Kuvitelkaa Kremlin elokuvateatteri joskus 50-luvun alussa; on yö ja sali on pimennetty, ulko-ovilla seisovat nkvd:n vartijat, elokuvan pyörittäjä hikoilee ja pelkää henkensä edestä. Salissa istuu Stalin ja politbyroo. Vuorossa on ehkä Tarzan-elokuva, ehkä joku western tai Stan Laurel ja Oliver Hardy-komedia. Isäntä elää jo omassa pimeässä, vainoharhaisuuden kyllästämässä maailmassaan ja elokuvan jälkeen politbyroota odottaa Kuntsevossa viinantäyteinen, pelottava ja pitkä yö. Ehkä Isäntä pyörittää gramofonia, jossa soi koiran ulvonta ja pakottaa humalaiset politbyroon jäsenet tanssimaan.
Kuvitelkaa Pjongjang vuonna 2010; on yö ja sali on pimennetty, ulko-ovilla seisovat Kim-Jong Ilin vartijat, elokuvan pyörittäjä hikoilee ja pelkää henkensä edestä. Salissa istuu Suuri Johtaja ja politbyroonsa. Suuri Johtaja nauttii ranskalaista konjakkia ja polttaa erinomaisia havannalaisia sikareita. Elävässä kuvassa on kenties joku japanilainen godzilla.
Miten kirja voisi voittaa elokuvan? Palataan menneisyyteen ja Kremliin; Isäntä lukee kirjoja Iivana Julmasta, tekee marginaaleihin merkintöjä; piirustaa sudenpäitä ja kirjoittaa sanan "opettaja" uudestaan ja uudestaan. Kirja jäi silti siististi Isännän omaan käyttöön hänen henkilökohtaiseen kirjastoonsa ja neuvostokansalle oli tarjolla elokuva; Sergei Eisenstein ohjasi - Isäntä ohjasi ohjaajaa - neuvostokansalle elokuvan Iivana Julmasta. Kirjaa se ei saanut luettavakseen.
Kirja jää aina yksilön luettavaksi. Elokuva on paljon mahtavampi; se vaikuttaa massoihin.
Kuvitelkaa Pjongjang vuonna 2010; on yö ja sali on pimennetty, ulko-ovilla seisovat Kim-Jong Ilin vartijat, elokuvan pyörittäjä hikoilee ja pelkää henkensä edestä. Salissa istuu Suuri Johtaja ja politbyroonsa. Suuri Johtaja nauttii ranskalaista konjakkia ja polttaa erinomaisia havannalaisia sikareita. Elävässä kuvassa on kenties joku japanilainen godzilla.
Miten kirja voisi voittaa elokuvan? Palataan menneisyyteen ja Kremliin; Isäntä lukee kirjoja Iivana Julmasta, tekee marginaaleihin merkintöjä; piirustaa sudenpäitä ja kirjoittaa sanan "opettaja" uudestaan ja uudestaan. Kirja jäi silti siististi Isännän omaan käyttöön hänen henkilökohtaiseen kirjastoonsa ja neuvostokansalle oli tarjolla elokuva; Sergei Eisenstein ohjasi - Isäntä ohjasi ohjaajaa - neuvostokansalle elokuvan Iivana Julmasta. Kirjaa se ei saanut luettavakseen.
Kirja jää aina yksilön luettavaksi. Elokuva on paljon mahtavampi; se vaikuttaa massoihin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Kirja jää aina yksilön luettavaksi. Elokuva on paljon mahtavampi; se vaikuttaa massoihin. "
Niin se on. Myös kirja jää massoihin. Kulttuuri on tärkeä. Se muovaa ja ohjaa massojen tietoisuutta. Joko hyvässä tai pahassa.
Melkoinen osa lännen kulttuurista on puhdasta hömppää joka ei ohjaa mihinkään. Silläkin on tarkoitus. Se ei pyri kasvattamaan tietoisuutta tai siveellisen elämän syvyyksiä. Puhtaalla hömpällä on siten tarkoitus. Se pyrkii pitämään ihmisen eläimellisten vaistojen tasolla.
Viihde ilman sanomaa mutta vapaana väkivaltaisuudesta. Siinä ei ole vikaa. Se ohjaa ihmistä hyvien normien taakse.
