Homopiirien kauneusihanne?

Jos nyt oikein rehellisiä ollaan niin aina saa kun haluaa, kunhan se oma rima ei ole liian ylhäällä. Jos kuvittelee itsensä olevan jotenkin ihmeellinen, ei tarvitse ihmetellä miksi jää ilman kun todellisuus harvoin tuota kuvitelmaa vastaa.

Eli täsmälleen sama juttu kuin heteroillakin.

Taitaa olla niitä pintaliitäjien unelmia jotka laatii noita täydellisyyslistoja. Hauskinta on se että yleensä ne joilla on korkea taso eivät itse edusta mitään sen kummempaa tasoa. Heille on OK vaatia toiselta adonisolemusta mutta itse voi näyttää viereisen räkäläpubin vakioasiakkaalta.

Siinä missä heterot voivat sanoa: " Kaloja riittää meressä", niin homojen kanssa tuo ei vaan päde ellei pysty laajentamaan koko maailmanlaajuiseksi oman hakuskaalansa. Surullinen tosiasia on se, että hirveän moni joutuu olemaan yksin joko suurimman osan elämästään tai koko elämänsä. Puhun nyt siis parisuhteen mahdollisuudesta. Seksiä saa helpommin ja varsinkin jos suostuu lähes ihan kenen tahansa kanssa. Nimimerkillä kokemusta on siitä kun epätoivoisena suostuu häpäisemään oman kehonsa, että saisi edes jotain ihmiskontaktia, mutta useinmiten lopputulos oli pitkä katumus ja vastenmielisyys itseään kohtaan. Siksi lopetin yhden illan jutut, koska ei niistä mitään saanut irti, vain jälkikuvotusta.

Monesti heteromiehet puhuvat naiskumppanistaan "se kauniimpi puolisko". Voisiko homomiesten suhteen ongelma olla se, että halutaan vain sellainen kumppani, joka on esteettisessä mielessä tasokkaampi kuin oma itse tai sitä tasoa mitä omat fantasiat ovat. Homoilla on usein todella epärealistisia odotuksia ja toiveita. Sitten sillä aikaa kun sitä täydellistä kumppania odotetaan niin täytetään koko elämä työllä ja kaiken maailman aktiviteeteillä, ettei yksinäisyys pääse iskemään. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta tälläisen ihmisen elämään on todella vaikea päästä sisään, kun koko maailma tuntuu pyörivän hänen ympärillään ja samaan aikaan halutaan silti kumppani (ovimatoksi).

Joskus kun seuranhaku tai tutustuminen oli vain sitä, että jostain randomilta palstalta tai chatista lisäsi messengeriin porukkaa niin ennen kuin kuvia vaihdettiin juteltiin pitkään. Suurimmaksi osaksi lopputulos oli toisen hiljentyminen tai sitten minun blokkaus heti kuvien näyttämisen jälkeen. Kuvittelin, että jos toisen kanssa juttelee tarpeeksi pitkään kaikenlaisista asioista niin toisen kiinnostus heräisi eikä ulkonäöllä olisi niin väliä. Kokemuks osoitti, että turhat liirumin laarumit menevät todellakin hukkaan, koska ketään ei kiinnosta mikään muu ennen kuin kuva on esillä.

Sitten löytyy kyllä kasapäin niitä, jotka vannottavat profiileissaan sitä, että sisäiset ominaisuudet ovat tärkeämmät kuin ulkoiset. yms. Mutta kappas vaan ovat silti lähes yhtä pinnallisia kuin muutkin. Haluavat vain antaa itsestään pyhimyksen kuvan, mutta todellisuus näkyy yksityisviestittelyssä.

Pelkistettynä voisi sanoa, että miehen aivot ovat jonkin verran yksinkertaisemmat ja vaativat voimakkaampaa visuaalista kiihotusta ennen kuin kiinnostus herää. Tai sitten se on tämä pornokulttuuri, johon jo nuoresta iästä alkaen moni homo on tutustunut ja löytänyt sieltä ne komeusihanteet. Isot lihakset, karvattomuus jne. Pornolla, medialla ja nykyisillä kauneusihanteilla on todella suuri vaikutus. Homojen joukossa se korostuu, koska kaikki on miehiä eli suurin osa on pornoon varmasti tutustunut. Pornossa se ironisin juttu on, että suurin osa näyttelijöistä on ns. gay-for-pay heteroita ja biseksuaaleja. Kun on omat aivonsa pojasta asti pornolla "marinoinut" niin ei tavallinen mies kiinnosta. Mitä enemmän miehet alkavat näihin ihanteisiin panostamaan sitä enemmän saamme klooneja.

No... mitähän tuohon aloitukseen nyt vastaisi. Varmasti kaikki ihmiset ovat turhan pinnallisia. Myönnän itsekin olevani liian pinnallinen. Kummasti kuitenkin hyvä ja ihastuttava persoonallisuus "hilaa ulkonäköä" minun silmissäni korkeammalle. Eli vaatimattomamman näköinen homomies muuttuu hyvän luonteensa ansiosta vetävämmän näköiseksi ajan mittaan. Käänteinen tapahtuu homomiehelle, joka on ulkonaisesti komea / nätti, mutta jonka persoonallisuus ajan mittaan paljastuu ikäväksi tai ilkeäksi.

Mitä tulee pelkkään ulkonäköön, niin itse tykkään ns. pretty boy -tyyppisestä homomiehestä, mutta myös miehekkäämpi joskus kolahtaa.

Olen homomiehiin vetoa tunteva heteronainen.

Ihanne on aina ihanne, sellainen unelmamies josta haaveillaan. Kullakin makunsa mukainen haaveilun kohde. (Usein esim. joku näyttelijä tms..) Itsekin haaveilen villistä yöstä Channing Tatumin kanssa, kuitenkin tietäen sen olevan vain haavetta. :-D Usein homojen mielletään olevan vain ja ainoastaan pinnallisuutta ihannoivia ja luonteen merkityksestä piittaamattomia seksihurjastelijoita, mutta asia ei kuitenkaan ole näin. Tietysti ulkonäön on oltava vähintäänkin kohtalainen, (eli henkilön on oltava ihmisen näköinen, jonka kanssa kehtaa kulkea kaupungilla) mutta itse ainakin annan paljon painoarvoa luonteelle ja ylipäätänsä ihmisen kokonaisuudelle. Tunnen myös muita homoja, jotka eivät ole niin hirveän pinnallisia.
Pinnallisuuden määrä johtuu varmasti myös siitä, mihin tarkoitukseen seuraa haetaan. Esim. seksiseuraa etsiessä luonteen merkitys on vähäinen kun taas ulkonäköön kiinnitetään enemmän huomiota, jos seuraa haetaan vain illan ajaksi.
Itse en ainakaan ole huomannut homopiireissä juuri mitään tietynlaista kauneusihannetta. Joillekkin joku ulkonäköpiirre (esim hiustyyli) sopii paremmin kuin toiselle. Kuten itsekin sanoit meitä on moneen junaan ja olemme kaikki uniikkeja ja ainutlaatuisia henkilöitä.