Mutta hän ei taida olla minuun. Olen ruma. Tiedän sen. Tämä mies on ihmeellinen ja hänellä on varmasti paljon naisia joista valita. Miksi ihmeessä hän valitsisi minut rumat ja hiljaisen ujon? Harmittaa kun melkein kaikki on niin ulkonäkökeskeisiä, tai sitten en vain ole antanut tarpeeksi selvää merkkiä kiinnostuksesta miehelle. En jaksa ajatella mitään muuta kuin häntä ja masentaa ajatuskin siitä että hän ei pidä minusta. Mitä minulla sitten on? Miten voin jatkaa elämää ilman häntä?
Olen ujo enkä uskalla suoraan sanoa mitä ajattelen koska meidän suhde ei olisi mistään parhaimmasta päästä. (En jaksa selitellä mistä se johtuu) mutta tiedän mitä vanhempani ajattelisivat "kumppanistani".
En ole koskaan tuntenut ketään vasten tällaista. Jotain niin ihmeellistä. Olen kyllä joskus aiemmin ollut rakastunut, mutta tätä tunnetta en ole koskaan aiemmin kokenut. En kestä menettämistä! Hän on ainoa mies kenestä välitän. Siltä ainakin tuntuu. Kaikki varmasti tulevat minulle sanomaan että aika korjaa ja unohdat hänet. Jostain syystä en usko siihen. En voi koskaan unohtaa häntä. Jään nyt varmaan suruun makaamaan enkä jaksa tehdä enää yhtään mitään. Oikeasti, miten tällainen "pakkomielteinen" ihastuminen voi olla edes mahdollista? Sydäntä raapii pelkkä hetken ajatuskin siitä että emme voi olla enää tekemisissä.
Olen varmaan turhan hätäinen ja jotain olisi tehtävä, mutta en keksi että mitä. En uskalla tehdä varmasti selvää aloitusta, koska varmat pakit saisi minut tuntemaan itseni idiootiksi ja turhaksi ihmiseksi. Häpeäisin varmasti. Nukuttakaa minut ikuiseen uneen! :-(
Olen ujo enkä uskalla suoraan sanoa mitä ajattelen koska meidän suhde ei olisi mistään parhaimmasta päästä. (En jaksa selitellä mistä se johtuu) mutta tiedän mitä vanhempani ajattelisivat "kumppanistani".
En ole koskaan tuntenut ketään vasten tällaista. Jotain niin ihmeellistä. Olen kyllä joskus aiemmin ollut rakastunut, mutta tätä tunnetta en ole koskaan aiemmin kokenut. En kestä menettämistä! Hän on ainoa mies kenestä välitän. Siltä ainakin tuntuu. Kaikki varmasti tulevat minulle sanomaan että aika korjaa ja unohdat hänet. Jostain syystä en usko siihen. En voi koskaan unohtaa häntä. Jään nyt varmaan suruun makaamaan enkä jaksa tehdä enää yhtään mitään. Oikeasti, miten tällainen "pakkomielteinen" ihastuminen voi olla edes mahdollista? Sydäntä raapii pelkkä hetken ajatuskin siitä että emme voi olla enää tekemisissä.
Olen varmaan turhan hätäinen ja jotain olisi tehtävä, mutta en keksi että mitä. En uskalla tehdä varmasti selvää aloitusta, koska varmat pakit saisi minut tuntemaan itseni idiootiksi ja turhaksi ihmiseksi. Häpeäisin varmasti. Nukuttakaa minut ikuiseen uneen! :-(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tota....Mitäs jos menisit vaan lukeen niitä Barbra Cartlandin pikapinkkejä ja oottasit että täytät 16 vuotta?
16-vuotta on täytetty jo. Olen 20 vuotias nainen. Kuulostanko ihan lapselta? Sitä se ihastuminen taitaa teettää. Kyllä tuntuukin melkein nuoruuden ihastumiselta. :-)
Kyllä, kuulostat erittäin typerältä ja lapselliselta, mutta lapsihan 20-vuotias onkin. Entisajan täysikäisyys saavutettiin 21-vuotiaana. Olisi parempi yhä niin. Tai 30-vuotiaana :D Jäisi useampi nuoruuden aivottomuuteen perustuva onneton liittokin solmimatta. Jäitä hattuun :)
Kuule paappa , Olet tainnut jäähä sinne 60-luvulle :D . Kalkki kalisee tänne asti :D . Aivottomuudesta se ihminen oppii (kai) ?. ja toi alottaja on näillä näkymin huono trolli :D tai sit se on lukenu liikaa Jean Austinia. :D
Tämä ei ole trolli, näin pääsi vain ikävä kyllä käymään. En ymmärrä, millä perusteella käsitit tämä trolliksi, ilmeisesti et voi samaistua minuun koska et ole koskaan rakastunut yhtä palavasti?
Hyvät neuvot olisi kalliit nyt, kun en tiedä mitä voisin tehdä. En haluaisi unohtaa miestä enkä olla erossa hänestä, mutta silti tuntuu niin toivottomalta tapaukselta...
