Pelkään omia ajatuksiani ja koen usein, että en pysty hallitsemaan niitä... Olen 20-vuotias ja olen jo muutaman vuoden jossain määrin havainnut näitä ajatuksia, ensiksi oli pitkään vain hetkittäiset ajatukset siitä, että satuttaisin läheistäni/ sekoaisin julkisella paikalla ja tekisin jollekkin toiselle jotain. Myös mielikuvat itsensä satuttamisesta ja sen tarpeesta olivat mukana, vaikka sisimmässäni en mitään sellaista olisi halunnut edes ajatella.
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana minulle on alkanut tulla hirveä pelko, että tyttöystäväni kuolee, ja minua alkaa ahdistaa ihan hirveästi jos hän lähtee jonnekkin kauemmas ja pelkään että hänelle sattuu jotain. Ihan kuitenkaan arkipäiväistä tämä ei ole, esim jos hän menee töihin tms. en pelkää, paitsi joskus jos ajattelen asiaa "liikaa." Ajatukset tulevat myös heti, jos on mennyt vähänkään yli sovitun ajan, kun meidän on pitänyt tavata tai hän on sanonut tulevansa koneelle/soittaa/tekstata. Tämä sama on myös perheenjäsenieni ja oikeastaan kaikkien kohdalla, joista en kuule vähään aikaan mitään, jos he eivät vastaa puhelimeen tms. Ajattelen heti, että se ihminen on kuollut tai jotain pahaa on sattunut ja joskus jopa alan jo miettiä äitini/tyttöystävän/pikkuveljen hautajaisia ja itkemään, ihan kuin henkilö olisi oikeasti kuollut, vaikka tiedän päässäni miten järjettömiä ajatukset ovat.
Lisäksi olen huomannut, että minulle tulee ajatuksia, että jokin sanoisi päässäni esimerkiksi "äitisi kuolee" ja minä ajattelen "Ei ei ei saa ajatella noin" sillä pelkään, että ajatukseni käyvät toteen. Sitten ajatukset saattavat olla tällaisia "jos et nyt sano ääneen, että *(joku henkilö*) ei kuole, hän kuolee." ja minun pitää ihan oikeasti sanoa ääneen, totella ajatuksiani joita en edes halua ajatella. Tätä tapahtuu vain yksinollessani, mutta myös julkisella paikalla on tullut esim bussissa ajatuksia "jos et nyt nyökkää, jotain pahaa tapahtuu." ja minun on pakko nyökätä, vaikka tiedostan varsin hyvin, ettei ajatuksillani ole minkäänlaista yhteyttä todellisuuteen. Tänä yönä aloin itkeä hysteerisesti, kun ajattelin, että saan aivoverenvuodon, ja sain ajatuksen "pitää sanoa ääneen, ettei saa aivoverenvuotoa tai muuten saat sen" ja minä sanoin. Ajatukset on alkanut kääntyä vielä niin monimutkaisiksi, että joskus kesken lauseen, kun olen sanomassa jotain ääneen, kerkeän ajatella päinvastaisesti, että se paha asia tapahtuu jos sanon sen...
Minua ahdistaa ihan hirveästi ja pelkään ajatuksiani ja mielenterveyttäni ja tulevaisuutta. Asiaa oli hankala selittää, toivottavasti joku ymmärsi. Onko kenelläkään samanlaista kokemusta, että ajatukset tavallaan käskevät sinua tekemään jotain, ja teet sen? vaikka tiedostaisit, ettei "vaara" ole todellinen?
kiitos jos joku voisi vastata asiallisesti, olen
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana minulle on alkanut tulla hirveä pelko, että tyttöystäväni kuolee, ja minua alkaa ahdistaa ihan hirveästi jos hän lähtee jonnekkin kauemmas ja pelkään että hänelle sattuu jotain. Ihan kuitenkaan arkipäiväistä tämä ei ole, esim jos hän menee töihin tms. en pelkää, paitsi joskus jos ajattelen asiaa "liikaa." Ajatukset tulevat myös heti, jos on mennyt vähänkään yli sovitun ajan, kun meidän on pitänyt tavata tai hän on sanonut tulevansa koneelle/soittaa/tekstata. Tämä sama on myös perheenjäsenieni ja oikeastaan kaikkien kohdalla, joista en kuule vähään aikaan mitään, jos he eivät vastaa puhelimeen tms. Ajattelen heti, että se ihminen on kuollut tai jotain pahaa on sattunut ja joskus jopa alan jo miettiä äitini/tyttöystävän/pikkuveljen hautajaisia ja itkemään, ihan kuin henkilö olisi oikeasti kuollut, vaikka tiedän päässäni miten järjettömiä ajatukset ovat.
Lisäksi olen huomannut, että minulle tulee ajatuksia, että jokin sanoisi päässäni esimerkiksi "äitisi kuolee" ja minä ajattelen "Ei ei ei saa ajatella noin" sillä pelkään, että ajatukseni käyvät toteen. Sitten ajatukset saattavat olla tällaisia "jos et nyt sano ääneen, että *(joku henkilö*) ei kuole, hän kuolee." ja minun pitää ihan oikeasti sanoa ääneen, totella ajatuksiani joita en edes halua ajatella. Tätä tapahtuu vain yksinollessani, mutta myös julkisella paikalla on tullut esim bussissa ajatuksia "jos et nyt nyökkää, jotain pahaa tapahtuu." ja minun on pakko nyökätä, vaikka tiedostan varsin hyvin, ettei ajatuksillani ole minkäänlaista yhteyttä todellisuuteen. Tänä yönä aloin itkeä hysteerisesti, kun ajattelin, että saan aivoverenvuodon, ja sain ajatuksen "pitää sanoa ääneen, ettei saa aivoverenvuotoa tai muuten saat sen" ja minä sanoin. Ajatukset on alkanut kääntyä vielä niin monimutkaisiksi, että joskus kesken lauseen, kun olen sanomassa jotain ääneen, kerkeän ajatella päinvastaisesti, että se paha asia tapahtuu jos sanon sen...
Minua ahdistaa ihan hirveästi ja pelkään ajatuksiani ja mielenterveyttäni ja tulevaisuutta. Asiaa oli hankala selittää, toivottavasti joku ymmärsi. Onko kenelläkään samanlaista kokemusta, että ajatukset tavallaan käskevät sinua tekemään jotain, ja teet sen? vaikka tiedostaisit, ettei "vaara" ole todellinen?
kiitos jos joku voisi vastata asiallisesti, olen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tyypillisiä pakkoajatuksiahan nuo on, et ole ainut.
Noita voi oppia hillitsemään ja jopa päästä kokonaan eroon sillä tavalla, ettet yksinkertaisesti tee noita kumoavia ajatuskuvioita vaikka ahdistaisikin. Aluksi se ahdistus voi tuntua suureltakin, mutta se lähtee kyllä helpottamaan.
Aiheesta on olemassa kirjakin, Kerrasta poikki.
Jos tuntuu ettet pärjää yksin, voi noista käydä juttelemassa lääkärillä ja jos tilanne on tosi paha niin lääkitys on yksi mahdollisuus jolla lievittää oireita. Lääkkeissäkin on kuitenkin ne huonot puolensakin ja toimivan lääkityksen löytyminen voi viedä jonkin aikaa.