toisen naisen synnyttämän lapsen
vai oman lemmikkini.
Ei tarvitsisi edes ajatella sadasosasekuntia kauempaa.
vai oman lemmikkini.
Ei tarvitsisi edes ajatella sadasosasekuntia kauempaa.
Jos pitäisi valita pelastanko
sori, totuus:
26176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
on? Koira?
Kissa? Vaaleanpunainen lehmä?
totta kai- palstapössis pelastaa oman "rämemajavansa":
Tottakai pelastaisit oman lemikkisi. Minä pelastaisin ennemmin lemmikkini kuin oman lapsenikin. Se joka tuli perheeseen ensin on tärkein. Moni on eri mieltä ja heillä on oikeus, kysymyshän on siitä mitä kukin henkilö tuntee ja kokee eikä ole olemassa oikeita ja vääriä tunteita.
Tämä aloitus ollut ennenkin. Ilmeisesti herättää keskustelua. Sohaistaan ampiaispesää ja todetaan, että itse pelastaisin aina ihmisen ennen eläintä.
Sitten tehdään niin että tulevat sukupolvet eivät vaihda vaippojasi tai muutakaan kun joskus ehkä mahdollisesti joudut vanhainkotiin eivätkä maksa veroja sinun loppuelämääsi varten.
mä pelastaisin ennemmin muurahaispesän, kuin yhtäkään ihmispoloa tässä maailmassa.
Lapsen tietysti. Lemmikkejä tulee ja menee, meilläkin on mökillä joka kesä uusi kissa jota ruokimme. Sinne se jää sitten aina.
Eläinsuojelurikos.
Ai kissan ruokkiminen?
Ootko vajaaälyinen?
"Kesäkissa on nimitys kissalle, joka hankitaan kesän mökkikaudelle ja hylätään loman päättyessä. Kesäkissoja hankitaan lähinnä lasten ja aikuistenkin väliaikaiseksi iloksi.
Kesäkissan hankkijalla ei ole tarkoitusta ottaa kissaa pysyväksi lemmikkieläimeksi. Yleensä kesäkissa elelee omistajiensa kesämökissä tai sen ympäristössä ja sen oletetaan selviytyvän Suomen luonnossa saalistaen oman ruokansa ja löytäen itselleen suojaisan nukkuma- ja lepopaikan. Monen kesäkissan kohtalona on kuitenkin mökkikauden päätyttyä heitteille jääminen ja sitä kautta nälkään, kylmään tai sairauksiin kuoleminen."
Mökkikauden päätyttyä kesäkissaa odottaa vielä kovempi kohtalo. Kesäkissan omistaja kuvittelee, että syksyllä kissa on jo rutinoitunut ulkona eläjä, joka voidaan huoletta jättää mökille talveksi. Siellä se muka elättää itsensä metsän antimilla.
Mutta kissa ei kuulu Suomen luontoon eikä se pärjää Suomen talvessa. Useimmat kesäkissat kuolevat talvella tuskallisesti kituen nälkään ja sairauksiin tai paleltuvat kuoliaaksi. Ne harvat kesäkissat, jotka säilyvät hengissä, saattavat maailmaan lisää kodittomia kissoja villiintymään ja nälkiintymään, ihmisten vihan kohteiksi.
Kesäkissan ottaminen ei ole todiste eläinrakkaudesta. Sen sijaan se opettaa sellaista suhtautumista, ettei eläimestä tarvitse huolehtia muuta kuin silloin kun itseä huvittaa. Se opettaa myös, että eläin on esine, jonka voi heittää syrjään, kun on kyllästynyt siihen. Näinkö me palkitsemme eläinten ystävyyden?
Kissa tarvitsee pysyvän kodin. Se voi elää 15—20 vuotta. Kaikki nämä vuodet siitä on huolehdittava joka päivä aivan kuten koirastakin. Kissan täytyy saada asua sisällä. Se on leikattava viimeistään vuoden iässä, sille on annettava ravitsevaa ruokaa, se on rokotettava säännöllisesti ja jos se sairastuu, on maksettava eläinlääkärikäynnit. Koska kissa on lihansyöjä, sen kunnollinen ruokinta tulee vähintään yhtä kalliiksi kuin keskikokoisen koiran ruokinta.
Jos hiukankaan epäilet, että et voi antaa kissalle kotia monien talvien ajaksi tästä eteenpäin, älä ota kissaa kesäksikään. Selvitä siksi etukäteen myös, onko perheessä allergiaa, joka estää kissan pitämisen kaupunkikodissa.
Jos olet jo erehtynyt ottamaan kesäkissan, valmistaudu viemään se syksyllä eläinlääkärille nukutettavaksi. Se on vähintä, mitä olet kissalle velkaa. Uuden kodin löytäminen kissalle syksyllä on lähes toivotonta, koska kissoja on tarjolla niin paljon. Vastuuta kissan kohtalosta ei voi välttää sillä, että jättää sen heitteille ja uskottelee itselleen, että se tulee toimeen. Kotieläimen hylkääminen on lailla kielletty rikollinen teko.
