Menneisyys on se jossa elän. Menneisyys on se jota katson ja analysoin jokaöisissä unissani kummittelemassa. Menneisyyteni oli ihmisten viha, oma vihani muita kohtaan. Kun olin koulukiusattu, ei se silloin yhtä pahalta tuntunut kuin nyt koska tiesin, että minussa on jotakin miksi he sen tekevät. Kuitenkin elämässäni tämän sekä samanaikaisen perheväkivallan jälkeen tapahtui jotakin. En jatka elämääni, jatkan elämäni ymmärtämistä, sitä mikä on takana päin, ymmärrän siitä enemmän ja enemmän ja se mitä enemmän olen perillä, tunnen että ne ovat minun juureni. Uudelleen tiputettu ihminen sen kaiken jälkeen, voiko se muka enään osata elää? En voi kuvailla miltä minusta tuntui lukuiset kerrat narsistin seurassa kun hän teki minulle oudon ja ulkopuolisen sekä epävarman olon katseineen, eleineen ja solvauksineen kun lukitsi päätökset siitä että se mitä vain teenkään mikä ilmaisee olemassaoloni, on väärin.
Olen päässyt ylitse kaikesta, paitsi narsistista, tai en osaa sanoa olenko vaiko enkö koska kuitenkin tunnen olevani niitä kaikkia tunteita jotka hän silloin minulle syötti. Se muistuttaa minua näistä tilanteista, vaikka kuinka yritänkin paeta.
Olen käsittänyt kaiken, miksi hän teki kaiken jnee. Ongelmana ovat ainoastaan ajatukset, kuinka polttaa viimeisimmätkin niistä?
https://www.youtube.com/watch?v=W40_Fze6KmE
'' You are my suicide, the one who loaded my gun. ''
Olen päässyt ylitse kaikesta, paitsi narsistista, tai en osaa sanoa olenko vaiko enkö koska kuitenkin tunnen olevani niitä kaikkia tunteita jotka hän silloin minulle syötti. Se muistuttaa minua näistä tilanteista, vaikka kuinka yritänkin paeta.
Olen käsittänyt kaiken, miksi hän teki kaiken jnee. Ongelmana ovat ainoastaan ajatukset, kuinka polttaa viimeisimmätkin niistä?
https://www.youtube.com/watch?v=W40_Fze6KmE
'' You are my suicide, the one who loaded my gun. ''
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sivuvaikutuksena olen alkanut vältellä ihmisiä. Tajusin juuri, ettei tämäkään ihminen ketä luulin ystäväkseni, ole sitä. Minulla ei ole ketään ja silti autan häntä. Olen vieraantunut ja vieraannuttanut tunteellani hänet minusta, tunnen oloni epämukavaksi hänen seurassaan joskus kahdestaan.
Silloin kun olemme ottaneet alkoholia, minä olen pitänyt hänestä huolen. Se on aivan okei. Olen tehnyt hänelle ruokaakin, auttanut kämpän siivouksessa sekä roudaamisessa. Otimme yksi päivä ja tajusin mitä hän minulle sanoi kun olimme keittiössä laittamassa ruokaa. ''Menneisyydessä sinä olit joskus todella tyhmä, olit niin idiootti ettei sinun jutuissasi ollut mitään logiikkaa useimmiten, jos totta puhutaan. '' Esitin rentoa ja yritin perustella asiaa tavalla josta luulen nks. tyhmyyteni johtuneen, kerroin hänelle että todennäköisesti minulla oli postraumaattinen stressihäiriö, ahdistus samaan aikaan kun kävin peruskoulua. Kertomatta kuitenkin jätin että sain samaan aikaan nyrkistä päähäni kotona kun kaikkien vihat tulivat minua kohti.
Joo, kumpa voisinkin perustella ihmisille erilaisuuteni niihin aikoihin. Itsekin tajusin siihen ratkaisun vasta vanhemmalla iällä. Saan kitua ajatuksessa, etten koskaan saa sanotuksi sitä heille ja he muistavat minut sellaisena kuin olin ulospäin ihmisenä koska eivät he tienneet. Olen antanut anteeksi, kaikille heistä vaikken ole puhunutkaan heille.
Vaikeinta on antaa anteeksi jatkuvasti uusille ihmisille keidenkä kuvittelit olevasi ystäviäsi.. Kännissähän sen totuuden kuulee ja hän sanoi silloin tuon kommentin koska oli idiootti, mutta kertoi mitä kaikki minusta ajatteli ja minä tiedän/tiesin sen. Miksi hän kuitenkaan sanoisi noin nks. ystävälleen? Koska haluaisi minun tuntevan itseni idiootimmaksi kuin hänet? Että hän pääsisi loistamaan epävarmuudellani?
No mä joskus lukasin tän sun tekstin ja haluan sen verran kommentoida et, ite oon eläny joskus narsistin kanssa parisuhteessa. Hän haukkui mua jatkuvasti, vittuili muuten vaan, oli ilkeä ja sit taas niin ihana... ja siitä syntyi sellainen kierre. Mä en osannut päästää hänestä irti!. Narsisteilla on monesti tapana, et ne saa ihmiset riippuvaisiks itestään ja just niinku esim. rakastamaan itteään, vaikka he olisivat usein vaikka kuinka paskoja sitä kumppaniaan kohtaan ja sitten taas niin ihania... En tiedä pystyykö narsisti oikeasti rakastamaan ketään. Mun oli alussa kanssa ihan hirveän vaikea antaa anteeksi sille narsisti paskalle... enkä ole ainakaan tähän päivään mennessä koskaan sitä vielä täysin tehnyt. Enkä tiedä tulenko tai pystynkö tekemäänkään. Tärkeintä olisi kuitenkin ajatella anteeksi anto ittensä kannalta, sä kiusaat nimittäin siitä eniten itseäsi jos et anna anteeksi. Koita ajatella, että et varsinaisesti anna tälle ihmiselle ehkä anteeksi, mutta yritä itsellesi antaa anteeksi se, että koet vihaa ja inhoa tätä henkilöä kohtaan. Älä pakota itseäsi vihaamaan ja ruoskimaan sen takia, että tunnet vihan ja inhon tunteita tätä yhtä ihmistä kohtaan... Ne kaikki tunteet on sallittuja. Voisit myös jotenkin opetella "ymmärtämään" tätä narsistia. Ajattele että hän raukka paska on esimerkiksi sairas ja jätä hänet omaan arvoonsa ja mene eteenpäin elämässä. Pääasia on se että se narsisti ei enää häiriköi sinun elämääsi ja on jättänyt sinut rauhaan. Jos se eteenpäin elämässä meneminen omatoimisesti tuntuu vaikealta, etkä tahdo onnistua siinä, niin mene terapiaan, koska niin tein minäkin, mulla on huomenna taas psykologille aika. :) sun pitää vaan oppii pääsee niistä tunteista yli sitä narsistii kohtaan tai muuten tämä narsisti on saanut pilattua sun loppu elämän! ethän sä sitä halua? ethän?
Jaksamisia.