Olen miettinyt mikä pidättelee minun takanani nykyistä olemustani juuri nyt, tätä hetkeä missä olen aina päivä päivältä.
Olen tullut todellakin siihen tulokseen, että olen aluillani tulla siksi ihmiseksi ketä en koskaan olisi halunnut olla. Valehtelija joka valehtelee itselleen asioita jotta elämä ei tuntuisi ihon alla menneisyyden puolesta niin pistävänä, satuttavana.
Mietein mitä minä etsin, mikä muka minut tulisi vapauttamaan tästä kaikesta kun pidän siitä kiinni niin kovaa koska olen päättänyt että minä en selviä tästä. Olen päättänyt että olen valmis olemaan se uppoava kivi, kunhan kukaan ei uppoa minun päälleni. Olen todellakin kuvitellut, että tällä logiikalla jopa pohjallakin voisin olla elämänhaluinen ja enemmän kuin juuri nyt.
Olen pelännyt niin paljon sitä pohjaa, että olen alkanut tehdä asioita jotta sinne menisin. Kemiani ovat sekoittuneet ja olen tuntenut itseni mielisairaaksi, hulluksi. Juuri siksi minä en ole häpeltäni puhunut kenenkään kanssa, vaikka en ole tuntenut itseäni aikoihin edes ihmiseksi.
En ymmärrä miksi jatkan tuhoisaa käytöstä tai ylinpäätään teen yhdenkään asian vastoin parempaa johon voisin liittyä, koska jokin on muuttanut minusta kontrolloimattoman, sellaisen ketä olen aina halveksinut. En koskaan ole halunnut muuttua tarkoituksettomaksi, olen aina halunnut olla oma persoonani, viettää aikaa aidosti ihmisten kanssa sekä elää vapaasti. Vapaasti elämiseni on kuitenkin mennyt liian pitkälle, sillä olen alkanut juoda. Nyt kuitenkin alkoi se aikakausi elämässä kun herään vihdoinkin tähän päivään: -Joku laittoi jotakin lasiini baarissa viimeksi.- Se oli minulle herätys. Ymmärsin että käytökseni tämän tuntemattoman huumausaineen jälkeen, on samassa kategoriassa pelkän alkoholihumalan kanssa, vaikka ne ovatkin kaksi aivan eri asiaa.
Tuli sitten mentyä aivan sekaisin siellä baarissa sen juoman vuoksi ja voin kertoa että onneksi jopa näin kävi tässä vaiheessa, sillä tämä oli herätys sille mitä olisi voinut tapahtua ajanmittaan. Nyt ymmärsin, miksi tämä oli herätys. Tämä oli herätys, koska joku toinen teki minulle noin pahasti tarkoituksenaan epäinhimillisyys: Minä itse teen aivan samalla tavalla itselleni, eli tuhoan itseäni sanoessani itselleni asioita ääneen jopa mitä minä ''ajattelen'' itsestäni. Minkälainen maailma tämäkin on, kun pitäisi aina olla tietynlainen ja standardien mukainen? Huomasin juuri lenkillä käydessäni sanovani itselleni ääneen: '' Vittu mikä läskiperse. '' Miksi sanoisin sellaista itselleni, kun en sellaisia sano kenellekään muullekaan?
Olen tullut todellakin siihen tulokseen, että olen aluillani tulla siksi ihmiseksi ketä en koskaan olisi halunnut olla. Valehtelija joka valehtelee itselleen asioita jotta elämä ei tuntuisi ihon alla menneisyyden puolesta niin pistävänä, satuttavana.
Mietein mitä minä etsin, mikä muka minut tulisi vapauttamaan tästä kaikesta kun pidän siitä kiinni niin kovaa koska olen päättänyt että minä en selviä tästä. Olen päättänyt että olen valmis olemaan se uppoava kivi, kunhan kukaan ei uppoa minun päälleni. Olen todellakin kuvitellut, että tällä logiikalla jopa pohjallakin voisin olla elämänhaluinen ja enemmän kuin juuri nyt.
Olen pelännyt niin paljon sitä pohjaa, että olen alkanut tehdä asioita jotta sinne menisin. Kemiani ovat sekoittuneet ja olen tuntenut itseni mielisairaaksi, hulluksi. Juuri siksi minä en ole häpeltäni puhunut kenenkään kanssa, vaikka en ole tuntenut itseäni aikoihin edes ihmiseksi.
