Onkos homopiireissä tiukat ns. rajoitukset miltä saa näyttää ollakseen hyvännäköinen? Tuntuu olevan. Yleistettynä esim. heteropiireissä nainen voi näyttää "miltä tahansa" ja aina löytyy joku mies. Miehille taas ei heteromaailmassakaan löydy ottajaa ellet sovi naisten ulkonäköstandardeihin. Tietysti asia ei ole kiveen kirjoitettu koska maut poikkeavat eivätkä kaikki ole yhtä ulkonäkökeskeisiä kuin toiset.
Homojen suhteen pitää olla (?) aina tietynpituinen tukka, tietynlainen vartalo, ei liian äijä eikä liian neiti, ei väärän pituinen tai painoinen, ei meikkiä mutta ihoa pitää hoitaa, oikeanlaiset vaatteet jne...?
Ennen kuin joku palkokasvin nenäänsä vetänyt ammattiloukkaantuja tulee kommentoimaan niin voimmeko miettiä, mistä tämä johtuu? Tunnen monia homoja jotka ajattelevat samoin. Entä ajattelevatko ne henkilöt näin (=kokevat alemmuutta) jotka ovat asettaneet tavoitteeksi *100% täydellinen mies*?
Homojen suhteen pitää olla (?) aina tietynpituinen tukka, tietynlainen vartalo, ei liian äijä eikä liian neiti, ei väärän pituinen tai painoinen, ei meikkiä mutta ihoa pitää hoitaa, oikeanlaiset vaatteet jne...?
Ennen kuin joku palkokasvin nenäänsä vetänyt ammattiloukkaantuja tulee kommentoimaan niin voimmeko miettiä, mistä tämä johtuu? Tunnen monia homoja jotka ajattelevat samoin. Entä ajattelevatko ne henkilöt näin (=kokevat alemmuutta) jotka ovat asettaneet tavoitteeksi *100% täydellinen mies*?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos nyt oikein rehellisiä ollaan niin aina saa kun haluaa, kunhan se oma rima ei ole liian ylhäällä. Jos kuvittelee itsensä olevan jotenkin ihmeellinen, ei tarvitse ihmetellä miksi jää ilman kun todellisuus harvoin tuota kuvitelmaa vastaa.
Eli täsmälleen sama juttu kuin heteroillakin.
Itse olen kelvannut omana itsenäni. Ja en takuulla sovi mihinkään "homonormiin". Pitää vaan luottaa itseensä.
Taitaa olla niitä pintaliitäjien unelmia jotka laatii noita täydellisyyslistoja. Hauskinta on se että yleensä ne joilla on korkea taso eivät itse edusta mitään sen kummempaa tasoa. Heille on OK vaatia toiselta adonisolemusta mutta itse voi näyttää viereisen räkäläpubin vakioasiakkaalta.
Siinä missä heterot voivat sanoa: " Kaloja riittää meressä", niin homojen kanssa tuo ei vaan päde ellei pysty laajentamaan koko maailmanlaajuiseksi oman hakuskaalansa. Surullinen tosiasia on se, että hirveän moni joutuu olemaan yksin joko suurimman osan elämästään tai koko elämänsä. Puhun nyt siis parisuhteen mahdollisuudesta. Seksiä saa helpommin ja varsinkin jos suostuu lähes ihan kenen tahansa kanssa. Nimimerkillä kokemusta on siitä kun epätoivoisena suostuu häpäisemään oman kehonsa, että saisi edes jotain ihmiskontaktia, mutta useinmiten lopputulos oli pitkä katumus ja vastenmielisyys itseään kohtaan. Siksi lopetin yhden illan jutut, koska ei niistä mitään saanut irti, vain jälkikuvotusta.
Monesti heteromiehet puhuvat naiskumppanistaan "se kauniimpi puolisko". Voisiko homomiesten suhteen ongelma olla se, että halutaan vain sellainen kumppani, joka on esteettisessä mielessä tasokkaampi kuin oma itse tai sitä tasoa mitä omat fantasiat ovat. Homoilla on usein todella epärealistisia odotuksia ja toiveita. Sitten sillä aikaa kun sitä täydellistä kumppania odotetaan niin täytetään koko elämä työllä ja kaiken maailman aktiviteeteillä, ettei yksinäisyys pääse iskemään. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta tälläisen ihmisen elämään on todella vaikea päästä sisään, kun koko maailma tuntuu pyörivän hänen ympärillään ja samaan aikaan halutaan silti kumppani (ovimatoksi).
