Johtuuko se kaksisuuntaisuudesta, että ihmisiä käytetään kun jotain esineitä? Jos itsellä, niin tällä sairaalla, on tylsää tai ei ole tekemistä, otetaan yhteyttä ihan keneenkä vaan, joka vain jaksaa kuunnella ja olla ystävällinen, tullaan kylään, soitetaan, kirjotetaan monia kertoja päivässä, imarrellaan oman maanisen esiintymisen lomassa? Sitten kun töitä tai tekemistä löytyy, unohetaan tuo ahkerasti pommitettu, yleisöksi valittu ihminen välittömästi. Ei anneta kuulua itestä mitään, vastata jos yhteyttä yritetään ottaa. Sit taas kun tulee tylsyyttä tai maniajaksoa elämään, yritetään ottaa jo kerran "käytetyt" ja sittemmin unohdetut ihmiset taas käyttöön. Jos he eivät enää tällaselle hyväkskäytölle lämpene ja sille, et pitäs olla tavattavissa suuttumisen uhalla 24/7 ja sietää päättömiä tuntien puheluita jne., hommataan uusia. Mul ei ole aiempaa kokemusta maanis-depressiivisistä. Tää on nyt mun kokemus yhdestä, kokemus miten hän on mua ja muita elämässään kohdellu. Onkos tää persoonasta kiinni vai onko tyypillistä kakssuuntasille? Puuttuuko heiltä jokin syvempi kyky välittää ihan kokonaan?!? Niin hurmaavia seuraihmisiä kun osaavat ollakkin, etenki sillon kun menee vähän "lujaa".
Onks tyypillistä käytöstä??
Jare69
17430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole tyypillistä käytöstä, mutta maanis-depressiivisyyden aiheuttamaa käytöstä kuitenkin. Osalla tuo on melko suuressa roolissa sairauden suhteen, muttei kuitenkaan läheskään kaikilla.
Ex-avovaimoni oli tuollainen, mutta kaksi muuta tuntemaani maanis-depressiivisen diagnoosin saanutta eivät ole. Avovaimoni saattoi tavata "parhaan kaverinsa" kanssa lähes päivittäin ja pitää yhteyttä päivittäin kymmenien viestien ja puheluiden jopa 4-6kk kunnes hylkäsi kaverinsa yhtä pitkäksi aikaa, ellei jopa pidemmäksikin aikaa, korkeintaan lähetteli niitä "ok" tekstareita vastaukseksi, jos nyt niitäkään aina, eikä hän myöskään tavannut ystäväänsä kertaakaan noina kausina. Kaudet kuitenkin päättyivät aina yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin ja sitten sama rumba alkoi taas uudestaan. Ihmettelin aina vain vierestä että miten kukaan voi olla noin julma kaveriaan kohtaan, mutta kyseinen kaveri oli vähän sitä arkaa/hiljaisempaa naistyyppiä joka ilmeisesti vain tyytyi kohtaloonsa kun ei hänellä tainnut muita kavereita edes olla.
Maanis-depressiivistä diagnoosia ei ole olemassa.
Totta. Nykyisin maanis-depressiivisyyden virallinen nimi on bipolaarinen mielialahäiriö. Vanhempi väki vain yhä käyttää tuota aikaisempaa maanis-depressiivisyyden nimikettä siitä.
Ei johdu pelkästään kaksisuuntaisuudesta, vaan siitä että osalla kaksisuuntaista sairastavalla on taustalla myös muitakin mt-ongelmia taustalla, kuten esim. lievää narsismia tai epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta myös ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöt yhdistettynä kaksisuuntaiseen voivat aiheuttaa tuollaista käytöstä.
Itse en kuitenkaan laittaisi tuota "ihmisten esineinä käyttöä" kuitenkaan kovin herkästi kaksisuuntaisesta aiheutuvaksi käytökseksi, sillä kyllähän tuota ilmenee ihan "terveilläkin" ihmisillä. Toki se kaksisuuntainen yhdistettynä johonkin noista ylläolevista mt-sairauksista voi joissakin tapauksissa olla se syy tuohon, muttei varmaan läheskään aina. Eikä läheskään kaikki kaksisuuntaista sairastavat tuollatavalla käyttäydy muita ihmisiä kohtaan.
Kuten todettu, ei ilmeisesti kaikilla, mutta mun tapaamilla bipoilla juuri tommosta. Ei kannata haaskata tommosiin aikaa: hillukoot, naikoot, ja valehdelkoot muiden taakkana. Normaalejakin ihmisiä on maailma täynnä, joten keskity niihin.
Olen samaa mieltä yllä olevien kirjoittajien kanssa, ja havainnut samaa.
Jopa oma perhe ja puoliso hylätään kuukausiksi ja mitään yhteyttä ei saa. Luuri lyödään korvaan. Lähteitä etsitään ja käytetään hyväksi, asuminen ja majailu kavereiden luona. Bailuporukkaa pitää saada, kuka sit nyt yksin riehuu. Jos on vielä tuota narsistista ja epävakaata pers. häiriötä ja psykoottista käytöstä niin pallo on hukassa kuukausia.
Aavistukseni on että toivuttuaan bipo ei itse edes muista soitelleensa ja koheltannensa mainitsemallasi tavalla, tai jos muistaa, seuranneessa masennusvaiheessa ei jaksa ottaa yhteyttä. (Voi toki myös teeskennellä muistamattomuutta.)
Ja se depis voi olla todella syvä sen maniavaiheen jälkeen, jos bipo ei ole maniassa vaikka nukunut viikkoon.
