Kuinka voi olla yksinäinen jos

Ei se nyt ihan noin mene. Töitä ei riitä kaikille. Kaikki ei ole kiinnostuneet harrastuksista joista voisi saada helposti kontakteja. Kaikilla ei ole energiaa järjestötoimintaan tai vapaaehtoistyöhön.

Itse en kyllä uskaltautuisi, mutta voin kuvitella että jollekin on helpompaa kohdata toisia sosiaalisesti rajoittuneita. Ei tarvitse selitellä omaa tyhjää elämäänsä.

Minua häiritsisi tuollaisessa miitissä ehkä myös se, että siellä olisi tavallaan pakko "olla kiitollinen" seurasta ja sosialisoida vaikka väkisin, koska tulemalla tunnustaa olevansa yksinäinen ja seuran tarpeessa. Jos ei jaksaisikaan eikä osaisikaan, ihmiset ajattelisivat, että v.ittuako tuo tuli tuohon nyrpeää naamaa näyttämään.

Ei se nyt ole uskaltautumisesta kiinni. Jotenkin vaan kokee ettei ole tervetullut, minnekään.

Luulen, että jos habituksesta näkee että on epätoivoinen, niin se karkottaa ihmisiä pois? Jos on ulkona työelämästä, niin seuran saaminen on entistä vaikeampaa. "Niin mikset sä oo töissä??? "Kuinka sä saat ajan kulumaan??" jne.
Olen yrittänyt vapaaehtoistoimintaa ja seurakunnan toimintaa, mutta tuntuu että niissä on vain iäkkäitä naisia. http://yle.fi/uutiset/yksinaisyys_on_fyysista_kipua_ja_hapeaa/7071096

No eihän täältä varmaan monikaan näihin miitteihin saa aikaiseksi mennä.

Etsi tietoa vertaistuesta ja löydät vastauksen kysymykseesi.

Voi lapsiparka, ihan oikeastiko luulet, että se työelämään pääseminen on kovinkin monella kiinni vain uskaltamisesta? Oletko lukenut taloussivuja viime aikoina?

No, uskaltaisin kyllä jonnekin mutta huomasin ettei tapahtunut mitään.
Olinhan ennen opiskelemaan, harrastuksiin ja muuta ,että he vain pelkkiä pinnallisia ihmisiä eikä mitään muuta. Siksi tulin olemaan yksin ilman viettää muiden kanssa.
Jos haluaisin harrastukseen niin menisin yksikseni salissa/kuntosalissa vastaava. Harrastan yleensä yksikseni. Työelämään sitä on minulle mukava ,mutta en tiedä kestänkö vuosia työelämässä kun ihmissuhteiden kanssa yhä "pulmia".

Täällä on nyt sekoitettu toisiinsa sosiaaliset pelot/ rajoitteisuus ja yksinäisyys. Ne eivät ole sama asia, vaikka tietenkin sos.tilanteiden pelko vaikeuttaa tutustumista muihin ihmisiin.

Sosiaalisislta taidoiltaan normaali, ekstroverttikin voi olla yksinäinen. Se vaan on niin, että ystäviä ei puissa kasva, että niitä voi sisletä noukkia jos vain uskaltaa. On monia syitä, miksi sosiaalinen "ei ujo" ihminen jää yksinäiseksi. Jos ei sulaudu massaan ja on kiinnostunut muista asioista kuin valtaväestö, ei ole helppoa löytää samanhenkisiä kavereita. Valtaväestö pitää hioemankin poikkeavaa friikkinä, eikä halua olla tämän seurassa. Myös koulukiusaus voi johtaa yksinäisyyteen, ja muuttaminen paikkakunnalle josta ei tunne ketään ennestään. Pelkkä harrastuksissa ja kissanristiäisissä juokseminen ei tuo ystäviä. Jos ihmiset eivät syystä tai toisesta halua tutustua sinuun syvemmin, ei auta heille seuraansa väkisin tuputtaa!

Olen ihmetellyt samaa kuin aloittaja, mutta kun tarkemmin ajattelen, niin voivathan jotkut ihmiset vaan olla ei-toivottuja, vaikka he itse hakeutuisivat seuraan.

Itselläni on sosiaalista estyneisyyttä ja lisäksi olen "henkisesti etäinen" persoona. Minuun on vaikeaa tutustua ja olen seuran suhteen tosi valikoiva. Olen tavallaan syypää monen yksinäisyyteen, kun en halua olla tekemisissä kuin "omilta" ja samanhenkisiltä tuntuvien ihmisten kanssa. Minua ahdistaa muiden kuin samanhenkisten seurassa.