Joskus kun seuranhaku tai tutustuminen oli vain sitä, että jostain randomilta palstalta tai chatista lisäsi messengeriin porukkaa niin ennen kuin kuvia vaihdettiin juteltiin pitkään. Suurimmaksi osaksi lopputulos oli toisen hiljentyminen tai sitten minun blokkaus heti kuvien näyttämisen jälkeen. Kuvittelin, että jos toisen kanssa juttelee tarpeeksi pitkään kaikenlaisista asioista niin toisen kiinnostus heräisi eikä ulkonäöllä olisi niin väliä. Kokemuks osoitti, että turhat liirumin laarumit menevät todellakin hukkaan, koska ketään ei kiinnosta mikään muu ennen kuin kuva on esillä.
Sitten löytyy kyllä kasapäin niitä, jotka vannottavat profiileissaan sitä, että sisäiset ominaisuudet ovat tärkeämmät kuin ulkoiset. yms. Mutta kappas vaan ovat silti lähes yhtä pinnallisia kuin muutkin. Haluavat vain antaa itsestään pyhimyksen kuvan, mutta todellisuus näkyy yksityisviestittelyssä.
Pelkistettynä voisi sanoa, että miehen aivot ovat jonkin verran yksinkertaisemmat ja vaativat voimakkaampaa visuaalista kiihotusta ennen kuin kiinnostus herää. Tai sitten se on tämä pornokulttuuri, johon jo nuoresta iästä alkaen moni homo on tutustunut ja löytänyt sieltä ne komeusihanteet. Isot lihakset, karvattomuus jne. Pornolla, medialla ja nykyisillä kauneusihanteilla on todella suuri vaikutus. Homojen joukossa se korostuu, koska kaikki on miehiä eli suurin osa on pornoon varmasti tutustunut. Pornossa se ironisin juttu on, että suurin osa näyttelijöistä on ns. gay-for-pay heteroita ja biseksuaaleja. Kun on omat aivonsa pojasta asti pornolla "marinoinut" niin ei tavallinen mies kiinnosta. Mitä enemmän miehet alkavat näihin ihanteisiin panostamaan sitä enemmän saamme klooneja.
BEAUTYASS kirjoitti upeasti tuntojaan.
Homopiireissä on todella hankalaa löytää kunnon parisuhde. Itsellä eka oli pettäjä, toinen ei sitten ole sitoutumishaluinen, vaan sormuksista huolimatta huitelee omilla teillään. Rasittavaa. Hän ei petä, joten se asia on muuten OK.
Ja ei ne yhden yön jutut anna sitä mitä elämältä haluaa. Itsekin lopetin ne, koska siitä jäi aina tyhjä olo.
Itse kyllä myös katsoin ulkonäköä, ja nykyinen on komea; se huitelija. Mutta parisuhteeseen tarvitsee ainoastaan sielunkumppanin, jonka kanssa viihtyy. Profiileista ei saa todellista kuvaa, sillä ihmiset haluavat esittää totuuden vastaista.
Ja itsekin pidän karvattomuudesta, vaikka karvainen sitten käytännössä onkin ihan kiihottava. Kokonaisuutena ihminen ratkaisee, ei mielikuvat. Mutta ei sekään ole aina helppoa. Parisuhde on homoilla usein mahdottomuus.
Kaiken tän avioliittolaki hössötyksen keskellä tuntuukin oudolta, että miksi sitä niin innokkaasti ajetaan, kun niitä vihkikelpoisia homoja on todella pieni määrä, koska tasapainoisia vakituisia suhteita ei ole kuin kourallinen. Meitä on niin vähän, että se jo yksin tekee parisuhteen saamisesta vaikeaa. En kyllä pahemmin muista tunteneeni yhtäkään onnellista yksiavioista homopariskuntaa, joka olisi ollut oikeasti pitkään yhdessä. Ainoastaan keskenään tappelevia tai sitten avoimia säätöjä, mitä itse en tue, mutta jos se joillakin toimii niin mikäs siinä. Jossakin lukemassani tutkimuksessa tuloksena oli, että yli 50 % toimivista homosuhteista oli avoimia. Eikö yksiavioisuus tosiaankaan riitä? Pidentääkö avoimuus suhteen kestoikää? Itselläni ei ole kovin suuret himot, joten en tiedä miltä tuntuu sellainen, että on saatava koko ajan lisää erilaisia miehiä.
