OHJEITA Hua Hiniin....makajille

Noh mutta amaliahan se siellä pipertää tavallisissa känneissään. Olen ilolla seurannut hänen hienoja sekä asiantuntevia ohjeitaan joista me vuosikymmenet thaikuissa laukanneina voimme vieläkin ammentaa uusia ja hienoja vinkkejä lomailuihimme.
Noista lehmistä sen verran etten niitä ole Pattiksella nähnyt. Eräinä päivinä minulla oli ruma ja tukeva mutta oikein mukava opaslikka joka piti minua oikeinkin hyvänä. Sanoi että perheensä asusteli siinä jonkin matkan päässä, tulisinko hänen tytärtään ja isäänsä katsomaan? Kännipäissäni lupailin. Seuraavana aamuna pelmahti akkoja ja pikkutyttöjä luukkuni täyteen. Olivat tulleet jatko- ohjaamollisella lava- autolla minua noutamaan. Selvisi ettei matka kestä kuin 7 tuntia. Noh, akat ottivat pienet nokoset sängylläni kun olivat koko yön ajaneet. Minä siinä kummastelin että mihin nyt olin lupautunut; ajattelin ottaa parit neuvoa- antavat. Lähtöä tehtiin; minä lavalle missä oli patja ja tyynyjä. Marketista ostin laatikollisen paloviinaa ja kaljaa, likat valitsivat torilta säkillisen hedelmiä. Minähän olin intoa täynnä; kivasti viinaa päässä ja Teptaconia oli kai myös. Amfetamiinijohdannainen jota sai silloin apteekeista. Köröteliltiin, välillä syötiin ja juotiin tienvarsikuppiloissa ja tajusin mikä on maalaisten hintataso.
Perillä odotteli aika iso talo ja vanha laiha ukko joka ilostui kovasti paloöljyistä. Vastikkeeksi äijä kiikutti varastostaan öbaut 100 gee itsekasvatettua heinää. Katsoin että piru vie ei tämä olekaan pöllömpi paikka. Päivärytmiinkin pääsin. Ukolla oli 4 pitkäkorvaista lehmää joita minä aamulla vein laitumelle n. 300 m:n päähän. Illaksi hain ammut kotiin. Oppivat suomea oikein hienosti ja kyläläisetkin moikkailivat jo suomeksi. Seesteisiä olivat päivät. Kuitenkin veri veti taasen kohti Pattiksen vilkkuvaloja ja syntisiä houkutuksia. Sinne mentiin takaisin.
Tämä oli siis lehmätarina jollei se jollekin oikein aennut.