Miten voi olla, että kaksi ihmistä, joiden on niin helppoa ja luontevaa puhua toisilleen ei kuitenkaan ole yhdessä edes ystävinä. Mikä meissä oikein mättää? Mikä minussa oikein mättää? Ollaanko me ihan idiootteja?
Kysymyksiä
En ummarra
13302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ollaan.
Virtuaalikaikukin sen siis tietää.
Tää idiootti menee ainakin nukkumaan, mutta tuskin siinä onnistuu kun kelaa tätä tilannetta.
Kiitti samoin. Minä oon niin saa*anan poikki, loppu tän helvatan omituisen "ihmissuhteen" takia. Tulis ees uni. Kai tää joskus lakkaa ja kaikki on niin kuin ennenkin. Täytyy vaan antaa ajan kulua ja toivoa että vähänenkin entinen mielenterveys palajaa. Prkle.
Tämä palsta on kuin virtuaalikaiku. Mitään todellista vastausta ei saa.
Vähän haikea olo. Ja väsynyt.
oon ruma ja idiootti et sillee..
hel posti
Ei vielä ei mutta tiedetään molemmat mitä vaatii ja sen kun uskaltaa tehdä päätöksen joka johtaa parempaan elämään, jotain tällästä eikö?
Täytyy tehdä jonkinlaisia kompromisseja, et asiat sujuu mallikkaasti. Mutta painotan sanaa ystävinä, se sinun pitäisi ymmärtää. Jokainen on välillä idiootti.
Olen tajunnu, ettei me koskaan mitään kamuja oltu. Käytiin toistemme elämässä luulemassa liikoja. Miks? En tiedä.
Jos mun olisi helppo ja luontevaa puhua hänen kanssa, niin ois se paljon.
Kyllä.
Kyllä. Olemme idiootteja.
Tämä idiootti menee kypsyttelemään rusketusraitojaan.
heh, no meepä...