toista, laastaria, korvike kai se on. Ei olis pitänyt. Heti tuli morkkis. Eikä edes jännittänyt yhtään, kävi suorastaan liian helposti. Sekin jo kertoo ettei se voi sua korvata, ei auta edes unohtamisessa tämän vertaa. Enkä mä sitä edes halua nähdä. Rupesi harmittamaan nyt niin perkeleesti. Sun syy! Oot ajamassa mut nyt joillekin epämieluisille treffeille. Kiitos vaan sinä pieni kyrpä! Paljonko joudun sun takia kärsimään vielä? Ihan epäreilua sille toisillekin miehelle tämä. Se on oikeasti ihan kiltti ja herrasmies. Ei sille haluaisi olla paha. Miksi miksi miksi???
No nyt mä sitten lähestyin sitä
n99
19145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sano sille että sun sydän kuuluu toiselle. Älä niillä treffeillä sano. Niiden jälkeen, tai niitä ennen. Jos ennen, niin et mee treffeille.
No kun juuri äsken vasta lupasin mennä. En voi enää perua. Vituttaa!! Ja kenelle mun sydän muka kuuluu? Jollekin keskenkasvuiselle kakaralle, joka tykkää leikkiä ja pompotella sillä?!?
Joo!! Sua mä tästä syytän, ihan kiusallani ja tahallaan. Pitäisikö mun muka odotella sua koko nuoruus ja elämä?? Vittu!! Ihan elimestä tämä. Sun syy, jos päädyn johonkin epämiluiseen avioliittoon vasten tahtoani. Ja vaan vittuillakseni sulle?!? Nytkin pitäisi olla vastaus jo sille toiselle valmiina ja mä vaan höyryän tänne. Mutta kun ei kiinnosta niin EI KIINNOSTA. Mikään muu kuin sä et pysty lopettamaan tätä tunnetta musta. Saatana, olet tosiaan kyrpä!! Sun söpöys pilasi mun sinkkuelämän.
Tai oikeammin: Hän teki minusta sinkun ja nyt aikoo pilata mun elämäni parhaan ajan. Ensimmäisestä en tosin ole ollenkaan pahoillani, ennemmin kiitollinen. Silti, PERKELE!!!
Kannattaa mennä naimisiin vain jollekin kostaakseen!
Joo, niin kannattaa***!!
Korjaus vielä: En todellakaan ole astumassa avioon oikeasti! Ainot syy tosiaan, että minut siihen paskaan saisi on HÄN!
Ja silti rakastan sitä paskaläjää enemmän kun mitään muuta
Onko skitsoa!
NO ON!!!
No ei siinä muu auta tuskin karkuunkaan juoksen.
Me ollaan hänen* kanssaan juostu eri suuntiin niin pitkään ja paljon, että kohta kohdataan toisella seinustalla varmaan. Törmätään toisiimme siinä karkaamisrytäkässä ilman että edes huomataan. Mua sattuu nenään jo pelkkä ajatuskin. Olen myös katkera, koska hän tietää elämästäni liikaa ja minä en tiedä hänen elämästään mitään. Vihaan ja tykkään kuin hullu. Kamalan ristiriitaista ja rehellisesti AIVAN PERSEESTÄ!!!
Miksi et voisi nauttia elämästä vain sen vuoksi, että se toinenkin nauttii? Kokemuksia vain, älä jää paikoilleen vaan rohkeasti matkaan.
Tätähän minä koko ajan yritän! Etkö muka huomaa?
samanlaista tunnetta kuin edellisen kanssa, sun pitää vaan uskaltaa heittäytyy messiin. Tiedän että jotkut jää sydämeen, murta silti...
Ei mua kiinnosta heittäytyä enää kenenkään messiin! Haluan vaan unohtaa tämän tuskaa ja ikävää aiheuttavan. Tai enhän mä oikeasti edes halua... Mutta se olisi kuitenkin kannattavaa. Nyt selitin tämän toisen itselleni niin, että hän auttaa minua siinä unohduksessa. Törkeää käyttää ihmistä siten hyväkseen, mut mut. MIEHET ON MUUTENKIN IHAN PERSEESTÄ, oikeastaan...
pakonomaisen mielteen kun joku pyörii koko ajan mielessä, mutta ajattele onko se lopulta tervettä? Kulutat voimiasi, kun voisit käyttää sen itseesi. Tiedän, että kirjoittaminen on mukavaa, mutta voitko kohdata muita ihmisiä ilman tietokonetta. Juttusi ovat laaja-alaisia ja omaat loistavan kritiikintajun. Kuinka loputtomiun voit sitä jatkaa? Ota happea ja nauti kesästä. Vaihda nettipalstaan, jossa voit koota itseäsi ja ajatuksiasi ja tunteitasi.
viisastut varmaan kun tulee ikää lisää.
Näin mäkin luulin. Siinä ei vaan koskaan käynyt niin. Vai pitääkö odottaa vielä toiset 3 vuosikymmentä? Näillä elintavoilla en tule elämään niin pitkään...