Raskaus ja syömishäiriö

Ei sulla ole kuin Jeesus.
Ja siinä on valheet,
että väittävät Jeesusta
pahaksi.
Kaikki hyvä on Jeesuksesta.

Niin sanot.
Juurikin.
Että minä olisin paha
ja sinä hyvä.

Rakas hyvä,
katso itseäsi.
Tuijotat painoasi
ja itseäsi.
Haluatko ulos
vai käpertyä itseesi.
Onko se vastaus
omissa harhoissasi
vai Jeesuksessa.

Niin.
Onkohan Jeesus olemassa.
Kun mulle on valehdeltu,
koulussa niin perkeleesti.
Tässä on kuitenkin Sana
suoraa Sanasta (ed. 1938):
Jos te minua rakastatte,
niin te pidätte minun käskyni.
Ne on Jeesuksen sanoja.
Johanneksen Evakeliumista
luku 14 jae 15.
Kysyn sinulta.
Kuinka monta ihmistä
tunnet,
joka olisi yrittänyt täyttää
Jeesuksen avulla Kymmenen Käskyä.
Se perkelekristillisyys on helveteistä.
Jeesus on oikeasti olemassa.
Olen Hänet nähnyt.
Ja se totisesti on
niin, että joka pitää
Kymmenen Käskyä
näkee totisesti Jumalan.
Minäkin olen nähnyt,
vaikka olen tällainen
mitättömyys.

Tässä on tieteellinen
kristinusko:
http://www.novahierosolyma.fi/
Kuka saatana vielä nauraa.
Kuulehan.
Kokeile toimiiko.
Ja tule sitten olemaan
uudestaan raukka.
Sovitaanko näin homoseksuaali.

Hei,

itsekin olen aikoinani anoreksian sairastunut.
Lukiessani kirjoitustasi tuli ensimmäiseksi mieleen,
että sinun olisi hyvä mennä puhumaan ajatuksistasi
ammatti-ihmiselle.... Soitto vain kunnallisen puolen
mielenterveystoimistoon ja he antavat sinulle ajan.

Ja tietysti kannattaa puhua neuvolan tätille.

Voimia sinulle; tiedän todella sen ahdistavan tunteen
ja lihomisen pelon. Itse sain selätettyä tuon taudin kolme
vuoden terapiaistunnoilla.

Ymmärrän ahdistuksesi tunteen täysin. Itse olen sairastanut syömishäiriöitä yli vuotta ja olin varma etten voi edes saada lapsia. Pahimmillaan painoni oli alle 30 kg. Sitten huomasin olevani raskaana joka oli aivan uskomatonta. Tein raskaustestin kahteen kertaan ennenkuin uskoin sen olevan totta. Ihme kyllä en stressannut raskausaikana painonnoususta, mutta ei sitä tullutkaan kun vajaa 10kg. Synnytyksen jälkeen aloin taas tarkkailemaan kroppaani ja masensi, kun näytin niin läskiltä vaikka asia ei niin ollut. Olen saanut kuulla jatkuvasti laihuudestani,mutta itse en näe asiaa niin. Tulin uudestaan raskaaksi tytön ollessa 10kk vanha ja toisen raskauden aikana painoni alkoi tippua sen puolenvälin jälkeen. Koko ajan pelkäsin lapsen terveyden puolesta. Onneksi molemmat tytöt syntyivät terveinä ja täysin normaalikokoisina syömisistäni huolimatta. Olen onnellinen lapsistani, mutta kilojen tarkkailusta en ole päässyt ja pelkään minkälaisen naisen mallin annan tyttärilleni. Toivon, että he saavat elää hyvää elämää ja etteivät koskaan joudu kamppailemaan minäkuvansa kanssa. Tsemppiä ja jaksamista sinulle :)