Tällaisella henkilöllä, joka noin käyttäytyy voi olla myös dissosiaatiohäiriö siellä taustalla. Sivupersoonat työskentelevät ja eivät välttämättä ole tietoisia toistensa tekosista. Muistamattomuus on defenssi, jota käytetään kun on tehty pahaa. Helpottaakseen syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita, teot sysätään tämän sivupersoonan kontolle ja eletään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kokemusta on tällaisesta sivupersoonia käyttävästä biposta. Itselläni meni vuosia ennenkuin tietoa etsittyäni hokasin mistä tässä oudossa käytöksessä oli kysymys.
Kaikki eivät ole samanlaisia tietysti.
En jaksanut nyt lukea muita kommentteja, joten en tiedä mainitsiko joku, mutta musta tuo kuulostaa jonku verran narsismiin viittaavalta. Nehän käyttää ihmisiä hyväkseen tarpeidensa mukaan ja pompottelee miten tykkää. Mielistelee aluksi ja sitten myöhemmin saattaa ruveta käyttäytymään todella törkeästi ja itse on se kaiken napa.
Älä sitten loukkaannu tästä, koska en tarkoita pahalla ja ei oo helppo sanoa ton lyhyen tekstin perusteella, mutta paljon siinä kuitenkin oli sellaista, joka toi mulle narsismin mieleen.
Hyvä huomio, narsisti ja bipo menevät yks yhteen. Saman havainnut.
No ei kyllä mene. Joillakin on toki narsistisia piirteitä ja ehkä joillakin (harvoilla) ihan narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta ei tuo käytös bipoudesta johdu, se vain voimistaa sitä joillakin.
No, jos maniassa ehtyjä tekoja et pidä narsistisina, niin aika erikoista ajatuksenjuoksua. Ja sama depiksessä, narsistista vedätystä koko ajan. Joten aivokemiaakin ajatellen olisko häiriöt jotenkin samoista piuhista lähtöisin.
Terve narsisimi kun saa sairaat piirteet. Ja tauti on koko ajan olemassa, joten kai sitä narsistisuutta patologisessa mielessä esiintyy koko ajan, veikkaisin.
Seuraapa vaan sukuja joissa kassuuntasta esiintyy, ja tee johtopäätökset.
Mun tuntemat 2 bipoa on kyllä maailman itsekkäimpiä tuuliviirejä. Mut erotuksena narsismiin, nää bipot ei pysty manipuloimaan miellyttämällä yhtään sen pidempään tai peitteleen idioottimaista käytöstään. Ne on just avoimesti niin itsekkäitä hyötyjiä kun ovat. Masiskausina "katumus" on kaameeta ja saattas jopa vakuuttaa ellei
tietäs vaan itsesääliksi, ja kun tietää että KAIKKI menee bipon elämässä vain sen itsensä kautta. Sellasta asettumista muiden asemiin ei ole, vaikka niitä tuntematonta niiden pinnallinen tunteellisuus hämääki helposti. Yhteustä on paljon narsuilla ja bipoilla. Bipojen kulissit vaan romahtaa hirveen paljon nopeemmin kuin narskujen, jotka voi pitää yllä vuoskymmenten kieroilu-uriaan. Hyi helvettttti molempia!!
Tunnen kolme bipoa ja he kaikki ovat loistavia ihmisiä ja todella..siis TODELLA epäitsekkäitä.
Tunnen monta bipoa ja kaikki ovat todella itsekkäitä. Jakaminen ja läsnäolo puuttuu heiltä.
Voiko olla että kodissa bipo vanhempi siirtänyt käyttäytymisen lapseen vaiko aivokemia periytyvä.
Onko bipo tyytyväinen lähisuhteessaan ilman läheisyyttä?
Mun mies on bipolaarinen ja aivan ihana mies onkin. Olen hänen kauttaan tutustunut muihin bipoihin vertaistuen kautta ja kaikki ovat todella empaattisia, jotku vähän liikaakin.
En ole törmännyt yhteenkään itsekkääseen bipolaariseen.
Jos käytössä on psyykenlääkeitä niin nehän nimen omaan tekevät ihmisestä välinpitämättömän, mikä voi näkyä tai tuntua toisesta epäasialliselta tai huonolta käytökseltä. Näitä tapauksia on niin monta, joissa syyksi paljustuu juurikin lääkitys, että ei pitäisi olla kellekään mikään yllätys. Jos käytössä ei ole eikä koskaan ole ollut huumeita (mukaan lukien siis psyykenlääkkeet) niin syy on sitten jossain sosiaalisissa ongelmissa tai niin sanotuissa henkilöiden välisissä kemioissa.
Olen itsekin bipo ja tutustunut elämäni aikana ehkä n. 10 toiseenkin bipoon vähän enemmän. En väittäisi että kovinkaan moni bipo tuollaista ap:n kuvailemaa käytöstä harrastaa, mutta tunnistan kyllä tuon tyyppistä käytöstä parista bipo ystävästäni, mutta heilläkin se on aina niin kausittaista. Yleensä kai me bipot ollaan enemmänkin sitä tyyppiä jotka välittää liikaa tai pitää liikaa yhteyttä ja kun voimat vähenee jossain vaiheessa niin ei päästä edes sängystä ylös. Ehkä se oma voimattomuus näyttäytyy sitten toisten silmissä tuollaisena "välinpitämättömyytenä"?
Hei! Mulla käytössä lamictal 200mg, haluaisin kokeilla lääkkeen lopetusta, onko kokemusta jollain?