Hyvät normit eivät käy niille, joiden maailma pyörii toisen ihmisen alistamisessa. Ihmistä pitää muokata tappamiselle alttiiksi. Kiihkoisänmaallisuudella muokata naapuri viholliseksi eikä ihmiseksi ja katastrofin ainekset on luotu.
Neuvostokirjallisuus, jota olen lukenut paljon, ei perustunut viholliskuvaan. Ei senkään jälkeen kun oli konfliktit. Sotakirjoissa saksalainen ei ollut vihollinen. Vihollinen oli fasismi. Erolla on suuri merkitys.
NL:ssä kirjoitettiin heti kansalaissodan jälkeen monta sovinnon kättä omaavaa kirjaa ja joissa kuvattiin valkoisia heidän näkemystensä kannalta. Ei vihanlietsonnan merkeissä.
Mihail Sholohovin kirja "Hiljaa virtaa Don" (myös elokuvana) on maailmankirjallisuuden helmi sovinnon kuvaajana. Aleksei Tolstoin kolmiosainen romaani "Kärsimysten tie" on kuvaus vallankumouksesta alkuun sivussa olleiden kohtaloista ja kuinka tapahtumat vyöryivät kansalaissodan eri puolilla ja miten ne nivoutuivat yhteen.
Suomessa vaietaan tyystin tai mainostus on ollut vähäistä neuvostokulttuuriin. Sitä kuvataan siten kuin aloituksen demari kuvaa. Neuvostolaiset, raakalaiset, inhokit, älyvammaiset jne. Noin kuvattiin NL.oa 1920 ja 30 luvuilla ja ajauduttiin fasismin kelkkaan. Nyt Natoon ja isojen imperialismin kelkkaan haaveilun alla rakennetaan väellä ja voimalla kapitalistisesta Venäjästä viholliskuvaa ja sen kansasta kuolapöhnäisenä väkenä. Jälleen löytyy ainakin yksi demari, joka kulkee sokeana porvareiden epäisänmaallisen kulttuurin luojana. Persut taputtavat käsiään oivasta liittolaisesta.
Pikakommentti ennen löylyjä;
"Melkoinen osa lännen kulttuurista on puhdasta hömppää joka ei ohjaa mihinkään. Silläkin on tarkoitus. Se ei pyri kasvattamaan tietoisuutta tai siveellisen elämän syvyyksiä. Puhtaalla hömpällä on siten tarkoitus. Se pyrkii pitämään ihmisen eläimellisten vaistojen tasolla."
Olet väärässä ja se johtuu tietämättömyydestäsi ja kyvystäsi tutkia mitään muuta kuin neuvostopropagandaa. Hömppäkin voi sisältää sanomaa vaikka olenkin sitä mieltä, että tietoisuuden kasvattaminen ja siveellisen elämän syvyyksiin ohjaaminen kuuluu koululaitokselle ja kirkolle. Lue joskus hömppää; heitän vaan. Lue kuinka Derryn alla on kulkenut vuosisatoja Se ja lue rikkaista ja köyhistä, lue tuloeroista, lue pedofiliasta ja hyväksikäytöstä, lue koulukiusaamisesta, lue amerikkalaisesta yhteiskuntarakenteesta, lue sodasta ja rauhasta, lue rakkaudesta ja vihasta, lue väkivallasta ja kauhusta, lue kuolemasta...
Tai katso elokuva; katso 70-luvun apinoiden planeetta. Näe Charlton Heston kontillaan hiekkarannalla vapaudenpatsaan raunioiden äärellä hakkaamassa nyrkkiään maahan ja huutamassa " Te teitte sen! Te perkeleet teitte sen! Tuhositte kaiken! Kiroan teidät helvettiin!"
Ehkä vähän naiivi esimerkki mutta toisaalta, onko se? Kun olet paljon tutkinut neuvostokulttuuria niin miten lie? Kritisoidaanko niissä neuvostojärjestelmää? Kirotaanko neuvostojohtajia?
"Suomessa vaietaan tyystin tai mainostus on ollut vähäistä neuvostokulttuuriin."
