Maaliskuu, voisinpa palata siihen. Kaikki oli niin söpöä ja varovaista. Tunnustelua, epävarmuutta puolin ja toisin. "Ei kai se voi musta ENÄÄ tykätä...vai voiko?". Lueskelin vanhoja juttuja haikeana. Ihana, toinen alkuaikamme.
Ja nyt ollaan tässä ja mietin - miten kaikki meni tähän? Hukattiin niin paljon hyvää kurottamalla liian kauas todellisuudesta. Tai liian lähelle sitä. En ole varma kummin. Ehkä vähän molempia.
Tehty mikä tehty. Onko silmien sulkeminen, eteenpäin väkisin meneminen ja kaiken pois työntäminen itsestä se juttu? Silläkö kaikki tulee taas hyväksi ja särkyneet sydämet ehjiksi? Sitä mietin.
Ja nyt ollaan tässä ja mietin - miten kaikki meni tähän? Hukattiin niin paljon hyvää kurottamalla liian kauas todellisuudesta. Tai liian lähelle sitä. En ole varma kummin. Ehkä vähän molempia.
Tehty mikä tehty. Onko silmien sulkeminen, eteenpäin väkisin meneminen ja kaiken pois työntäminen itsestä se juttu? Silläkö kaikki tulee taas hyväksi ja särkyneet sydämet ehjiksi? Sitä mietin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Elä vaan muiatoissasi, jos susta ei ole tulevaisuutta luomaan. Miksi haihatella vanhaa ja nähtyä, jos edessä on tarjolla uutta ja kokematonta?
Väärä tulkinta. Olen kokenut jotain jonkun kanssa, eräänlaisen seikkailun, matkan. On luonnollista pohtia jälkikäteen asioiden kulkua, etenkin jos asiat eivät tulleet lopputulokseensa selkeästi ja nätisti. Eräänlaista debriefingiä tämä tänne purkaminen kai on.
Viimeisessä kappaleessani totean kyllä, että tehty mikä tehty, ja mietin millä tavoin tästä eteenpäin. Joten en ole jäämässä menneeseen vellomaan. Elämä menee kyllä eteenpäin. Ei ole silti kiellettyä miettiä tapahtumia ja ottaa opiksi. Tai oikeastaan ei ole kiellettyä edes muistella haikeana kivoja asioita, jos ne yhä tuovat hymyn huulille.
Edessäni on taatusti uutta ja ennen kokematonta, sen tiedän täydellä varmuudella..
Itselleni oli outoa kun joku kirjoitti täällä että kävi pyöräilemässä ihastuksen nurkilla
niin ihan oikeasti näin hänen näköisen mutta aivan liian kaukana että voisin olla täysin varma ja vastaavanlaisia yhteensattumia on tapahtunut enemmänkin. Se vaan ihmetyttää että minun tietojeni mukaan hän asuu aivan liian kaukana hiippaillakseen näillä main tosin hänen tuttujaan asuu kyllä täällä päin.
Mulla ei ole toimivaa fillaria tällä hetkellä, joten jos tämä oli mulle, niin en todellakaan ole fillaroinut missään tänä vuonna! Enkä muutenkaan ole menossa hänen kotikulmilleen pyörimään, kaupunkiin pääsee kyllä toistakin kautta.
Missä muodossa tuo viestintä tapahtui? sopisi omaankin tilanteeseen, mutta mutta... mistä voi tietää?
Monella tavalla. Mutta en usko että olet hän.
vaukeaa uskoa, että täältä palstalta löytyisi kenenkään kaivattua. Olet kurottanut rakkautta kohti.Paetessasi todellisuudessa kuroyiy sitää kohti :) Pelottiko se sinua ?
Voi se tykätä. Ootkos ollut kiltti ja huomaavainen.
Pelotti ihan kamalasti jos totta puhutaan.
Jompi kumpi meistä nyt ymmärtää toisen väärin. Joko sinä ymmärsit viestini väärin tai minä sinun kannanottosi. Tarkoitin, että usein ihminen pakenee todellisia tunteitaan, mutta huomaakin, että paetessaan tunteet hyppäävät reppuselkään. Viestini oli vastine aloittajan tekemään kohtaan, jossa hän kirjoitti, että " kurotettiin liian kauas todellisuuteen, tai liian lähelle sitä.." Joo,kirjoitin vaikeaselkoisesti.
Kenenkään tunteita en ole mitätöinyt. Siihen ei meillä kellään ole sentään valtaa.
Kirjoitin että "liian kauas todellisuudesta. Tai liian lähelle sitä."
En mäkään oikein tuota kommenttiasi tajunnut, ennen kuin nyt kun avasit sitä paremmin.
Totta, tunteet kulkevat reppuselässä kunnes ne uskaltaa kohdata. Voi juosta pakoon vaikka kuinka kauas, mutta itseään siinä lopulta vain pakenee... Minä en teekään sitä salaa itseltäni; tiedän kyllä mitä tulen kantamaan mukanani, olenhan tehnyt niin tähänkin asti jo monta vuotta.
Sinulla on hyvä kirjoitustyyli :) Tykkäsin todella tavasta, miten tuot ajatuksesi julki. Osaat luoda sekä tunnelman ja pitkänkin ajan tapahtumat lyhyeen tekstiin.
Klassisen kysymys, miten on yhteydenoton laita keskustellaksesi asiasta hänen kanssaan ?