Tuo karvaisuusasia onkin sellainen jonka vuoksi itse olen saanut turpiini. Eksä olisi halunnut, että olisin raastanut ihoni kauttaaltaan karvattomaksi. Kutisevaa sänkeäkö olisi pitänyt sietää, ei kiitos. Kyllähän se sitten sen jälkeen kun tuohduin yritti pehmitellä, mutta mulle jäi siitä niin paha olo, että se asia jäi kaivertamaan koko suhteen loppuajaksi. En halua ihmistä, joka kokee kehoni vastenmieliseksi ja kun se asia on kerran ilmoille tuotu niin se muistuu mieleen siellä makuhuoneen puolella joka kerta. Eksäni vietti sitten aikansa runkkaillen niille karvattomille sulopojilleen pornon parissa (koko tietokone täynnä pornoa) joten eipä minua sinne makuhuoneeseen enää olisikaan tarvittu. Moni mies on kuitenkin karvainen ja onhan se sekundäärinen maskuliini sukupuoliominaisuus, joten siksi on outoa, että kehitys on johtanut tähän karvattomuuden ihannointiin. Toisaalta luonnostaan karvattomien miesten määräkin on lisääntynyt.
No... mitähän tuohon aloitukseen nyt vastaisi. Varmasti kaikki ihmiset ovat turhan pinnallisia. Myönnän itsekin olevani liian pinnallinen. Kummasti kuitenkin hyvä ja ihastuttava persoonallisuus "hilaa ulkonäköä" minun silmissäni korkeammalle. Eli vaatimattomamman näköinen homomies muuttuu hyvän luonteensa ansiosta vetävämmän näköiseksi ajan mittaan. Käänteinen tapahtuu homomiehelle, joka on ulkonaisesti komea / nätti, mutta jonka persoonallisuus ajan mittaan paljastuu ikäväksi tai ilkeäksi.
Mitä tulee pelkkään ulkonäköön, niin itse tykkään ns. pretty boy -tyyppisestä homomiehestä, mutta myös miehekkäämpi joskus kolahtaa.
Olen homomiehiin vetoa tunteva heteronainen.
Ihanne on aina ihanne, sellainen unelmamies josta haaveillaan. Kullakin makunsa mukainen haaveilun kohde. (Usein esim. joku näyttelijä tms..) Itsekin haaveilen villistä yöstä Channing Tatumin kanssa, kuitenkin tietäen sen olevan vain haavetta. :-D Usein homojen mielletään olevan vain ja ainoastaan pinnallisuutta ihannoivia ja luonteen merkityksestä piittaamattomia seksihurjastelijoita, mutta asia ei kuitenkaan ole näin. Tietysti ulkonäön on oltava vähintäänkin kohtalainen, (eli henkilön on oltava ihmisen näköinen, jonka kanssa kehtaa kulkea kaupungilla) mutta itse ainakin annan paljon painoarvoa luonteelle ja ylipäätänsä ihmisen kokonaisuudelle. Tunnen myös muita homoja, jotka eivät ole niin hirveän pinnallisia.
Pinnallisuuden määrä johtuu varmasti myös siitä, mihin tarkoitukseen seuraa haetaan. Esim. seksiseuraa etsiessä luonteen merkitys on vähäinen kun taas ulkonäköön kiinnitetään enemmän huomiota, jos seuraa haetaan vain illan ajaksi.
Itse en ainakaan ole huomannut homopiireissä juuri mitään tietynlaista kauneusihannetta. Joillekkin joku ulkonäköpiirre (esim hiustyyli) sopii paremmin kuin toiselle. Kuten itsekin sanoit meitä on moneen junaan ja olemme kaikki uniikkeja ja ainutlaatuisia henkilöitä.