Olisitko oikeassa? Vai olisinko minä? Meinaan - tämä voi tulla sinulle vähän puskista ja yllättäen - mutta minä en hirveästi pidä tai arvosta venäläisiä. Enkä ainakaan venäläistä kulttuuria. Minulle venäläinen kulttuuri on jotain korvien välissä; se on näky Iivana Julmasta hakkaamassa kepillään poikaansa. Tulinen palo silmissä ja sellainen pitelemätön raivo kädessään. Lapsi makaa maassa yrittäen kädellään suojata päätään ja Iivana vaan kiihtyy ja hakkaa kepillä juuri käsiä ja päätä tähdäten. Tässä vaiheessa jo valuu sylki suusta ja puhinaakin kuuluu. Iiivana lyö ja lyö - Stalin muuten jakoii myöhemmillä vuosisadoilla kuulustelijoileen ohjeita tunnustuksen saamiseksi, että "lyökää, lyökää, lyökää!" - kunnes lapsensa makaa verisenä ja hengettömänä myttynä maassa. Iivana laskee kädet silmilleen ja itkee. Sitten laskeutuu polvilleen, pyytää papin paikalle ja saa synninpäästön. Jotenkin minulle venäläinen kulttuuri on juuri tätä.
Voin olla täysin väärässä mielikuvineni mutta ei minua kukaan toisinkaan ole vakuuttanut. Et sinäkään sovintopuheinesi. Minä karsastan venäläistä sovintoa. Silti voin olla väärässä. Mutta voit olla sinäkin. En käsitä miksi venäläinen kulttuuri on kulttuuria ja länsimainen kulttuuri hömppää.
"Ehkä vähän naiivi esimerkki mutta toisaalta, onko se? Kun olet paljon tutkinut neuvostokulttuuria niin miten lie? Kritisoidaanko niissä neuvostojärjestelmää? Kirotaanko neuvostojohtajia? "
Kritisoidaan. Jokaisessa lukemassani romaanissa. Miksi tuollaisia kysyt?
Neuvostokirjallisuus kritisoi maataan enemmän kuin tsaarinajan kirjallisuus ja jota sitäkin olen lukenut.
Ja yllättäen Suomen romaanit kritisoivat kapitalismia harvianisen vähän. Oletko pannut merkille?
Apinoiden planeetta -elokuvasarja oli hyvä paitsi että ohjaus ja rekvisiitta niin myös sisältö.
Loppukohtaus Vapauden Patsaalla oli mainio. Ihmiskunta oli juuri päässyt unelmiensa päähän tutkimaan avaruutta avaruuslentojen avulla kun vallankumous muuttamatta kapitalismia onnistui sittenkin yksilöiden voitonsaalistuksen vuoksi tuhoamaan maailman. Käsikirjoittajan pessimismi tuli esiin. Kapitalisluokka hävittää ennemmin ihmiskunnan kuin suostuu yhdenvertaisten ihmisten ihmiskuntaan.
Itse uskon, huom. uskon, toiseen todellisuuteen. Ihmiskunta ei tuhoa itseään. Se tulee tuhomaan ne syyt, jotka voisivat johtaa katastrofiin.
Karkeaa naapurimaan kansan demonisoimista sun tulisi propagoida demarien palstalla. Vakuuttaa aatetovereitasi yhden kansan demonisesta barbaarisuudesta.
Kommunistit eivät tule menemään ansaasi. Demarit persujen lisäksi voisivat kääntyä vihapropagandaasi. Tosin en usko siihenkään. Persujen äänestäjätkään eivät ole niin pöllöjä että lähtisivät kanssasi helvetin poluille.
Tuomioja onneksi demarina puolustaa ihmisarvoa. Hän uskaltaa vihdoin sanoa että Kiovankin tulisi lopettaa ampuminen.
"Kritisoidaan. Jokaisessa lukemassani romaanissa. Miksi tuollaisia kysyt?
Neuvostokirjallisuus kritisoi maataan enemmän kuin tsaarinajan kirjallisuus ja jota sitäkin olen lukenut."
Kysyn kun en kirjallisuudenalaa tunne. Ehkä pitäisi alkaa opetella.