En ymmärrä miksi jatkan tuhoisaa käytöstä tai ylinpäätään teen yhdenkään asian vastoin parempaa johon voisin liittyä, koska jokin on muuttanut minusta kontrolloimattoman, sellaisen ketä olen aina halveksinut. En koskaan ole halunnut muuttua tarkoituksettomaksi, olen aina halunnut olla oma persoonani, viettää aikaa aidosti ihmisten kanssa sekä elää vapaasti. Vapaasti elämiseni on kuitenkin mennyt liian pitkälle, sillä olen alkanut juoda. Nyt kuitenkin alkoi se aikakausi elämässä kun herään vihdoinkin tähän päivään: -Joku laittoi jotakin lasiini baarissa viimeksi.- Se oli minulle herätys. Ymmärsin että käytökseni tämän tuntemattoman huumausaineen jälkeen, on samassa kategoriassa pelkän alkoholihumalan kanssa, vaikka ne ovatkin kaksi aivan eri asiaa.
Tuli sitten mentyä aivan sekaisin siellä baarissa sen juoman vuoksi ja voin kertoa että onneksi jopa näin kävi tässä vaiheessa, sillä tämä oli herätys sille mitä olisi voinut tapahtua ajanmittaan. Nyt ymmärsin, miksi tämä oli herätys. Tämä oli herätys, koska joku toinen teki minulle noin pahasti tarkoituksenaan epäinhimillisyys: Minä itse teen aivan samalla tavalla itselleni, eli tuhoan itseäni sanoessani itselleni asioita ääneen jopa mitä minä ''ajattelen'' itsestäni. Minkälainen maailma tämäkin on, kun pitäisi aina olla tietynlainen ja standardien mukainen? Huomasin juuri lenkillä käydessäni sanovani itselleni ääneen: '' Vittu mikä läskiperse. '' Miksi sanoisin sellaista itselleni, kun en sellaisia sano kenellekään muullekaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olis se mahtavaa kun meille syvämietteisille perustettais oma puhdas kaupunki johon kaikki voi muuttaa ja elää siellä kaunista elämää toisten tukemana.
Kyllävain, voisi olla elämässä oikeasti enemmän sitä mitä minä janoan.. Elämän energiaa, mentaliteettiä sekä rakkautta.
Ihmiset eivät ymmärrä minua, en ole röyhkeä kun kieltäydyn. En ole välinpitämätön tai tunteeton kun haluan olla yksin. En vihaa ihmistä ketä katson silmiin vakavin kasvoin ja väsynein silmin.
Kieltäydyn koska en halua ihmisten antavan minulle mitään, en tarvitse mitään. Yksinollessani haluan päästä vain tilaan jossa saisin rauhan kaikesta mitä on minussa itsessäni mitä muut eivät näe ja mitä muut eivät tiedä minkälaista on kantaa itsensä suorassa ja elää, siksi siis parempi mennä omaan rauhaan kun kokeilla ihmisten antaa ymmärtää- Täysin järjetöntä, pitäkööt idioottina, olen mitä minä olen. Koskaan en enään muutu kenenkään vuoksi.Vakava katseeni on merkki lojaaliudesta sekä siitä, että minä kuuntelen, oli tilanne mikä tahansa töissä-Minä olen täällä kehittymässä ja rakentumassa, parantumassa, tekemässä asioita vaikka vaikutan vihaiselta väsyneine silmineni, olen väsynyt koska olen valvonut öitä unettomuuteni vuoksi, mutta silti tulen yhä uudelleen ja uudelleen ja hoidan velvollisuuteni.
Ihmiset eivät koskaan ymmärrä mitä päässäni oikeasti liikkuu. He pitävät minua idioottina. Kaikki sanovat että minä olen tehnyt elämässäni vääriä valintoja- Mitkä ovat väärät valinnat joita ei saisi elämällään tehdä? Mitä he ovat sitä minulle omien analyysiensä perusteella takomaan kun he eivät tiedä etten reagoi kuten normaali ihminen? -Antaa siis jatkaa, anna palaa vaan sinä henkisesti epävakaa älyltäsi.
Postraumaattinen stressi
Masennus
Ahdistus
Psykoottiset oireilut
Sosiaalisten tilanteiden pelko jonka peitän verhoni taakse joka välillä rakoilee.
Kokeile tästä ja hyppääpäs ihmisen kenkiin kenestä jauhat paskaa, okei tuntuiko yhtään kolahtavan? Kylläkyllä, mieti että olet tehnyt pahaa? No, mieti mitä pahaa sinulle on tehty? Mieti miksi sinun tulisi enään jatkaa jos se on takana mutta mielessäsi?