispä annan asioiden vaan tapahtua omalla painollaan, vastatuuleen ponnistelu on ollut turhaa, ihan sama siinä tilanteessa sitten vaikka toistaisi vaan virheitään. En välitä piirun vertaa saako se jotkut sivulliset raivoihinsa, hah. Sitä ansiota odotellessa ;)
Mä toimin kuten aina olen toiminut, tunteista viis.
Mitä pahaa hän on sulle tehnyt, jos vaan porskuttaa eteenpäin. Minusta kuulostaa paremmalta tuo porskuttaminen, kuin täällä piehtaroiminen :)
Mä ainakin yritän porskuttaa niin perhanan kovaa, ettei tulisi piehtaroitua jonninjoutavia, täällä. Nyt sataa sen tuhannen kerran, joten ihan sama mitä tänään tekisi. Ei viitteisi aina touhuta. Latasin pyykkikoneen ja tiskikoneen :)
Sorry jos takerruin tuohon porskuttamiseen ( oon yksinkertainen :).
Olihan tuossa muutakin, sinä ja hän ette osaa vaan jutella ( kun nyrkkejäsi paukuttelet) tämä on nyt uusi kommentti tuohon.
Hän on varastanu rahat, lääkkeet, jättäny hoitamatta lupaamansa velvotteet, esmerkiks vanhojen ihmisten sairaalakyydit, pettäny ystävänsä ja kullostenkin styylauskumppaniensa selkien takana on jaeltu tavaraa, on tartuttanu tauteja, sössiny työpaikkansa viinasten ja tabujen takia ja vaatinu sitte muilta elatusta kun on niin ihana..Olettaa jopa niinki että muut pyykkää sen ja sen vaatteet ja siivoo sen murjun (josta varmasti saa häädöt niinkus on ennenki saanu, kun aiheuttaa meteliä öisinki). On ottanu lemmikkejä kerta toisesa jälkeen ja jättäny ne muiden hoidettaviksi jopa dilleen et on pitäny ovensa murtaa et on päästy pelastaan koiraa, kun tätä pas*aläjää onkin kiinnostanu kadota seikkailuilleen päiviksi. Syyttäkö mä kiehun? Yksin en ainakaan kiehu.
Mitää muuta ei oo yritettykään kun jutella tän läjän kanssa vuoskaudet. Koitettu jelppaa, hyväksyä.
Täällä on varmaan aika monella jääny sama kela