Tyttö, joka kaipaa kipeästi apua

Itdidn'tlast kirjoitti:

Oon ihan älyttömän sekasin ja haluisin teiltä hieman apua selvittää ajatuksiani. Mun elämässä on pyörinyt viimeset kolme vuotta mulle aivan täydellinen jätkä. Kyseinen jätkä on ollut mun elämässä mukana joskus enemmän, joskus vähemmän. Nää kolme vuotta on ollu mulle jotai nii outoo aikaa, ja mun on tosi hankala tätä lähtee selittää. Ja mun tuntemuksista, ne on ollu yhtä vuoristorataa ja niitä on tosi hankala edes kaikkia muistaa. Meiän tarina alko kolme vuotta sitten puolen vuoden säädöllä. Oltiin sillon nii erilaisia mut samalla aivan samalaisia, se oli just sellane ku oon aina kuvitellu itelleni. Kuitenkin se kaikki loppu ku seinää. Olin niin varma et meistä olis tullu jotai suurta, mut ehkä uskoin meihi liikaa, aivan liikaa. Tää jätkä pääs musta yli aika nopeasti, mutta mä ite jäin paikoilleen. En päässy eteenpäi, enkä halunnu mennä taaksepäin. Ja oon ollu samassa tilanteessa kolme vuotta. En oo liikkunut vieläkään eteenpäin. Ja en oo ees varma mistä se johtuu. Oon myöntänyt itelleni et ei se toimi; päästä irti, mut jostain syystä en osaa, en halua, en onnistu siinä. Ja vaikka kuinka monta uutta jätkää virtais mun elämään ja ihastuisin niihin, mun päässä on silti ajatus tästä toisesta. Vaikka tykkäisinkin sillä hetkestä toisesta enemmän, tykkään silti vähän myös vanhasta. Se on ainut jätkä jonka kanssa oon kuvitellu mun tulevaisuuden, mä pystyn samaistumaan siihen vieläkin ja tykkäämään entistä enemmän, vaikka tää jätkä on muuttunut, ihan liian paljon mun täydellisyydestä iha eri henkilöksi. Mun ajatuksia vaikeuttaa vielä enemmän meiän snäppäilyt. Ollaan oltu tosi kauan puhumatta toisillemme, ainakaan silleen kunnolla, muistaakseni puoleen vuoteen. Mut kaks viikkoo sitten, just kun olin tykkäämässä hänestä vähemmän, (ja en tarkoita että olisin ollut pääsemässä yli, koska sitä en todellakaa oo tapahtumassa, ainakaan vielä.) sain jätkältä snäpin. Mun tunteet palas entistä voimakkaampina takasin yhtä lujaa kun lumivyöry vieris alas. Jatkoin itse snäppäilyä ja hän vastaili. Sitten se loppu, ei mitään kuulunut. Kaks viikkoo kulu ja uudestaan sama juttu. Tänään se loppu taas. Ei enää vastailuja, ei omis snäppejä, ei mitään. Mun pieni mieli ei vaan pysty käsittämään tätä kaikkea ja siksi tarvitsisin apua. Tiiän, että mun pitäs selvittää vaan omat ajatukseni ja tehä niinkun haluun. Mut en osaa, en pysty, koska oon iha tunteitteni vallassa. Pelkään että en pääse enää ikinä yli, että en pysty jstkamaan mun elämää. Oon ikuisesti paikallaan, en liiku mihinkään suuntaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä