En ymmärrä mieheni käsitystä seksistä, joka on minulle nykyään jotenkin lähinnä velvoite vaikka ennen nautin siitä suunnattomasti. Syy kumppanissa?
Mieheni on nimittäin melkoisen kovakourainen, paikat ovat hellinä "käsittelyn" jälkeen. Olen hienovaraisesti yrittänyt asiasta sanoa mutta silloin mies suuttuu ja kysyy että eikö hän osaa mitään. Pitäisikö minun olla rehellinen ja sanoa ettet osaakaan? Ei varmaankaan ihan...
Sitten toinen mikä minua vaivaa, on mieheni tahto kokeilla koko ajan jotain uutta. Ei siinä mitään, itsekin tykkään uusista jutuista mutta kun meillä tämä menee aina niin että mun pitäisi tehdä hänelle kaikkea uutta ja kiihottavaa, niin että hän saisi vain olla ja nauttia. Lisäksi vielä hänen omilla ehdoillaan, viis siitä koskeeko mua tai tahdonko?
Eikö seksi ole yhteisten sääntöjen "peliä", jossa kumpaakaan ei ole tarkoitus sattua? Siihen, mitä ei tahdo, ei tarvitse suostua?
Ehkä minäkin tahtoisin joskus saada muutakin kuin tehdä toiselle hänen mielensä mukaisia asioita. Kun minulle tehdään hyvää, haluan minäkin tehdä vastavuoroisesti toiselle hyvää. Miksei näin toisinkin päin?
Mieheni on nimittäin melkoisen kovakourainen, paikat ovat hellinä "käsittelyn" jälkeen. Olen hienovaraisesti yrittänyt asiasta sanoa mutta silloin mies suuttuu ja kysyy että eikö hän osaa mitään. Pitäisikö minun olla rehellinen ja sanoa ettet osaakaan? Ei varmaankaan ihan...
Sitten toinen mikä minua vaivaa, on mieheni tahto kokeilla koko ajan jotain uutta. Ei siinä mitään, itsekin tykkään uusista jutuista mutta kun meillä tämä menee aina niin että mun pitäisi tehdä hänelle kaikkea uutta ja kiihottavaa, niin että hän saisi vain olla ja nauttia. Lisäksi vielä hänen omilla ehdoillaan, viis siitä koskeeko mua tai tahdonko?
Eikö seksi ole yhteisten sääntöjen "peliä", jossa kumpaakaan ei ole tarkoitus sattua? Siihen, mitä ei tahdo, ei tarvitse suostua?
Ehkä minäkin tahtoisin joskus saada muutakin kuin tehdä toiselle hänen mielensä mukaisia asioita. Kun minulle tehdään hyvää, haluan minäkin tehdä vastavuoroisesti toiselle hyvää. Miksei näin toisinkin päin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten ihmeessä oot päästäny ylipäätään teidän seksielämän tuollaiseksi ettet saa suutasi auki siitä mitä SINÄ haluat. Muutos lähtee nyt kyllä susta itsestäsi, otat puheeksi miehesi kanssa sen mitä sinä haluat ja odotat teidän seksin olevan... En nimittäin ainakaan usko että asiat muuttuu ajatuksenvoimalla :)
Sehän minua painaakin kun mies ei välitä kun kerron mitä tahdon! Ja toisinaan suuttuu kun tuon tahtoani ilmi. En, hyvä ihme, kuulu niihin naisiin jotka eivät suutaan uskalla avata. Mutta kun siitä suun avaamisesta ei nyt ole hyötyä?
Jo eka kirjoittamasi lause kuvaa aika paljon.
Jatkostakin voi lukea rivien välistä pelon, joka jäytää teitä kumpaakin: olenko syyllinen minä?
Häpeä ja pelko estää teitä puhumasta asiasta toisianne kunnioittaen ja aikuisten tasolla.
