Olen nelikymppinen nainen, 2 melko pienen lapsen äiti. Olen kärsinyt jo muutaman vuoden kroppani reistailuista, mitään ei lääkärien voimin kuitenkaan ole onnistuttu löytämään, vaikka on tehty kaikki paitsi gastroskopia. Tuntuu vain siltä, että kivut yltyvät ja sekin on vielä jossain vaiheessa pakollinen.
Tuntuu siltä, että olen joutunut pahaan noidankehään ja onnistunut jotenkin itsekin aiheuttamaan tätä kipua itselleni väärin ruoka- ja juomatavoin.
Kaikki alkoi suunnilleen siitä kerrasta, kun kävimme eläinpuistossa ja toinen lapsi sai mahtavan rakon kieleensä (kun kaikkea pitää nuoleskella). Siitä seurasi kuukauden kouristelut mahavaivojen kanssa ja sen jälkeen jonkunlainen niveltulehdus joka kipeytti molemmat jalkapöydät niin, että en enää pystynyt kävelemään. Samalla romahti liikuntamäärät ja paino alkoi nousta kun söin kuitenkin stressiinin yhtä lailla kuin ennenkin. En tajunnut tuossa vaiheessa, että tässä mennään pahempaan päin.
Seuraavan talven aikana vatsa oli jo aika hyvässä kunnossa, mutta joskus keskitalven aikaan alavatsaan alkoi kasvaa vasemmalle patti, josta tunsin ettei se ollut ihan niinkuin pitäisi. Hiukan sen jälkeen alavatsa patin kohdalta alkoi käyttäytyä kummallisesti, kuin suoli olisi tukossa, epäilin saaneeni siihen tyrän. Käveleminenkin alkoi sattua ja istuessa tunti ihan suussa asti hermoärsytystä. Kerran vatsan ollessa oikein kipeä, ilmestyi selän (!) puolelle myöskin patti. Patti ultrattiin ja lopulta poistettiin todeten että se oli vaaraton hemangiooma, jolloin vatsa rauhoittui siitä kohtaa. Saman tien alkoi kuitenkin tukosoireet ja kipu ylävatsassa oikealla, eikä niihin ole auttanut mikään. Vatsalihakseen ilmestyi myös nupura, joka on erityisen kipeä jos harrastan pienintäkin liikuntaan liittyvää. Sydän pamppailee välillä, etenkin jos makailen oikealla kyljellä. Koko höskä on ultrattu ja paksusuoli tähystetty sekä koko vatsa kuvattu, mitään ei löydy! Ei edes helikobakteeria. Mitään muuta ruokavalioon liittyvää en ole huomannut paitsi että mahani ollessa aivan tyhjä alkaa oikeaan kylkeen sattua. Suoli saattaa kärsiä hiukan stressistä sanoi lääkäri. En tajua minäkään, mikä tässä päivittäin voi näin mahdottomasti mättää, oikea kylki ja ylävatsa tuntuu jatkuvasti olevan tukossa ja särkevä, elämänlaatu on aivan pilalla, lääkäristä tulen silti aina bumerangina kotiin. Ei ole loisia, ei kilpirauhasongelmia, maksa on loistavassa kunnossa ja siinä on vain pari pientä vesikystaa. Ei tämän vuoksi voi särkylääkettäkään mättää.. taitaa olla elämä ohi.
Tuntuu siltä, että olen joutunut pahaan noidankehään ja onnistunut jotenkin itsekin aiheuttamaan tätä kipua itselleni väärin ruoka- ja juomatavoin.
Kaikki alkoi suunnilleen siitä kerrasta, kun kävimme eläinpuistossa ja toinen lapsi sai mahtavan rakon kieleensä (kun kaikkea pitää nuoleskella). Siitä seurasi kuukauden kouristelut mahavaivojen kanssa ja sen jälkeen jonkunlainen niveltulehdus joka kipeytti molemmat jalkapöydät niin, että en enää pystynyt kävelemään. Samalla romahti liikuntamäärät ja paino alkoi nousta kun söin kuitenkin stressiinin yhtä lailla kuin ennenkin. En tajunnut tuossa vaiheessa, että tässä mennään pahempaan päin.