Kiitos.
Aika ei ole ollut vielä kypsä kahdenkeskiselle keskustelulle, hänen puoleltaan. En tiedä onko se joskus tulevaisuudessa, vaikea sanoa.
Vielä kun objektiivisesti tulkitset menneet tapahtumat ja sisäistät miltä se seikkailu on thänen kohdalla tuntunut ja vaikuttanut. Oliko toinen sinulle vain hyödyke tai ponnahduslauta jonka avulla sait seikkailla ja matkailla? Ruusuiseltahan tuo kuulostaa kun peilaa kaiken vain oman mielensä kautta.
Voi kuule, kyllä tätä on kaikilta kanteilta tullut pohdittua menneinä kuukausina. Nuo kysymykset kumpikin voisi esittää itselleen ja toiselle. En todellakaan käyttänyt toista minään hyödykkeenä. Ennemmin voisi sanoa päinvastoin, jos miettii millaista pompottelua ja tylytystä sain osakseni aina silloin, kun yritin vakavissani edistää asioita. Ovet vedettiin kiinni naaman edestä aika lujasti, eikä vaan kerran, vaan useasti.
Mutta kuten sanottua, pelotti paljon uusi ja tuntematon. Tilannekin oli niin outo ja vaikea. Enkä olisi lopulta riittänyt hänelle kuitenkaan.
Sä teit kuule itse aivan samaa. Niitä kertoja ei pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa mut torjuit.
Tuossahan sen näkee. Ap viimeinen lause kertoo kaiken. Riität selvästi ja olet jopa niin itseriittoinen että et selvästikkään tarvitse häntä mihinkään, koska osaat jopa vastata hänen puolestaan. Nyt voit poistua palstalta kun tiedät totuuden.
Puhuin tuossa edellisessä viestissä siitä, mitä kävi kun yritin TOSIELÄMÄSSÄ ottaa asian puheeksi kahden kesken. Niitä kertoja on useampi. Et varmaan ole se "hän" kenen kanssa minä olen nuo kokemukset kokenut, jos noin sanot. IRL en ole torjunut häntä, vaan nimenomaan yrittänyt edistää tilannetta :-)
Outoa näen asian taas aivan eri tavalla kuin muut..Onkohan päässäni vikaa :( Te ahdistatte hänet nurkkaan ja silloin ihminen ei pysty välttämättä ajattelemaan yhtä selkeästi. Vääristelette hänen sanomisiaan ja laitatte sanoja hänen suuhunsa.Ette anna ihmiselle itselleen tilaa !! tämä palsta on just tällainen. Kaiken lisäksi olen itse samanlainen paskiainen. Näkemiin. Aloittajalle halaus
Hyvin sanottu " minun on " . Aloitus ei sano mulle mitään, mutta monesti kun lukee näitä, niin vastaajat vastaavat ikäänkuin se niiden ihminen olisi aloittaja, tai joku muu ketjussa.
Minusta on surullista, koska näin juuri mennään metsään, kun lähdetään tulkitsemaan kaiken oman mielen kautta ja ikäänkuin hän kirjoittaisi. Toisaalta jokainen varautukoon siihen, ettei mikään täällä ole miltä sitä miltä näyttää.
Kyllä kai me kaikki ollaan jo tajuttu, jos ei mitään irl, niin ei se täälläkään selviä. Itse tiedän olleeni niin eksyksissä itseni kanssa, että jos kertoisin, suljetulle päätyisin ( rimmaa hienosti :)
Minun mielestä syyttelyt ei kuulu tänne, eikö joku joka kokee itsensä väärin kohdelluksi voi tarttua toista käsivarresta ja puhua suunsa puhtaaksi, eikä täällä inistä miksi toinen ei sitä eikä tätä.
Minä en kyennyt, mutta en kyllä sitten hauku muitakaan, jos joku ei kyennyt.
Tuo ei ollut mikään absoluuttinen totuus, vaan oma tuntemukseni sen jälkeen, kun ristiriita sanomisten ja tekemisten välillä kasvoi suureksi.
Nyt voin poistua palstalta, totta. Ehkä tämä tila ei ole tarpeeksi suuri kaikille meille :-)
Tässä tulee esille se kun ihastutaan ja ollaan usein niin erillaisia ihmisiä että helpoista asioistakaan ei tule mitään selvyyttä ,edes oikeesti puhumalla ! Ja kun pilvilinnat romahtaa ,näyttää toinen "liian erillainen" tylsältä ja arkiselta :(
Niin en tiedä... Ei se mun tunteiden kohde miltään arkiselta ja tylsältä näytä 10 vuoden jälkeenkään ;-) Mutta jokaisella on oma kokemus.
Palstasekoilujen lopuksi vielä musaa yhdestä leffasta...
https://www.youtube.com/watch?v=VrRJjVY4GGI
En ole ap, mutta kommentti vois olla mulle. Yritetään puhua noista sitten kun kohdataan. Ei se ole helppoa mulle, mutta toivon, että edes yritetään. Ei täällä oikein voi kirjottaa.
Jos olisit "hän" niin puhuminen on ok jos joskus tuntuu siltä. Vaikka en jotenkin usko että sinäkään olet hän :-)
En ainakaan usko. Vastasin tuolle "Ei omaa syytä?" Mut tsemppiä sulle.