"Ja yllättäen Suomen romaanit kritisoivat kapitalismia harvianisen vähän. Oletko pannut merkille?"
En ole pistänyt merkille. Kyllä järjestelmää arvostelee vaikkapa Veikko Huovinen siinä kuin Väinö Linnakin. Jonkunnäköistä kritiikkiä voi tulla jopa Jari Tervolta tai Ilkka Remekseltä vaikka tietysti täytyy huomioida, että nämä kaksi kirjailijaa tulevat toimeen nykyjärjestelmän ansiosta. Poikeavat Huovisesta ja Linnasta siten, että eivät kykenisi itseään elättään rautakangella ja talikolla.
" Käsikirjoittajan pessimismi tuli esiin. Kapitalisluokka hävittää ennemmin ihmiskunnan kuin suostuu yhdenvertaisten ihmisten ihmiskuntaan."
Mistäs tiedät kumpi osapuoli painoi ensin nappulaa?
"Itse uskon, huom. uskon, toiseen todellisuuteen. Ihmiskunta ei tuhoa itseään. Se tulee tuhomaan ne syyt, jotka voisivat johtaa katastrofiin."
Liian optimistista. Minä uskon, että loppu on jo täällä. Heiluri on kääntynyt kulmaan, josta sitä ei voi enää pysäyttää. Olet varmasti lukenut uutisista kuinka maailman merissä kelluu Teksasin kokoisia muovijätelauttoja? En tiedä huomasitko mutta juuri uutisoitiin, että lautat ovat kadonneet. Ne ovat vajonneet pohjaan eikä tarvitse olla suurikaan einstein ymmärtääkseen meren ekosysteemin romahtavan moisesta. Ensin loppuu ruoka planktonia ravinnokseen käyttäviltä merenelijöiltä, sitten merenelävät ihmiseltä. Sota on aivan kulman takana ja tarkoitan iso sota. Ukraina oli jonkunnäköinen katalysaattori joka vain kiihdytti vastakkainasettelua idän ja lännen välillä. Varmistin on vapautettu ja vaikka hetkeksi tulisikin aika, jolloin kaksintaistelijat vain tuijottavat toisiaan niin väistämättä jompikumpi vetää liipaisimesta jossain välissä. Luottamusta ei enää ole ja suuret piirit ajattelevat jo aikaa sodan jälkeen ja kuinka paljon se tuo talouskasvua. Olisi mielenkiintoista tietää mitä olisi tapahtunut jos Obaman sijasta Bush nuorempi olisi ollut vallan kahvassa. Mutta niin tai näin; Obama voi vain hidastaa lopullista ratkaisua. Ilmasto muuttuu. Öljy on kokoajan vaikeammin hyödynnettävää. Ruoka vähenee. Ihmismassat liikkuvat. Politiikasta katoaa suvaitsevaisuus ja kompromissien teko. Politiikka muuttuu kokoajan jyrkemmäksi. Avustusjärjestöt ovat jalkautuneet kaupunkeihin jakamaan leipää ja Herran sanaa. Tuloerot ovat räjähtäneet käsiin. Työttömyys lisääntyy, yritykset valuvat halpamaihin, tyytymättömyys lisääntyy, Itä-Meri kuolee käsiin, ylipaino surkean ruuan johdosta on jo suurempi vitsaus kuin aliravitsemus... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Loppu tulee, se on aivan väistämätön ja vain vahvin selviää lopun tultua. Ei siinä tarvitse demonisoimisia. Saatana kulkee jo maan päällä.
Onneksi on Tuomioja - hyvä jätkä, eikö vain? - joka levittää valkoiset siipensä ja ilmestyskirjan petojen saapuessa ratsastaa pahaa vastaan loistava miekka koholla.
Aloitus ei voi olla demarin kirjoittama. Viesti sisältää persujen äärioikeiston lokalinjaa marxilaista työväenliikettä vastaan.
Viimeinen viesti kuvailee reaalista mahdollisuutta tilanteessa, jossa ihmiskunnan pitäisi mennä eteenpäin mutta kapitalismi kiskoo takavetoa.
Vasemmistolaisen työväenliikkeen tehtävä on estää uhkakuvainen tulevaisuudenvisio. Vaikka ei tulisi suursotaa, maailma on hukkumassa jätteisiin. Mitä tekee pääoma?
