Tässä kysyisin, että mitä oikein voisi tehdä kesällä?
Tarkoitan etenkin joka päiväistä elämää, enkä mitään päivän tai kahden pyrähdystä (kuten vaikka festaria).
Hirveästi ei ole kavereita, tai jos on niin nekin on jo perheellisiä tai muuten ollaan etäännytty (mitä nyt joitakin voi tavata silloin tällöin).
Joten yksin pitäisi lähteä liikkeelle, ja koittaa keksiä jotain kesäistä tekemistä, mielellään jotain mistä saisi vähän kesän makua ja ehkä parhaassa tapauksessa kavereitakin.
Onko vinkkejä?
Tarkoitan etenkin joka päiväistä elämää, enkä mitään päivän tai kahden pyrähdystä (kuten vaikka festaria).
Hirveästi ei ole kavereita, tai jos on niin nekin on jo perheellisiä tai muuten ollaan etäännytty (mitä nyt joitakin voi tavata silloin tällöin).
Joten yksin pitäisi lähteä liikkeelle, ja koittaa keksiä jotain kesäistä tekemistä, mielellään jotain mistä saisi vähän kesän makua ja ehkä parhaassa tapauksessa kavereitakin.
Onko vinkkejä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kesällä on hyvää aikaa täyttää tämä palsta toinen toistaan turhemmista viesteistä.
Riippuu rahatilanteesta ja asuinpaikasta. Omia ilmaisia huvejani ovat kävelyllä käymiset uusissa paikoissa. Bussin kuukausikortilla pääsen veloituksetta johonkin toiseen osaan kaupunkia. Joskus siellä on jokin kiva luontokohde, aina ei sitäkään. Käyn kävelemässä metsissä ja asuinalueilla ja tapan aikaa. Jos en muuten keksi, mihin mennä ja miksi, niin katson jonkun geokätkön kivalta ulkoilualueelta ja lähden sitä etsimään (ilman gepsiä). Ihan sama löytyykö vai ei, matka on tärkein, ei päämäärä. :)
Joskus hyppään Matkahuollon bussiin, joka tietenkin tulee vähän kalliimmaksi, ja menen johonkin toiseen kaupunkiin. Katselen nähtävyyksiä ja käyn jossakin ravintolassa syömässä. Saatan istahtaa kivaan paikkaan vaikka puistossa ja katselen ihmisiä. Hyvän kirjankin voi ottaa mukaan.
Kaikki oman kaupungin tapahtumat kannattaa hyödyntää. Omassa kotikaupungissani tapahtuu niin paljon kesäisin, ettei kaikkeen edes ehdi vaikka haluaisi. Paljon on sellaistakin, mikä ei maksa mitään.
Rannikolla kun asun, niin teen yksi tai kaksi saaristoristeilyä kesän aikana. Niissäkin on vaihtoehtoja sen verran, että samaan paikkaan ei ole vielä tarvinnut mennä kahta kertaa.
Kaikki opastetut jutut vähentää yksinäisyyden tunnetta. Niihin kannattaa lähteä mukaan. Se on kiva kun joku on äänessä ja saa itse kuunnella ja roikkua vain mukana. Niissä on usein myös enemmän yksinäisiä mukana, jolloin ei tunne oloaan niin pöljäksi. Monien yhdistysten retkillekin saa mennä mukaan, vaikkei olisi jäsen. Osallistumismaksu voi olla vähän korkeampi ei-jäseniltä. Kannattaa katsoa niidenkin tarjontaa ja kysyä, voiko osallistua.
Tuollaisissa kuvioissa kuluu minun kesälomani. Toivottavasti sait jonkun kipinän omaankin kesääsi. :)
Jos geokätköily kiinnostaa, niin kannattaa hankkia tabletti ja kannettava netti. Siinä on gps ja geokätkötoiminnot samassa paketissa.
Opastetut jutut on hyvä idea, missä niitä nyt on tarjolla. Rannikoilla enemmän, muualla vähemmän.
Valokuvaaminenkin nykyisin helppoa, jos kiinnostaa.
Ystäviä ja kavereita voit saada kesällä korkeintaan tanssikursseilla, tanssilavoilla, retkeilemällä sellaisilla alueilla joissa on paljon muitakin retkeilijöitä, etsimällä netistä peli/ulkoiluseuraa, juomalla baareissa.
Tekemisistä voit kokeilla ulkoilua, kalastusta, retkeilyä, uimista, yleisiä pelipaikkoja (joillakin alueilla jalista voi päästä pelaamaan, mutta hyvin harvinaista). Kirjastoista kirjojen lainaaminen yms. Rullaluisteleminenkin on hyvä idea.
