Murhanhimoisuus

Liika suvaitsevaisuus on nyky-yhteiskunnan tuho. Rikollisiksi oppivia
nettipaskhahörvelöitä paapotaan, homoudesta on tehty ihanne, ei muuten
puutu kuin insestipedojen ihannointi ja kouluissa eläimiinsekaantumisen
opettaminen enää.

Mitä pahaa siinä on pidemmässä juoksussa, nappi vaan ottaan aina kun
köppänä kohdalle osuu, sillä on yhteiskuntaa kurissa ja nuhteessa pitävä
vaikutus. Nykyään kaikki on yhtä suurta likaviemäriä, missä paskha nousee
pintaan kellumaan.

Tämä ihmiseliölaji kierotuu aina vaan mädömmäksi ja mädömmäksi
otukseksi kaikenlaisella paskhahyysimisellä, ei tälläkään tiellä ole mitään
ruusuista tulevaisuutta edessä.

Mielenterveysasioista en lähde kommentoimaan, mutta murhanhimoisuus (engl. homicidality) on useiden psyykenlääkkeiden yksi mahdollisista (sivu)vaikutuksista. Esimerkiksi SRI:t voivat aiheuttaa psykoottisuutta, väkivaltaisuutta sekä impulsikontrollin heikentymistä, jolloin seuraukset voivat olla kirjaimellisesti veriset (vertaa esim. perhesurmat/kouluampumistapaukset). Monestihan näistä syistä ihmiset erehtyvät luulemaan, että väkivaltaisuus johtui henkilön mielenterveysongelmista vaikka oikea syypää on ollutkin käytetty psykoaktiivinen lääkitys.

Väkivallan ja SSRI:n suhteeseen voi tutustua esimerkiksi kuuluisalla sivustolla www.ssristories.org.

Tuo pillerifirmojen masinoima lääketuputus voitontavoittelun maksimoinnissa,
ei se kuitenkaan ole se lääkkeiden syönti ihan koko totuus murhanhimoissa.

Mä voisin esim. ottaa vaikka välittömästi tämän kirjoitettuani maailmanlopun
katkaisimen hyppysiini ja jymäyttää sen pohjaan tuhoten teidät kaikki pois ja
samalla myös itseni, hetkeäkään epäröimättä jos sellainen hel.vetinkone olis
olemassa ja mun ulottuvilla. Mä saattaisin tehdä sen ihan tuosta vaan,
enkä mä laske leikkiä, luikuria.

En muuten ole koskaan napannut ainoatakaan tabua mielenlääkityksiä,
enkä huumeita käyttänyt, silti olen luultavasti pahin teistä kaikista tuossa
mielessä. Mut mä olenkin joutunut sellaisen mätäpelin kohteeksi kaiken
laisten mätäorganisaatioiden ja paskha ihmisten toimesta että oksat pois,
hyvin harva teistä joutuu koskaan minkään vastaavan kohteeksi, voi olla
että käytännössä ei kukaan, ei ainakaan semmoisen elämän eläneenä
kuin allekirjoittanut.

Joskus pyörittelen mielessä puukko-urakkaa. Tuntuis vain tekniseltä suorituksrlta joka voidaan suunnittelemalla hyvin suorittaa suht vaivattomasti.
Ampuaseet mahdollistais enempi liikkumavaraa projektiin.

Jos kaivelee sillä itseään vähän syvemmältäkin, niin tietää, mistä puhuu.

On, todella.

Ei kai sitä välttämättä tarvitse olla sekaisin, että on murhanhimoinen.

Onhan se tavallaan viehättävä ajatus, että on itse sellaisessa vallan kahvassa, että päättää jonkun elämästä ja kuolemasta. Hobbeskin sanoi, että ihmisistä on kiva hallita, mutta ei halua olla hallittuja.

Ja voishan murha olla ihan mielenkiintoinen kokemus. Varsinkin, kun sitä ei saisi lain mukaan tehdä. Vähän niin kuin lapsena teki mieli hyppiä sängyllä, kun niin ei saanut tehdä.

Missä hel.vetin maailmassa te emppupellet ootta eläny?
Maailma on täynnä paskhamätämulkkuja joka paikassa paskhomassa,
kriminaalimätöjä millä ei ole mitään ihmisiksi elämisen oppeja sisäistettynä.
Ei tää maailma ainakaan yhtään huonommaksi muutu, kun näille
paskhasittiäis sontiaisille alkaa laittaan nappia ottaan.

Eikä nää nyky paskha ämmät ole kovin paljoa sen kummempia.
Paskhamätöihin kohdistettuna toi nappi ottaan malli olis vaan parannus
mihin tahansa yhteiskuntaan.
En pidä kaikkien paskhamätöjen henkeä oikein minkään arvoisena.