MM-kisat muuttuivat tylsäksi

Yllätys on sitä että jokin pieni maa voittaa kaksi ensimmäistä ottelua mutta sitten mukaan astuu yhden tai kahden avainpelaajan loukkaantumiset/varoitustilien täyttymiset.

Brasilia menetti todennäköisesti maailmanmestaruuden Neymarin loukkaantumisen takia. Hollannin ja Saksan mahdollisuudet kasvoivat yli 50%:lla.

Costa Rican, Belgian ja Hollannin mukanaolo kisoissa vielä tässä vaiheessä ei ollut mitenkään itsestään selvää, tuskin todennäköistäkään. Otteluiden taso heikkenee kun panokset kasvavat. Loppuottelu on aina huono pelillisessä mielessä.

Saksa voittaa.

Uusavuttomat tuomarit eivät uskalla puuttua jatkuvaan pikkuvilppien sikermään, vaikka tähtipelurilta katkeaisi selkä. Jokaisesta vapaapotkuun johtavasta tilanteesta pitäisi antaa kylmästi varoitus ja puolustavan joukkueen rankkarialueen vilpistä pallo kylmääkin kylmemmin pilkulle. Partavaahtorajan liian aikaisesta ylittämisestä olisi näytettävä heti punakorttia.

Näin on siellä taas vanhat tutut Brasilia ja Saksa välierissä, kuten aina ennekin. Jalkapallo on siis ihan samanlainen marginaalilaji kuin jääkiekko. Loppujen lopuksi siinäkin maailmanmestaruudesta taistelevat aina samat maat.

Mielestäni kisat eivät ole olleet niin sykähdyttävät kuin eufooriset jalkapalloihmiset ovat väittäneet. Välierissä pelaa taas kerran nitä samoja maita kuin ennenkin. Vain Meksikon, Chilen ja Kolumbian jatkomenestys olisi antanut aiheen iloita suuresta muutoksesta. Vastoin yleistä luuloa jalkapallon taso ei ole erityisen leveä. Ajatelkaapa että vain Brasilia, Italia, Saksa, Espanja, Argentiina ja Uruguay ovat voittaneet mestaruuden oman maan ulkopuolella pelatuissa kisoissa. Kolme ensiksimainittua ovat onnistuneet siinä yht. 10 kertaa.