Ei niitä tietenkään ulos ole koskaan talvenselkään heitetty. Ravunsyöttinä todella toimivia ovat olleet.
Poliisilla ei ole resursseja alkaa tutkia nettivinkkejä, mutta ilmoitin susta eläinsuojeluliitolle jotta heidän lakimiehensä nostavat syytteen eläinsuojelurikoksesta ja tunnistetietosi saadaan s24:sta jotta perheesi/sinä pääset syytteeseen rikollisten tekojen vuoksi.
T: Juuri sen takia runsaskätisesti eläinsuojelutyöhön lahjoittava
Hah haa. Työllistää sitten tämäkin provoilu joitakin ihmisiä.
Meillä tosiaan oli kissa joka eli 15 vuotiaaksi, muutaman vuoden sairastettuaan ja hyvää hoitoa saatuaan. Sellainen sisäkissa, joka mökillä sai viettää ulkona aikaa.
Tärkeä elikko, jonka poismeno suretti aikoinaan.
t. Perheetön
Onnea tulevaisuuteen tuomiosi jälkeen. Facebookryhmillä on tapana levitellä eläinsuojelurikoksista tuomittujen nimiä. Ovathan ne julkista tietoa.
Perättömästä ilmiannostakin voi saada tuomion. Vankilassakin on myös ryhmiä jotka pitävät huolen ilmiantajista.
Mä pelastaisin lapsen jos se on jonkun itselleni erityisen läheisen henkilön lapsi ja tappaisin koirani itse ettei se kärsi eikä jää kenenkään armoille jos se kuitenkin kuolee. Muissa tapauksissa pelastaisin koirani.
tervepäiset, normaalit ihmiset, heille tuo ei ole edes mikään valinnan kysymys. Tietenkin lapsi menee kaiken edelle, jos ei oma, niin vaikka toisen. Mutta sitten on näitä palstan vakkarihoonia, joille mikään terve ja normaali käyttäytymismalli ei ole tuttua.
Pistää miettiin, onko näiden hoonien vanhemmat heitelleet niitä vauvoina pitkin seiniä, vai miten ihmisestä kasvaa noin sairaita yksilöitä, kuin aloittajan kaltaiset hoonat.
kakaroita tulee ja menee, lemmikki on aina arvokkaampi. Kakarat voi pistää lastenkotiin tai jättää jonnekin.
Tervepäinen ihminen ei yleistä kuten "lapset menevät aina kaiken edelle". Et voi yleistää muille omaa arvomaailmaasi, muiden mielestä se voi olla täysin pielessä. Itse en tekisi mitään koskaan auttaakseni ketään lasta missään tilanteessa. Lapset sopisivat rotansyöteiksi, siinä joku on ylempänä oikeassa.
Todella vastenmielinen tapa provota ja huutaa huomiota.
Todella inhottavaa kutsua provoksi, kertoo arvomaailmastasi. Lemmikki on lapseni, ei yhtään vähemmän arvokas kuin jonkun toisen ihmislapsi. Ja omat lapsethan ovat aina niitä arvokkaimpia.
Ja sille joka sanoi, että samanlainen aloitus ollut aiemmin: on sitten joku toinen ollut samoilla linjoilla kanssani, enkä yhtään ihmettele.
Tottakai lemmikki on arvokas, selvähän se. Ihminenkin on arvokas. Sitä on joutunut tapaamaan myös ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa ihmiselämää yleensä, mutta antavat suunnattoman arvon juuri omalle elämälleen. Yök.
Minusta ei kannata huudella suurempia katastrofitilanteista ennen kuin sellaiseen todellisuudessa joutuu. Silloin ne prioriteetit tulevat selkäytimestä ja tekee minkä voi.
Minäkin pelastaisin ennemmin raatokärpäsen tai sittisontiaisen ennemmin kuin tuon itsekkään aloittajan.
No tämäkin on eräs tapa inhota ihmisiä: pelastaisin mieluiten ihmisen, mutta toisaalta koppakuoriaisen mieluummin kuin sen ja tämän ja tuon ihmisen, koska ne vituttavat minua... keistä minä nyt tänään pidänkään, tai en ole ainakaan riitaa haastanut viime aikoina, ööö...
lapset sitä ja tätä, lapset lässynlässynlää
Tunge se skidisi takaisin isoon takalistoosi ja lopeta lässytys typerä mamma.
Kaikkia ei rumat typerät huutavat kakarat kiinnosta edes pedofiilimielessä, koeta hyväksyä se että sun arvosi eivät ole kaikkien arvoja.