Seuraavan talven aikana vatsa oli jo aika hyvässä kunnossa, mutta joskus keskitalven aikaan alavatsaan alkoi kasvaa vasemmalle patti, josta tunsin ettei se ollut ihan niinkuin pitäisi. Hiukan sen jälkeen alavatsa patin kohdalta alkoi käyttäytyä kummallisesti, kuin suoli olisi tukossa, epäilin saaneeni siihen tyrän. Käveleminenkin alkoi sattua ja istuessa tunti ihan suussa asti hermoärsytystä. Kerran vatsan ollessa oikein kipeä, ilmestyi selän (!) puolelle myöskin patti. Patti ultrattiin ja lopulta poistettiin todeten että se oli vaaraton hemangiooma, jolloin vatsa rauhoittui siitä kohtaa. Saman tien alkoi kuitenkin tukosoireet ja kipu ylävatsassa oikealla, eikä niihin ole auttanut mikään. Vatsalihakseen ilmestyi myös nupura, joka on erityisen kipeä jos harrastan pienintäkin liikuntaan liittyvää. Sydän pamppailee välillä, etenkin jos makailen oikealla kyljellä. Koko höskä on ultrattu ja paksusuoli tähystetty sekä koko vatsa kuvattu, mitään ei löydy! Ei edes helikobakteeria. Mitään muuta ruokavalioon liittyvää en ole huomannut paitsi että mahani ollessa aivan tyhjä alkaa oikeaan kylkeen sattua. Suoli saattaa kärsiä hiukan stressistä sanoi lääkäri. En tajua minäkään, mikä tässä päivittäin voi näin mahdottomasti mättää, oikea kylki ja ylävatsa tuntuu jatkuvasti olevan tukossa ja särkevä, elämänlaatu on aivan pilalla, lääkäristä tulen silti aina bumerangina kotiin. Ei ole loisia, ei kilpirauhasongelmia, maksa on loistavassa kunnossa ja siinä on vain pari pientä vesikystaa. Ei tämän vuoksi voi särkylääkettäkään mättää.. taitaa olla elämä ohi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin ja se mikä saa kipua hiukan häipymään, on selällä tai vasemmalla kyljellä makaileminen, tai syöminen.. kokonaan se vain ei häivy lainkaan ja tukkoinen olo on aina vaan. Varsinkin päivä pari ennen kuukautisten alkamista tuntuisi olevan tavattoman helvetillisiä kipujen kanssa. Gynepuoli kuitenkin on tutkittu ja terve..
Kaksi päivää ollut kyljen kanssa yhtä tuskaa. Luulin jo että kyllä se on maksavaiva sittenkin.. Tänään jatkui samaa soittoa. Tällä kertaa ulkona kävelyllä käyminen helpotti jonkin verran, sitten söin aika paljon, kivistäminen tuntui pienenevän ja terästyvän, kuin kupla mahassa ja yhtäkkiä pieni kurahdus eikä tunnu enää MITÄÄN. Kylkeä vähän jomottaa, tuntuu kuin joku olisi potkinut.. mikä ihme tämä oikein on?
Eilen oli naama turvoksissa ja silmät veresti.. kylkeen pisti ihan hirvittävästi ja olin vähällä lähteä lääkäriin kun suussa oli outo maku sen lisäksi. Närästystä ei lainkaan. Viimeisenä oljenkortena söin pari käsikauppa närästyspilleriä. Kipu katosi melkeinpä kokonaan, että taitaa tämä mahahaavan alku olla tai joku pohjukaissuolen haava.
http://www.tohtori.fi/?page=2442205&id=0529553
Joku tautihan tai muu ongelma tuossa taitaa olla taustalla.
Ensisijaisesti kaikki vatsatähystykset ja muut kannattaa hoitaa pois alta. Suositeltavaa voi olla käydä jollakin asiaan perehtyneen erikoislääkärin vastaanotolla, jos sellainen osaisi neuvoa paremmin.
Kannattaisi pitää jonkinlaista "ongelmapäiväkirjaa" siitä että milloin on ollut kipuja ja missä tilanteissa. Tällä tavalla ei tarvitsisi arvailla, että oliko viime viikko heikompi vai toissa viikko.