Miehellesi aihe on niin arka, että hän tyrmää aiheesta keskustelemisenkin. Hän käsittää keskustelun automaattisesti miehuuttaan uhkaavaksi väitteeksi, ettei HÄN muka suoriudu tehtävästään. Hänhän käyttää hurjasti mielikuvitustakin ja antaa sinunkin tuntea sen miten hampaatirvessä hän joka kerta yrittää tyydyttää teidät molemmat. Jos ei hyvällä niin sitten ronskisti vaan vähän väkisin. Joten jos ei onnistu, niin syy ei kyllä ole hänen!
Niinpä niin, mutta tuo kaikki kuulostaa kovasti suoritukselta.
Niin kuin sinunkin suhtautumisesi seksiin, joka on sinulle "nykyään jotenkin lähinnä velvoite".
Myös sinä olet valmis syyllistämään siitä kaikesta miehesi. Hän pakottaa, hän patistaa, hän ei osaa käsitellä sinua oikein, hän on itsekeskeinen.
Olette siis tasoissa ja oravanpyörä on valmis.
Siihen, että seksi ei suju, on aina kaksi syyllistä. Kumpikin voi aloittaa asian käsittelyn itsestään ja siitä, uskaltaako olla rehellinen edes itselleen.
Suhde omaan itseen vaikuttaa kaikkiin muihinkin suhteisiin ja asennemuutoskin lähtee sieltä omien korvien välistä.
Joskus muutokseen tarvitaan pieni kriisi, joka lähtee siitä, että nykyisyys raa'asti vaan kyseenalaistetaan. Siitä riidelläänkin ja sitten pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi ja yritetään eteenpäin taas uutta tietä pitkin.
Joskus totutut kaavat pitää hajottaa ja myllertää, että saa jotakin uutta kasvamaan.
Kuulostaa ihan samalta, millaista minulla oli exäni kanssa.
Lopulta halusinkin erota, kun molemmilla oli jo mennyt halut koko seksiin, vaikka muuten kyllä toisistamme tykkäsimmekin.
Onko muuten sinunkin kohdallasi kyseessä seksin saralla aloitteleva mies..?
Itse olin mieheni ensimmäinen ja tunsin itseni "koe-eläimeksi" välillä, kun hänellä oli kauhea kiire kokeilla kaikki mahdollinen ja kaiket asennot.
Ei että siinä olisi mitään pahaa, mutta olisi ollut kiva edes joskus harrastaa ihan vain "tavallista" rakastelua, eikä suoriutua kaikenmaailman asennoissa..
Jälkeenpäin huvittaakin ajatella, ettei mitään sellaista ollut mitä emme olisi kahdestaan kokeilleet, mutta silti emme koskaan löytäneet seksissä yhteistä säveltä.
Myöskään hän ei kuunnellut minua.
On paha juttu jos toinen ei usko, ei hyvällä eikä pahalla.
Vaikea sanoa mitä muutakaan siinä voi tehdä kuin erota..
Ei mutta kuin vieraisiin...
Johan piristyy seksielämä omankin partnerin kanssa.
Paras on kun löytää vakituisen panokaverin,
jännitystä
...otat itseäsi niskasta kiinni ja alat elämään elämääsi juuri niin kuin itse haluat ja että saat nauttia siitä.Suomi on täynnä huomaavaisia ja kilttejä miehiä jotka on hyvän näköisiä ja hyvä tapaisia ja eivätkä siitä huolimatta ole "nössöjä",miksi te naiset aina rakastutte renttuihin??Siksikö että saa itkeä sydän ja mieli murtuneena,tuntea kun sattuu ja satutetaan silloinko tunnette elävänne?
Tämä mies kun ei ole renttu muualla kuin sängyssä, kapakoissa ei viihdy, ei osaa edes oikein juhlia eikä tee oikeastaan mitään mitä renttuiluun kuuluu, ennemminkin hän on sohvaperuna mutta en voi sanoa että hyvä olisi sekään.
Näiden kommenttien jälkeen rupean väkisinkin miettimään josko elämälläni olisikin parempaakin tarkoitusta kuin tyydyttää tämän sohvalla mahaa kasvattavan urpon halujen tyydyttäminen?
...muutakin suunniteltu elamasi varalle...eli...ryhdy toimenpiteisiin.