Erosin miehestäni vuosi sitten ja siinä rytäkässä hävisi myös kaikki ystäväni. Nuo ihmiset joihin luotin kuin kallioon ja olin tehnyt heidän puolestaan vuosien aikana vaikka mitä.. niin he 'valitsivat' exäni, minulle ei edes kerrottu kunnolla mitään, yhtäkkiä huomasin vain ettei minua enää kutsuta mihinkään eikä pidetty yhteyttä. Nykyisin emme ole entisten parhaiden kavereiden kanssa enää edes facebook kavereita.
Olen menettänyt erossa kaiken. Menetin parhaan ystäväni, eli exäni sekä koko sosiaalisen elämäni. Olen niin yksinäinen, että olen miettinyt jo itsemurhaa useaan otteeseen. Kaikilla muilla vähän vajaa nelikymppisillä tuntuu olevan elämät jo niin valmiina, on lapset ja puolisot ja minä se rämmin täällä erossa ja yksinäisyydessä. Miten tämä elämä näin meni? En koskaan ajatellut kun erottiin exäni kanssa, että menetän myös kaikki ystäväni. Jos olisin tiennyt että näin käy, olisin varmaan jäänyt avioliittoon, niin hirveä tämä vuosi on ollut.
En tiedä miten tästä pääsee yli, mistä löydän uusia ystäviä? Olen lukenut netistä, että pitäisi alkaa harrastaa vaikka jotain ja sieltä löytyy uusia ystäviä. Siis harrastaa mitä? Käyn itse kuntosalilla säännöllisesti eikä sieltä kyllä koskaan ole ystävän ystävää löytynyt.
En ole koskaan ollut masennukseen taipuvainen, mutta nyt en enää edes osaa kuvailla oloani. Olen niin surullinen, onneton ja yksinäinen. Koko elämä meni päin helvettiä ja tuntuu etten enää koskaan löydä elämääni tasapainoa tai onnea. Itsehän liitosta halusin ulos ja itsesyytösten määrä on loputon. Ehkä myös aika kultaa muistot enkä muista enää miten onneton olin liitossa, vaikka näennäisesti kaikki olikin hyvin.
Miten tässä saisi elämästä jonkinnäköisen otteen?
Olen menettänyt erossa kaiken. Menetin parhaan ystäväni, eli exäni sekä koko sosiaalisen elämäni. Olen niin yksinäinen, että olen miettinyt jo itsemurhaa useaan otteeseen. Kaikilla muilla vähän vajaa nelikymppisillä tuntuu olevan elämät jo niin valmiina, on lapset ja puolisot ja minä se rämmin täällä erossa ja yksinäisyydessä. Miten tämä elämä näin meni? En koskaan ajatellut kun erottiin exäni kanssa, että menetän myös kaikki ystäväni. Jos olisin tiennyt että näin käy, olisin varmaan jäänyt avioliittoon, niin hirveä tämä vuosi on ollut.
En tiedä miten tästä pääsee yli, mistä löydän uusia ystäviä? Olen lukenut netistä, että pitäisi alkaa harrastaa vaikka jotain ja sieltä löytyy uusia ystäviä. Siis harrastaa mitä? Käyn itse kuntosalilla säännöllisesti eikä sieltä kyllä koskaan ole ystävän ystävää löytynyt.
En ole koskaan ollut masennukseen taipuvainen, mutta nyt en enää edes osaa kuvailla oloani. Olen niin surullinen, onneton ja yksinäinen. Koko elämä meni päin helvettiä ja tuntuu etten enää koskaan löydä elämääni tasapainoa tai onnea. Itsehän liitosta halusin ulos ja itsesyytösten määrä on loputon. Ehkä myös aika kultaa muistot enkä muista enää miten onneton olin liitossa, vaikka näennäisesti kaikki olikin hyvin.
Miten tässä saisi elämästä jonkinnäköisen otteen?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hei! tuo tarinasi on kuin minun elämästä. Minulle kävi aivan samalla tavalla puolisen vuotta sitten ja tiedän mitä helvettiä olet käynyt läpi. Pahinta ovat yksinäiset hetket.
Olen nelikymppinen nainen ja tällä hetkellä selkäleikkauksen vuoksi sairaslomalla.
Mitä jos lyömme yksinäiset päät yhteen ja lähdetään kahvikupposelle rupattelee ?
laita sähköpostisi niin laitan viestiä
No näin mukavaa vastausta en kyllä osannut edes kuvitellakaan :)
Sähköposti on [email protected]. Laita ihmeessä viestiä, niin jatketaan juttua siellä.
Mutta, onko Mosanriina ja Mosanriina 1 sama ?
tai siis pienellä alkukirjaimella - mosanriina 1 ... Vai menikö jo pilkun viilaamiseksi?
melko yleistä eron jälkeen. sama vaihe menossa. pitäkää hauskaa kaffeella ja muistakaa et puolitetusta hillomunkista valuu kalorit pois
Aikuisena ei kovin helposti enää ystävysty, sellaiseen tulokseen olen tullut. Oon ite harkinnu koiraa.
