Olin erityisen herkkä ja tunneihminen, romahtelin ja itkeskelin otin aina huomioon muut ennen ennen itseäni.Juoksin sinne missä apua tarvittiin, unohdin täysin itseni ja omat jutut. Ja niin sitten kävi että alkoi tapahtua liikaa omassa elämässä eli suuria vastoinkäymisiä esim äiti kuoli, oma pahanlaatuinen kasvain läheisten sairaudet ym ym. Nyt oon ihmeissäni kun mikää ei enää kolauta en enää koe olevani herkkä jotekii kovettunu, suhtaudun jopa kyynisesti muiden ongelmiin lopetin terapian koska en jaksa käsitellä enää elämässäni minkää sortin ongelmii, haluan niistä irti. enne oikee uppoduin muiden ongelmiin ja omiin en enää.....suhtautuminen elämään on muuttunu ja kovasti tää kaikki hämmästyttää.
ps.onko muille käynyt näin, musta oli ihan jees olla herkkä emppis. mutta ne on tiessää......
ps.onko muille käynyt näin, musta oli ihan jees olla herkkä emppis. mutta ne on tiessää......
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jospa tuo toisten elämän ylivoimainen parantelu on ollut pakoa omaa itseään kohtaan. Olet hääräilyt jossain muualla, mutta yhteys itseesi ja ongelmiin on jäänyt kohtaamatta.
Toisilla auttaminen on tapa saada ystäviä ja sosiaalisuutta. Ihan hyvä keino kohtuudella, sillä saahan auttaessaan myös saada vastapainoksi jotain, mutta ei se saa olla pako ja miellyttämisen keino.
Nyt on tullut oman elämäsi aika. Tuo kyynisyyden tunne on psyyken keino suojella ja helliä omaa sielua.
Kun saat mielesi tasapainoon, niin eiköhän sieltä ala jälleen nousta empatiaa tosiakin kohtaan. Varmaan sinula on myös paljon käsittelemätöntä surua.
kiitos sinulle kävin hillittömästi itkee kun luin vastuksesi........oon täysin unohtanu omat voimavarat ja itteni joo ja oonki ollu nyt todella uupunu.....ehkä myös masentunutkin.......mulle yritetää syöttää lääkkeitä mut jostain syystä ne ei jeesi
Syy välinpitämättömyyteesi ja tunteisi latistumiseen voi hyvin olla iatrogeeninen eli hoidosta (lääkkeistä) johtuva. Et kertonut mitä aineita otat, joten vaikea arvioida pidemmälle. Psyykenlääkkeet tekevät usein enemmän pahaa kuin hyötyä henkilön kokonaistilanteelle. Muutos ajatusmaailmassasi kuulostaa kertomasi perusteella ihan lääkevaikutukselta.
Syy ei ole lääkityksessä, mulla on pelkkä masennuksen estolääke pääl ja ahdistukseen lääke......ne kun yritettiin hiljaksiin lopettaa olin seota.......
Hei. Se ei todista mitään. Päinvastoin se antaa vahvistusta sille, että syynä saattaa hyvinkin olla juuri lääkitys. Haluatko kertoa mitä lääkkeitä sinulla on käytössä? Oletko kauan käyttänyt? Kokemasi "sekoaminen" on voinut hyvin johtua vieroitusoireista, jopa todennäköisesti. Kuinka hitaasti lopetit käyttöä? Jos haluat, voin yrittää arvioida asiaa tarkemmin, mutta tarvitsen tietää enemmän.
Aha, tänne palstalle on nähtävästi turhaa nykyisin vuodetella mitää, kun kaikki on lääkkeiden vika!!!!!!!!!!!!!!!! Eiköhän jokainen tunne itse itsensä.....
No, ystävälläni vastaavat oireet olivat juurikin lääkkeistä.
Ehkä annosta voisi vähän pienentää?
Hei Liikaako, älä loukkaannu tai hämmenny suotta. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa mieltäsi. Luettelemasi oireilu on vain tyypillistä psyykenlääkkeille, erityisesti ssri- ja neuroleptiluokan aineille, joten sen vuoksi halusin siitä kertoa sinulle.