Kavereiden löytäminen on todennäköistä ainoastaan juomalla, mutta tuollaista harrastusseuraa voi olla vaikeampaa löytää. Joskin esim. kalastus voi olla tälläinen laji, johon löytäminen onnistuu.
Olen kiertanyt suomea linkalla. Lähdin Turusta, ja oon kiertänyt tällästä reittiä, Sotkamo-kuopio-Seinäjoki- Tampere, Jyväskylä- Kuopio- tampere, helsinki... Olen siis helsinkis tällä hetkellä ja en tiedä minne olen menos seuraavaks.
Tule takas jkl niin käydään parilla. Oletko mies vai nainen? Itse olen kolmekymppinen nainen. Ystäviä voi olla kumpiakin ja pitääkin olla.
Itse olen ajatellut tehdä saman sitten kun koiristani on aika jättänyt. Lähden vaan matkaan ja katson, mitä eteen tulee.
Hyvä idea olis kiertää ristiin rastiin suomee. Aikaa täs on ainakin 35 vuotta vielä kunnes kuolee pois. Kotonakaan ei jaksa aina olla.
Hei nyt on upeet kesäsäät tulossa! =) Eväät koriin vaan ja piknikille!! =))
Kotonakin voi syödä yksin.
Täällähän on tullut erittäin hyvin vastauksia!
Ketjun aloittaja kiittää jokaista vaivautunutta, ja sanoo että lisää saa laittaa jos tulee mieleen. :)
Tuo Suomen kiertäminen on kyllä ihan hyvä idea. Itselläni on käytössä auto, ja road trip on aina kiva juttu - yleensä se vaan hoituu kesän festarikeikalla (mistä nyt ei ole varmuutta muutenkaan, eikä se ole kuin päivän kaksi pois kesästä). Mutta tietysti tuollainen vähän enemmän aikaa vievä lenkki voisi olla kokeilemisen arvoinen, niin että ei aina tarvitse mennä vaa johonkin päämäärään, vaan että matka olisi se päämäärä.
Nyt nämä helteet ainakin takaavat sen että voi käydä rannassa oleilemassa.
voisitko ajatella yöpymistä leirintäalueilla vaikka mökissä tai telttaillen? Ehkä siellä tutustuisi spontaanisti muihin, vaikka yhteisissä tiloissa tai keittiössä kokkaillen tms.
tuo geokätköily oli hauska vinkki, minut se on vienyt mukanaan.
Sinuna suuntaisin matkani muihinkin pohjoismaihin, vaikka Norjaan rannikolle. On ainakin erilaista. Ja leirintäalueilla on tosi erilaisia ihmisiä, vaikka mistä. Tai ehkä me kaikki olemme erilaisia kun päästään ulos normaaleista puuduttavista ympyröistämme.
kesäiloja sulle
Täällä taas.
No olen nukkunut aina autossani, ja siellä ei montaa yötä tule nukuttua. :)
Nyt näyttää kyllä siltä, että kaikki festarit menee ohi, kun olen aina ollut viikolla myöhässä niistä, joten tämä ohje matkustelemisesta kyllä tuntuu aika hyvältä ratkaisulta.
Pahinta tuntuu olevan juuri toi normaaleissa puuduttavissa ympäristöissä oleilu, yksin luonnollisesti.
Jo vähäsen auttoi kun kävin pitkällä lenkillä, toisessa kaupunginosassa asti ja muutenkin helteillä tuli käytyä rannalla.
Olenkin ajatellut että joku road trip olisi kiva, itse lähinnä ajatellut keskieurooppaa, mutta sellainen tietty on aika hintavaa.
Leirintäalueista ei ole kokemusta, ja telttaa en ole eläessäni pystyttänyt.
Kesäiloja myös sinne!
http://vartiopaikka.blogspot.fi/
Kesäl voi olla yksin kuten talvellakin. Kotona vaan, katsoen telkkaria.
Kesällä ollaan kotona että muut ei ajattelis yksinäisestämitään pahaa.
Suomessa matkaaminen on SAAAAATTTTAAAAANAN kallis menee sitten junalla, linkulla tai omalla autolla, muuten ihan kivaa touhua. Silti meinasin tehdä tälle kesää jonkinlaisen autoreissun ja vaan katella suomea, vaikka kallista onkin :)
Tämä on kyllä hyvinkin totta.
Itse en pidä busseista, junista kylläkin, ja tietty on oma auto, mutta kaikki tyyni se maksaa tässä maassa hunajaa.
