En tiedä kuuluuko tämä kysymykseni tähän palstalle,mutta kun en tiennyt minne se oikeasti pitäisi laittaa,niin päätin nyt sitten kirjoittaa tänne.
Eli kysymykseni on sellainen,että ollaan puolisoni kanssa avoliitossa ja meillä on omakotitalo, joka on kauppakirjassa molempien nimissä.Eli talomme on siis 50% kummankin nimissä.
Ja nyt sitten alkoi mietityttämään,kun eräs tuttavani peloitteli meitä,että jos jompi kumpi meistä sattuisi kuolemaan,niin silloin se puoliso joka jää henkiin joutuisi ostamaan itselleen sen kuolleen puolison osan siitä talostamme.Ja jos tämä ei sitä pystyisikään ostamaan,niin talo menisi sitten valtiolle.
Joten voiko se tosiaan olla mahdollista, että tämä eloon jäänyt osapuoli joutuisi silloin lähtemään talostaan pois ja jäisi siten asunnottomaksi?
Eli kysymykseni on sellainen,että ollaan puolisoni kanssa avoliitossa ja meillä on omakotitalo, joka on kauppakirjassa molempien nimissä.Eli talomme on siis 50% kummankin nimissä.
Ja nyt sitten alkoi mietityttämään,kun eräs tuttavani peloitteli meitä,että jos jompi kumpi meistä sattuisi kuolemaan,niin silloin se puoliso joka jää henkiin joutuisi ostamaan itselleen sen kuolleen puolison osan siitä talostamme.Ja jos tämä ei sitä pystyisikään ostamaan,niin talo menisi sitten valtiolle.
Joten voiko se tosiaan olla mahdollista, että tämä eloon jäänyt osapuoli joutuisi silloin lähtemään talostaan pois ja jäisi siten asunnottomaksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö teillä kummallakaan ole ketään perillisiä? Siis ei lapsia, ei siskoja, ei veljiä, ei siskojen lapsia tai lapsenlapsia, ei veljien lapsia tai lapsenlapsia? Serkkuja ei lasketa mukaan koska he eivät peri.
Jos yllä olevia löytyy, niin he perivät sen 50 % talosta. Eloon jääneen pitää sitten sumplia tuon perillisen kanssa miten talon kanssa toimitaan. Eli ostaako eloon jäänyt tuon puolikkaan, vai myydäänkö koko talo, ja rahat sitten puoliksi.
Jos teillä ei kummallakaan todellakaan ole ketään sukulaisia, niin sitten valtio todellakin on viime kädessä perillinen.
Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä ette ole jo kauan aikaa sitten tehneet testamentteja toistenne hyväksi?
Voi kiitos paljon hyvästä vastauksesta!!
ja onhan meillä kyllä yksi lapsi,,aikuinen tytär,joten hyvä kuulla,että on sentään tuollaiset mahdollisuudet hänen kanssaan toimia sitten myös.Ja tuota emme olleet ymmärtäneet ajatellakaan ,että voitaisiin se testamentti toistemme hyväksi tehdä kyllä sitten myös.
Minulla vaan ongelmana se vielä myös että, mieheni on vähän sellainen hankala ja itsepäinen jäärä,joka luulee aina tietävänsä kaikki asiat paremmin kuin minä.Ja kun olen hänelle tätä asuntoasiaa yrittänyt vähän sitten selittää,että jotain pitäisi sen kanssa varmasti tehdä,ettei sitten kävisi hassusti jos toinen sattuisi kuolemaan,niin hän on vaan siihen sitten vastannut ettei siinä mitenkään voi käydä, kun kerran talommme on maksettu ja se on meidän molempien nimissä.Ja sitten kun olen yrittänyt siihen väittää vastaan ja yrittänyt alkaa selittää miten asia saattaisi olla, niin hän aina silloin suuttuu ja alkaa vaan heti riidellä,kun hän ei kestä yhtään sitä että kyseenalaistan hänen tietämyksensä.Ja sen vuoksi asia on toistaiseksi jäänyt siihen sitten vaan.