Niin, mikä mättää, ettei aikuisena enää ystävysty? Kaikella on syynsä, tälläkin probleemalla! Se pitäisi vaan jotenkin ratkaista.
Olen itsekkin etsinyt kanavia ystävyyssuhteiden luomiseen, toistaiseksi tuloksetta.
Hei, Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista. Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja arkipyhinä 15-07. Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta: http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset. Käynnit eivät maksa mitään. Jos haluat mieluummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta. Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
Ja loppuun sitten allekirjoitus joka voi meillä olla vaikkapa Vuoroveto-kriisikeskus / Helena
Juuri tuon takia ei saisi ripustautua mieheen (tai naiseen) niin paljon että lopettaa yhteydenpidon niihin omiin entisiin ystäviinsä. Kai sinulla oli muitankin ystäviä kuin jotkut yhteiset ystävät? Piditkö yhteyttä niihin jotka tapasit ennen miestäsi? Jos et, niin miksi et? Ei ystävyyttä voi pistää tauolle suhteen ajaksi, vaan se vaatii molemminpuolista yhteydenpitoa. Valitettavasti varsinkin naisilla on tapana unohtaa ystävät kun se mies löytyy. Varsinkin sinkkuystävät.
Molemmilla saa olla myös se oma ystäväpiiri. Ei aina tarvitse tehdä kaikkea yhdessä kumppanin kanssa.
Vai liittykö tapaukseen jotain sellaista joka sai ystäväsi menettämään kunnioituksensa sinua kohtaan ja asettumaan miehen puolelle? Esim. miehen pettämistä tms?
Melkeinpä sanoisin että pitää olla oma ystäväpiiri myös.
Joskus tuo on ohimenevä vaihe. Ihmiset kammoksuvat muiden onnettomuutta ja kärsimystä, ikäänkuin kyseessä olisi sairaus, joka voi tarttua. Pitävät sitten etäisyyttä kunnes kokevat, että tilanne on tasaantunut. Ehkä heistä sitten taas kuuluu.
No minulla on pari ystävää omaa jäljellä joita vaan näkee liian harvoin ja siksi kaivelin täältä netistä sellaista jolla olisi intoa lähteä kaveriksi esim. säännöllisesti lenkkeilemään jne jne.
Aiheen aloittaja taisi saada kuntoon juttunsa koska laittoi vain kerran sähköpostia?
Mistä päin Suomea olet? Minäkin lenkkiseuraa ja juttuseuraa vailla. Olen keski-ikäinen eronnut nainen.
Aloituksesta sai käsityksen että aloittaja olisi nainen, mutta kun katsoo tuon mosanriina 1:n profiilin, hän onkin mies...........
Eli pelkkä paskanjauhaja
Olkoon vaikka mieskin, sama on ongelma molemmilla sukupuolilla. Aihe on hyvä!
Itsekin jäin eron jälkeen tyhjänpäälle. Sama ongelma ollut jo vuosia.
Kaipaisin vinkkejä esim. täältä netistä, onko jnkinsortin ryhmiä olemassa, johon voisi tavallisetkin tallaajat liittyä, jotain harrasteryhmiä tms. jossa voisi tutustua ihmisiin ja saada näin aktiviteettia ja tukiverkostoa ja sitäkautta elämän rullaamaan.
Vinkkejä tänne, kiitos!
Asun Helsingissä kun joku tässä lopussa kyseli asuinpaikkaani. Lenkkeilykaveriksi olisi kiva saada joku
laitahan meiliä mikäli ulkoilut kiinnostaa ja muutkin yksinäiseksi tuntevat ihmiset, meilatkaa! Lähdetään reippailemaan ja unohtuu yksinäinen fiilis
tässä se osoite :) meinasi jäädä eli
[email protected]
En valitettavasti ole samasta kaupungista. Voi harmi!
No mutta....itse olen myös yksinäinen eron jälkeen tai paremminkin kahden eron jälkeen....kavereita on muutama mutta heillä on oma elämä....eivät he ehdi...tämän takia jouduin hankkiutumaan terapiaan....psykiatrisella sairaanhoitajalla käyn..samassa veneessä ollaan....itse oon keski-ikäinen nainen..
Täälläkin yksi yksinäinen jolla avioero takana :(
Minäkin olen eronnut ja yksinäinen Helsingistä erosta on jo kyllä 4vuotta mutta silti en ole pääsyt siitä yli.
Niin avioeroa en ole käynyt läpi mutta pitemmästä seurustelusta erosin puoli vuotta sitten. Suhde ei ollut mikään kovin hyvä ja siitä jäi paskan maku itselle. Nyt kun toinen juoksee uutta miestä hakemassa haku päällä-festareita myöden niin kestän sen koska hakeuduin psykoterapiaan joka latasi päin naamaa että miten asiat on. Suosittelen kaikille ihmissuhteesta yksin jääneille hakeutumaan juttusille ja sen jälkeen hakeutumaan ihmisten ilmoille. Itsestään tarvitsee pitää huolta elämän alamäissäkin. Hyvää kesää kaikille. Älkää ratketko ryyppämään ja tehkö mitään epätoivoisia ratkaisuja yksinäisyytenne suhteen.
tai jos teette sen niin tehkää hyvin