Okei. Enpä mitään tunteilleni mahda. Mutta ei kai sillä ole merkitystä kuinka vanha olen, kai 20 vuotiaskin saa rakastua? ;-)
Palavasti Rakastunut, minä jaan juuri parhaillaan kokemasi. Olen aivan käsittämättömän rakastunut mieheen, jonka olen tuntenut jo kauemman aikaa. Ennen olin vahvasti sitä mieltä ettei hän millään tasolla ole minun tyyppiäni ja lohdutimme ja tuimme toisiamme omissa eroissamme. Mutta sitten jotain tapahtui. Huomasin, että ajattelen jatkuvasti miestä, keksin tikusta asiaa käydä hänen luonaan tai saada soittaa hänelle. Yhtäkkiä tajusin että olin mieheen päätä pahkaa rakastunut ja tulisesti. En minäkään ole aiemmin tuntenut tällaista rakkautta. Naimisissakin kerkesin olemaan yli kymmenen vuotta, mutta ei sitä rakkautta voi verrata edes alkuvaiheessa tähän mitä koen nyt.
Mies ei tietenkään vastaa tunteisiin ja olen pakahtua omiin tunteisiini. En voi käsittää miten näin voimakkaat tunteet ovat päässeet syntymään, muutoin niin järkevän ihmisen päässä ja sydämessä. Samalla ne tuovat myös niin voimakkaita tuskan tunteita, kun eivät saa vastakaikua, että pystyn hyvin samaistumaan sinun masentuneeseen mielialaasi.
Kai meidän on vain pärjättävä, päivä kerrallaan. Sinulla lie vielä toivoa, jos et ole selkeästi osoittanut tunteitasi rakkauden kohteelle. Minullla toivoa ei ole.
Otetaan toisiamme kädestä näin virtuaalisesti ja ymmärretään ja tuetaan toisiamme pakahduttavan tunteemme kanssa.
Voi kiitos, toivottavasti meillä olisi toivoa! Mutta kuinka niin sinulla ei ole toivoa? Kaikki on kai mahdollista.
Kyllä se on vain jotenkin pärjättävä, vaikka särkeehän se. :-( Pitää toivoa parasta, ja pelätä pahinta.
Minulla ei ole toivoa, koska olen suoraan mieheltä kuullut ettei hän ole kiinnostunut minusta suhdemielessä. Valitettavasti näin. Minun täytyy vain sammutella tunteitani, vaikka vaikeaa se on.
Suosittelen sinua kuitenkin rohkeasti ottamaan kontaktia mieheen. Asia jää varmasti kalvamaan sinua ja voi olla että joku toinen ehtii ensin. Onneksi nykyään ei tarvitse odotella kainosti sitä miehen aloitetta.
No soita/tekstaa tuolle sun ihastukselle. Keksi joku syy sille että mies tulisi käymään luonasi tai toisinpäin. Kysy vaikka mies luoksesi korjaamaan tietokonetta jostakin ihan "typerästä syystä", Keitä ukolle kahvit , kysele paljon vaikka miehen harrastuksista ja ole edes esittäväsi kiinnostunutta. Jos tuon jälkeen ei ukko anna vieläkään kiinnostumisen merkkejä niin kysy itse, että lähteekö joskus pullakahville kun ei tällä kertaa ollut pullaa tarjota. :)
Tosiaan, pitäisi vain keksiä se syy. Tämä tilanne on sillä tavalla vähän hankala, kun emme tunne toisiamme kovinkaan hyvin. Siksi saattaisi olla hankalaa pyytää kylään ellei sitten välähdä päähän joku hyvä syy miksi miehen pitäisi tulla.
Kiitoksia vinkeistä! :-)
Mikä mies on ammatiltaan tai mitä harrastaa, onko hällä koiraa tai muita eläimiä. Osaako korjata autoa tai polkupyörää. Käytä naisen viekkautta keksimällä tikusta asiaa, jotta pääset hänen luokseen ja sitten tosiaan pyydät saada tarjota kahvit vaivanpalkaksi :)
Jos saan udella missä tapasitte? Tapasitteko kenties jossain ravintolassa, jos kyllä niin varmaan olette jostakin keskustelleet siellä. Jos sait miehen numeron niin mikset vaan laita jotakin viestiä. Jos jutttua riittää molemmilla puhelimessa nii miksi ei kasvokkainki. Todennäköisesti olette aikasemmin jossain keskustelleet?
Ei muutakun luuri kouraan ja lähetä vaikka joku hassu kuvaviesti hänelle ja sitäkautta lähdet rakentamaan keskustelua. Tai utelet ihan mitä vaan mistä olette jo aikaisemmin rupatelleet. Tuskin kukaan mies nyt mieltänsä pahoittaa jos joku nainen hänelle tekstailee.
Jos mies vastaa viesteihis muutakin kun yhdellä sanalla niin eikö se ole jo merkki siittä että mieskin on edes vähän kiinnostunut?
Hän vetää kielikurssia. Hän kertoi että on opettanut kouluissa ja lukioissa. Tunnilla olen ollut reippaana ja yritin hymyillä hänelle, mutta ei hän ilmeisesti tajua. Kun hän ei ole niin tuttu niin en uskalla mennä heti kertomaan tunteista.