Pankaapa kepureppanat paremmaksi

Hattunen kirjoitti tämän roskapaperin, kun kapi pyysi ja vei lahjuksena kossupullon....;)

näitä papereita kun lisää tarpeeksi ja keskustelee itsensä kanssa koko päivän, niin kyllä siinä nuotio lopulta syttyy.

http://kuvat.kaleva.fi/cartoons/ccd1f68e515f466b998b7c1adf839565.jpg

Kierros vielä, niin saat paremman todistuksen.

kapi-vaari

Kanssani samanaikaisesti v 1978 Siinailla YK:n rauhanturvajoukoissa palveli reservin luutnanttina eräs opettaja Oulusta, Sorri hän oli nimeltään. Minua paljon nuorempi mies, mutta kyllä hänkin nyt jo yli kuusikymppinen on. Todella hauska kaveri; kerronpa hänestä erään tosijutun:

Olimme käymässä Kairossa. Menimme siellä basaareille, ja kun erääseen kauppaan tulimme, kaupanpitäjä yritti torjua Sorrin kauppaan tulon työntämällä molemmat kätensä eteensä kämmenet pystyssä hokien ”no, no, you again, go away…” Ihmettelin sitä, sillä yleensä basaarikauppoihin päinvastoin vedettiin asiakkaita puoliväkisin.

Syy selvisi pian. Sorri oli armoton tinkijä, ja kauppias tunsi hänet hyvin. Sorri halusi ostaa jonkun ”kauhtanan” ja tarjosi siitä ehkä viidesosan kauppiaan pyytämästä hinnasta. Kauppias valitti, että hän ei voi myydä niin halvalla, jos niin tekisi, hän menisi konkurssiin, ja hänellä on neljä lasta. Sorri valitti, että hän ei voi maksaa enempää, sillä hänellä on viisi lasta - ei kai olut yhtäkään oikeasti. Kohta Sorri ja kauppias olivat kaulakkain valittaen surkeita kohtaloitaan. Lopulta Sorri totesi kauppiaalle, että ”hyvä on, saat pitää kauhtanasi, minä en voi maksaa enempää”. Olimme poistumassa kaupasta, kun kauppias tuli perässämme, työnsi kauhtanan Sorrin kainaloon, ja sanoi: ”Hyvä on, saat sen sillä minkä aioit maksaa”.

Tinkiminenhän on arabimaissa aina välttämätöntä, sillä ensimmäinen hintapyyntö on oikealle hinnalle moninkertainen. Minä olin huono siinä lajissa. Etelä-Egyptin matkalla olimme Luxorissa (muinaisessa faaraoiden pääkaupunki Thebassa) ja olimme olleet Niilin länsirannan puolella koluamassa Kuolleiden laakson muinaishautoja. Palasimme joen yli laivalla Niilin itärannalla sijaitsevaan Luxoriin. Eräs kaupustelija tuli minulle tyrkyttämään kipsistä valettua faaraon päätä, pikkuveistosta siis. Tarjosin puolet pyydetystä hinnasta. Aikansa tingittyään kauppias myi sen sillä hinnalla minulle. Samassa oli kimpussani useita kauppiaita, joiden hintapyyntö samanlaisesta oli vain se, minkä olin maksanut. Tarjosin nyt vain puolet siitä. Laivasta poistuessani minulla oli mukanani kaksi faaraon päätä, toinen puolta halvemmalla ostamani kuin ensimmäinen!