Se pistää itsestään suuren osan lepäämään pankkititeille ts. toimettomaksi. Kapitalismi ei edes yritä yleistä hyvää.
Tarvitaan yhteiskunnallinen vallankumous sen sijaan että asetutaan sen tai tuon kapitalisryhmän taakse. Sotakiihkoon ja kieroon isänmaallisuuteen on vastattava työläisten maailmanlaajuisen solidaarisuuden tunnuksilla.
Lännen kapitalismi on selvästi asettunut terrorismin vastaisen sodan nimissä terrorismin tukemiseen. Se aseistaa terroristeja, synnyttää selkkauksia, sama mitä kunhan selkkauksia syntyy. Aseteollisuus kerää huimia voittoja selkkauksista.
Taloudellinen moottori epävakaan maailman synnyttämisessä on vapaakauppa ja kapitalistien voitonsaalistus.
Työväestön on vastattava omilla siviilituotannon edistämisen tunnuksilla. Kaikkia demokraattisia voimia yhdistävää rauhanliikettä olisi vietävä eteenpäin.
Hyvä tunnus on "kyllä asuntoja - ei aseita". Miksi. Aseet rikkovat hetkessä vuosien työn.
Mikäli kansat painostaisivat hallituksiaan aseistariisumiseen, se toteutuisi. Hurskailla toiveilla mitään ei synny.
Aloitus on nimenomaan demarin kirjoittama. Olen ryypännyt koko päivän toisen demarin kanssa demarin joka toimii luottamusmiehenä suuremmassa yrityksessä kuin sinä ikinä olet kohdannutkaan ja jonka vai
kutusvalta on laaja. Itse asun maaseudulla ja kuulun työväenyhdistykseen, jossa ei paljon jäseniä ole. Sain kaverini liittymään kaupungin demareihin. Täytyy yrittää. Demareilla kuitenkin on taustajoukot, kokemusta ja periaatteessa ideologia. Maalaisjärjestötkin voidaan muuttaa ja jolleivat sopeudu, katoavat.
Pahalta silti näyttää; olemme hyväksyneet kevään vaalitappion. Siitä huolimatta asiat pitää saada muutettua; me emme voi jämähtää älymystöön. Meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että puolueen peruskannattajat katoavat. Meidän pitää saada aikaan muutos. Pitää saada duunarit takaisin riveihimme. Kirjastotädit kukittuine mielipiteineen eivät ylläpidä puoluetta. Me tarvitaan duunareita riveihimme.
Jos tämä ei onnistu niin sdp saa jäädä. Meillä on voimaa, ideologiaa ja kannattajia johonkin muuhun. Persuja me emme ole, vasureiksi emme halua ryhtyä, ajakaamme siiws työväenaatteen asiaa. SDP on ollut pettymys. Silti sille annetaan mahdollisuus.
Ajat ovat muuttumassa kuten varmaan olet huomannut persujen kannatuksen kasvaessa. Ajat muuttuvat myös SDP:ssä; linjat tiukkenevat. Ne tiukkenevat perinteisesti suhteessa työnantajaan mutta ne tiukkenevat myös ulkopoliittisesti. Tärkeintä kaikessa on pitää huolta työmiehestä mutta tärkeäksi on myös noussut huoli isänmaasta. Isänmaan etu ei ole kapitalistin etu vaan työssäkäyvän miehen etu. Asiat tullaan muuttamaan. Huoraaminen saa jäädä. Jos SDP saa asiat rullaamaan niin hyvä. Jos se ei siihen pysty niin sosialismia ja isänmaan etua voidaan ajaa muutenkin. Vakavalla pohjalla ja ihmisten edut huomioon ottaen. SDP ei ole itseisarvo itsessään.l
Me emme enää pärjää ajattelulla ja kauniilla puheilla. Suomi on saari vihamielisen meren ympäröimänä. Meidän on aikaansaatav muutos ennenkuin mereltä nousee vihollinen. On otettava huomioon reaaliteetit ja joustettava ideologiasta.
Meitä on monta ja me tulemme tekemään muutoksen. Kaikki on kiinni järjestäytymisestä.