Tietenkin tunnet oman vointisi paremmin kuin kukaan muu, se on selvää. Mutta olet ilmeisesti varsin tietämätön mitä tulee psyykenlääkkeiden mahdollisiin vaikutuksiin ihmisissä, koska et osaa nähdä sitä vaihtoehtoa?
elämä kovettaa. Ota aikaa itsellesi. Aina ei tartte olla luurissa kiinni. Voit parannella elintapojasi jos olet elänyt huonosti. Syöpä opitää hoitaa.
tajusin senkii, että minä oon ollu muille se antava osapuoli, lopujen lopuksi me ollaa tääl niinh yksin ongelmiemme kanssa. mulla on perhe ja ihan kiva työ aika raskas vaa henkisesti. mä tein sen päätöksen että mä en enää anna muille itestäni kaikkee eihän kukaan niin jaksa elää. pelottaa ehkä eniten et kadotan itseni.......vai onko tämä elämän muutos suunta parempaan ainakii oon nähnyt sen kaltasii unii....jos joku uniin uskoo
Kuule on varmasti tullut nyt pysähdys ja elämäsi suunta lähtee parempaan ja terveempään suuntaan. Olet nähnyt lohdullisen ja rohkaisevan unen. Tarvitset nyt lepoa ja hoitoa. Olet vähän niin kuin akku, joka on imetty kuiviin.
Et ole ollenkaan huono ihminen, vaikka tunteettomuus ja halu olla auttamatta muita herättää joskus syyllisyyttä.
Voi olla että et ole käynyt tunteissasi vielä sitä syvintä kuilua. Burn out tulee pikkuhiljaa ja myös toipuminen vie aikaa. Monesti lääkitys on välillä tarpeen.
Varmaan nyt töissä on tarpeeksi haasteita, ja jos alkaa käydä ylivoimaiseksi hakeudu ajoissa työterveyshoitoon ja sairauslomalle.
Sorry, en ole ammattilainen mutta paljon itse kokenut, monen rinnalla kulkenut, tehnyt virheitä. On sitä elämänkoulua.
Itselle pitää olla hyvällä omallatunnolla armollinen.
Siinäpä se kun en osaa oikeen olla itelleni armollinen, juoksen juoksen ja pakenen kunnes oon ihan tööt tööt.....on semmosii hirmusii jännitystiloja ym ym välillä nukun välillä en....olo sahaa laidasta laitaan. sairaita läheisiä en kertakaikkiaan pysty nyt nähdä ja siitä tulee syyllinen fiilis mä en tiiä suojelenko itteeni.
ois toi resepti tos jos tästä pääsis apteekkii......joo ja en niiko saa mitää kunnol tehtyy alotekyky on huono samoin myös muisti ym ym kyl te varmaan ymmärätte
Lepoa, lepoa nyt vain, hyvä ihminen. Ei syki ihminen jaksa koko suvun ja maailman taakkaa kantaa. Mutta ei lepäämisestäkään pakkomieltä. Hijainen kävely luonnossa, vaikka löhöily vuoteella, jos ei uni tule silmään ym.
No sulle on luultavasti tapahtunu liikaa. :) toi on aivan normaalia tuossa tilanteessa... sitä terapiaa kannattais ehkä jatkaa, itsellä se on vasta alussa. Huomenna ensimmäinen aika. Mut jos sä oot syntyny sellaseks herkäks niin kun minäkin, niin mä en usko et sellanen perusluonteen piirre katoaa koskaan täysin ihmisestä. Se on ehkä mennyt sinussa vain hetkeksi piiloon, kun olet joutunut kokemaan kovia... niin yleensä ihmiskeholla on tapana puolustautua. Et se rakentaa itselleen kuoren ja se kuori on juurikin sinulla tuo kovuus. Sitten kun annat asioille aikaa ja aika ainakin osittain parantaa haavat, niin uskon että se kovuuskin rupeaa siitä taas kaikkoamaan ja sieltä tulee esiin se sinun herkkyys ja empaattisuus... :) tosin ei ole hyvä olla myöskään liian empaattinen ja herkkä. Siinä mielessä voit kiittää myös kovia kokemuksia, että ne ovat hieman kovettaneet myös sinua ihmisenä. Koska sitä kovuuttakin tarvitaan..
Tyttökulta.
Kun tietäisit tekopyhyyden määrän.
Laskin seromexin määrää, ihme kyllä tulin virkeemmäksi ja fiilarit alkaa palailla, mutta vahvempi oon kun enne....joo elämänkokemusta hurjasti ja huonoja suurinosa ni eiköhän tässä jo jaloillaan pysy vaikka ikää 37.....niin ja muutin ja väänsin elämän katsomusta ja mun motto voiskii tänäpäivänä olla "elä täysillä" jota en ois ikuna uskonu sanovani:)))))