Olen parikymppinen aikuislukiota käyvä mies. Viime keväänä kävin monta erään noin kolmekymppisen naisopettajan vetämää kurssia. Meni monta kuukautta niin ettei minulla ollut mitään tunteita häntä kohtaan, pidin häntä hyvänä opettajana ja viihdyin tunneilla ja siinä kaikki.
Myöhemmin päivien pidentyessä ja kevään kääntyessä kesäksi huomasin että hänessä oli jotain muutakin. Ajattelin häntä usein iltaisin, kun näin hänet koululla en kyennyt peittelemään hymyäni ja saattoipa kevyt punakin nousta kasvoilleni. Olisin kovasti halunnut lähestyä häntä, mutta päätin jättää asian sikseen. Kesäloma alkaisi ja unohtaisin hänet.
En unohtanut. Kolme viikkoa on kulunut enkä saa häntä mielestäni. Hänessä on jotain niin suloista, hän on todella kiltin ja sydämellisen oloinen ihminen. Yritän unohtaa hänet mutta en vain voi. Tämä tunne vain voimistuu päivä päivältä. Olen ollut ihastunut ennenkin, mutta tällaista se ei ole koskaan ollut.
Periaatteessa mikään ei estäisi yrittämästä. Olemme molemmat aikuisia ja hän oli ainakin keväällä vielä sinkku. Minun ei myöskään tarvitse enää käydä yhdelläkään hänen kurssillaan. Silti kynnys aloitteen tekemiseen on valtava. Kunnioitan häntä todella paljon enkä ikinä haluaisi hänen tuntevan itseään kiusaantuneeksi vuokseni. Pelkään että hän murskaa minut täysin jos lähestyn häntä. Asiaa ei auta se, että olen nuoreen ikääni ottanut paljon iskuja vastaan ja itsetuntoni on rajusti miinuksella. En vain voi ohittaa tätä tekemättä mitään. Nuori sydän on sekaisin.
Myöhemmin päivien pidentyessä ja kevään kääntyessä kesäksi huomasin että hänessä oli jotain muutakin. Ajattelin häntä usein iltaisin, kun näin hänet koululla en kyennyt peittelemään hymyäni ja saattoipa kevyt punakin nousta kasvoilleni. Olisin kovasti halunnut lähestyä häntä, mutta päätin jättää asian sikseen. Kesäloma alkaisi ja unohtaisin hänet.
En unohtanut. Kolme viikkoa on kulunut enkä saa häntä mielestäni. Hänessä on jotain niin suloista, hän on todella kiltin ja sydämellisen oloinen ihminen. Yritän unohtaa hänet mutta en vain voi. Tämä tunne vain voimistuu päivä päivältä. Olen ollut ihastunut ennenkin, mutta tällaista se ei ole koskaan ollut.
Periaatteessa mikään ei estäisi yrittämästä. Olemme molemmat aikuisia ja hän oli ainakin keväällä vielä sinkku. Minun ei myöskään tarvitse enää käydä yhdelläkään hänen kurssillaan. Silti kynnys aloitteen tekemiseen on valtava. Kunnioitan häntä todella paljon enkä ikinä haluaisi hänen tuntevan itseään kiusaantuneeksi vuokseni. Pelkään että hän murskaa minut täysin jos lähestyn häntä. Asiaa ei auta se, että olen nuoreen ikääni ottanut paljon iskuja vastaan ja itsetuntoni on rajusti miinuksella. En vain voi ohittaa tätä tekemättä mitään. Nuori sydän on sekaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on aivan sama ongelma. Minun koulu on sitä paitsi jo loppunut kokonaan mutta opettaja ei ole unohtunut. En tiedä miten voisin ottaa yhteyttä, enkä tiedä uskaltaisinko...Vaikka haluaisin...
Minä ottaisin yhteyttä heti jos voisin, en vain tiedä miten. Nyt on odotettava syksyyn kunnes kohtaamme. Silloin teen sen, kävi miten kävi. Kunpa vain löytäisin oikeat sanat.