Joko olet keksinyt minkälaisen reissun meinaat heittää?
Nukkuminen on hyvä ja halpa harrastus.
Olen kans miettinyt mitä sitä voisi tehdä yksinään...työtön, joten aikaa on, mutta rahaa ei. Jos yksin tekee asioita, joita ihmiset yleensä tekevät yhdessä, se saa vain entistä kipemmin muistamaan olevani yksin.
Olen lähinnä pyörinyt kävellen metsissä ja lähiseuduilla. Tarvisin jotain, mihin tarvitsee keskittyä! Joka vie ajatukset. Kirjoihin en kuitenkaan jaksa paneutua. Mitähän se voisi olla?
Yksinhän sitä Suomessa jää, jos ei halua istua räkälän terassilla kuuntelemassa typeryksien sönkötystä.
Minua ahdistaa kesä aivan erityisen paljon yksinäisenä, aika menee pornon katselussa ja masturboinnissa, jälkeenpäin on sitten todella tyhjä ja turta jopa masentunut olo.
Matkustamiset on Suomessa on jätettävä pois vaihtoehdoista, koska se on tehty Suomessa niin kalliiksi. Bensiini on kallista, ja bussit ja junat järkyttävän hintaisia. Valtio haluaa selvästi, että ihmiset olisivat vain kotonaan. Jos matkalla haluaisi olla useamman päivän, majoituskin pitäisi saada edullisesti, joten teltan pystyttäminen jonnekin taitaisi olla ainoa taloudellinen vaihtoehto.
Jossain viesteissä mainittiin myös festarit, mutta niiden pääsyliput ovat kamalan kalliita, joten nekin on täysin mahdoton vaihtoehto sen takia.
Onneksi on jotain ilmaistakin tekemistä. Voi esimerkiksi liikkua luonnossa.
Luonnossa liikkuminen on tosi sosiaalista puuhaa. Ei varmaan tarvii pelätä löytävänsä ketään.
Kiertelin suomee sellasen 12 päivää ja tulin eilen kotio. Oli aika hauskaa ja jalat on tosi kipee kun olen kans kävellyt paljon. Löysin myös juttuseuraa tampereelta kun sinne uudestaan ja viivyin jopa kaks yötä siellä.
Minulle ainakin tulee todella orpo olo, jos matkustelen yksin.... yhdessä hotellissa, johon menin yöpymään, kysyttiin minulta vastaanottotiskillä "yksinkö olet liikkeellä?". Pelkästä siitä kysymyksestä tuli todella huono olo. Syöminenkin yksin on vaivaannuttava kokemus, varsinkin jossain ravintolan tapaisessa. Joku Hesburger on ainoa paikka, missä tuntuu ok:lta syödä yksin.
Yksinäisyys on kiduttavaa juuri siksi, ettei ole ikään kuin vapautta tehdä mitään. Periaatteessa kukaan ei rajoita tekemisiä, mutta sisimmässä kaikki tekeminen tuntuu oudolta ilman seuraa.
"Yksinäisyys on kiduttavaa juuri siksi, ettei ole ikään kuin vapautta tehdä mitään. Periaatteessa kukaan ei rajoita tekemisiä, mutta sisimmässä kaikki tekeminen tuntuu oudolta ilman seuraa."
Koko viestisi oli todella osuva, mutta etenkin yllä oleva lainaus on se mikä kolahti.
Tuohon orpoon oloon on auttanut se, että vain hyväksyy ja lähtee nimeomaan yksin liikkeelle, eli tietty psyykkaus ja vapaaehtoisuus on siinä se juttu.
Mutta tämä minkä mainitsit ihmetytti minua, sillä luulin olevani ainoa joka tuntee tuon oudon näkymättömän vankilan ympärillään.
Sain veneen veteen. Aion käydä kalassa mahdollisimman paljon jos säät sallii. Olin jo eilen ja edellispäivänä kalassa mutta en saanut kalaa.
"Syöminenkin yksin on vaivaannuttava kokemus, varsinkin jossain ravintolan tapaisessa. Joku Hesburger on ainoa paikka, missä tuntuu ok:lta syödä yksin."
Se on jännä, miten sitä jotenkin koko ajan tekisi mieli vajota maan alle tai selitellä asiaa jotenkin, kun syö yksin niin sanotussa seurusteluravintolassa, vaikka kuinka hokee itselleen, että minullakin on oikeus olla täällä.