Kysyisin vielä sitä mahdollisuutta sitten myös,että jos ei mieheni jääräpäisyytensä vuoksi lähtisi tekemään sitä testamenttia toistemme hyväksi ja tyttäremme sen 50% sitten perisi,niin voiko hänen kanssaan mahdollisesti tehdä siten sellaisen jonkunlaisen sopimuksen,että tämä toinen eloon jäänyt vanhempi voisi asua talossa niin kauan kunnes hänkin kuolee pois myös ja tytär sitten vasta ottaisi talon itselleen kokonaan sen jälkeen,vai onko sellainen lain mukaan ehkä mahdotonta tehdä niin.
Kaikkein parastahan se varmaan olisi tietysti mennä miehen kanssa tekemään ne testamentit vaan,joten kai se täytyy vaan yrittää alkaa miehelle siitä jutella ,vaikka siitä riitaa taas tulisikin.Onkohan kellään hyviä ideoita miten sen asian hänelle parhaiten saisin järkeen perille menemään ilman suurempia riitelyjä.Ottaisin mielelläni vastaan ne kyllä myös ja kiitos paljon vielä kerran näistä vastauksista myös!!!
Leskellä on asumisoikeus yhteiseen kotiin. Eli vaikka tyttärenne perii toisen puolen talosta ja joutuu maksamaan siitä perintöverot, leski saa jäädä siihen asumaan.
Siis avioliitossa on. Mutta kun aloittaja on avoliitossa, vaihtoehtoina on keskinäinen testamentti, joka voi olla myös "vain" hallintaoikeustestamentti, tai tyttären kanssa sopiminen.
Kiitos oikein paljon jälleen molemmille vastaajille tiedoista!!! Ja olipa hyvä kun tuli tuosta asiasta nyt sitten kysyttyä, että tietää mitä pitää alkaa tekemään.Ja täytyy jutella tyttäremmekin kanssa myös,niin eiköhän ne jutut siitä nyt sitten ala selvitä.Ja kun tyttäremmekin keskusteluun tästä asiasta mukaan tulee myös,niin ei se miehenikään varmaakaann hänen läsnä ollessa niin helposti sitten viitsi alkaa riidelläkään myöskään.
Ja nyt vaan oikein paljon kiitoksia hyvistä neuvoista vielä kerran ja oikein hyvää ja aurinkoista kesän jatkoa teille vastanneille!!!
Jos miehesi suostuisi niin kaikista helpoin ratkaisu teille olisi pikainen piipahdus maistraatissa ja naimisiinmeno. Avioleskellä on elinikäinen hallintaoikeus kiinteistöön tai asuntoon, jota on käytetty puolisoiden yhteisenä kotina, sekä koti-irtaimistoon.
Avioleskenä kummankaan teistä ei tarvitsisi millään lailla sumplia ja sopia mitään tyttärenne kanssa; tytär perii 50 % talosta ja maksaa perintöveron, mutta saa talon hallintaansa vasta kun toinenkin teistä on kuollut.
Eihän tuosta naimisiinmenosta tarvitse edes kertoa kenellekään jos ei halua. Kaksi todistajaa löytyy varmaan maistraatista.
Kiitos paljon jälleen hyvästä vinkistä!!
Pitäisiköhän alkaakin tosiaankin miehelle puhua ,koska tuohan voisi olla kyllä tosiaankin hyvä ja helppo ratkaisu sitten myös.Ja johan tässä ollaan avoliitossa melkein neljäkymmentä vuotta tullut oltuakin jo myös ja yhdessä silti pysytty,joten miksi ei voisi sitten samantien sinetöidä liitto muutenkin myös,niin ei tarvitsisi sitten enää huolta asunnosta kantaa,joten kiitos tästä neuvosta oikein paljon myös!!!