Itse pidän ulkona syömisestä ja parisuhteen aikana söimme usein ravintoloissa. Nyt olen käynyt myös yksin ja ensimmäiset kerrat olivat kamalia. Ruokaa ei meinannut edes pystyä nielemään. Ajan mittaan sitä tottui ja nykyään kannan kassissa usein kirjaa mukana ja sitä voi lueskella, jos ruokaa joutuu odottamaan kauan. Ne kun tuppaavat olemaan niitä kiusallisimpia hetkiä.
Itseänikin häiritsee aina henkilökunnan tapa vilkuilla olkani taakse, kun kysyn pöytää. Jotenkin siinä "ai yhdelle?" on usein vähän sellaista epäuskoa mukana. Viimeksi kuljin erään anniskeluravintolan läpi ja käytävää pitkin kohti ruokailupuolta, kun eräs baarimikko pysäytti minut ja kysyi etsinkö vessaa. Kun sanoin, että ihan syömään olisin kyllä menossa, hän vähän häkeltyneenä poistui paikalta. Tuollaiset tilanteet ovat inhottavia, kun muutenkin on niin haavoittuvainen olo. Kyllä sitä sitten helposti jättää menemättä, jos taistelufiilis on vähän heikommalla.
Vaikea uskoa, että muut (siis ravintolan henkilökunta, hotellin respa tms) ajattelisivat yhtään mitään yksin matkustavista. Kun matkustaa jonkin verran työn puolesta yksin kotimaassa, niin sitä _joutuu_ syömään yksin ulkona, tutustumaan yksin kaupunkiin, istumaan yksin baarissa jos haluaa illalla nähdä ihmisiä jne.
Itse en vietä lomiani kotimaassa järkyttävän hintatason takia, mutta yksikään matkakohde ei liioin ole jäänyt näkemättä siksi, ettei ole matkaseuraa. Ja niin paljon muita yksin matkustavia olen joka reissulla tavannut, että suosittelen ehdottomasti jokaiselle, jota matkustaminen kiinnostaa, että lähtekää, menkää, nähkää maailmaa!
No sen olen huomannut, että bleiserissä ja laitettuna tärkeän näköisenä liikkuessa asiaa ei ihmetellä niin paljon, eli kannattanee pukeutua ravintolassa työmatkalaisen näköiseksi. :)
Kyllä se henkilökunta vaan vähän kummastuneena katsoo, jos tosiaan itsensä ihan seurusteluravintolaan tupsauttaa. Minun alkaa monesti tehdä mieli ihan vain tiettyä herkullista annosta, jonka olen joskus jossakin syönyt ja menen sitten vaan, katsoivat pitkään tai eivät. Onhan se vähän orpoa sellaisessakin paikassa missä on pelkkiä kuuden hengen pöytiä istua nököttää yksinään siinä pöydän päässä. Mutta menen niin kauan, kunnes laittavat kyltin "Ei yksin syöville".
Minusta on upea piirre naisessa jos se tykkää syödä esim. ulkona.
Sellainen tasokas nauttiminen elämästä näkyy siinä.
Kannattaa muistaa, että käytännössä vain naisten oman pinnallisen ajatustavan mukaan "luuseri on yksin ulkona", mutta me miehet emme kyllä ajattele ainakaan noin. En ainakaan kenenkään ole kuullut koskaan pitävän sitä minkäänlaisena tuomiona tai deal breakerina.
Outoa että veneillessäni veneilijät moikkaa toisiaan mutta maissa kukaan ei moikkaa. Olin eilen veneilees niin ainakin 3 veneilijää moikkasi minulle.
Eikö tuo ole ikivanha merillä liikkujien tapa? Isommat alukset sitten huudattelevat sireeniä. Samoin kun hyvään merimiestapaan kuuluu itsestäänselvästi aina auttaa hädässä olevaa. Maissa tämä ei tunnu olevan aina niin selvää.
Kyllä maissakin on varmasti tervehditty vastaantulijoita vielä siihen aikaan, kun niitä on ollut yhtä harvassa kuin merillä. Ja ehkäpä helpommin autettukin pulassa olevaa.
Siinä on muuten jotain todella liikuttavaa, kun joku valtava autolautta poikkeaa reitiltään ja lähtee auttamaan hädässä olevaa pientä alusta. Äkkiseltään tuntuu siltä, että mitä iso alus voi siinä tehdä, mutta pelastuslautan tipauttaminenkin voi pelastaa jonkun hengen ja hyvällä säällä laivasta voi jopa laskeutua auttajat veneineen veteen. Vähintäänhän laiva voi toimia laskeutumisalustana pelastushelikopterille.
Menipäs OT.