Onko muilla nuorilla perheellisillä sama tunne että seuroissa kyllä puheissa puhutaan hyvästä ajasta mutta se ei ole enää totta. Normituloilla ei pärjää. Pitää syödä huonosti ja yrittää kierrättää kaikki mahdollinen.
Ahistaa olla köyhä
Nuoripari ja muutama lap
8185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä tämä aika kaikille ole yhtä hyvä kuin vaikkapa 10 tai 20 vuotta sitten. He, joilla menee edelleen hyvin, eivät usko, että monella menee huonommin kuin omassa lapsuuskodissaan meni.
On meilläkin elintaso laskenut sinä aikana huimasti, kun ollaan perhettä elätetty. Ei meillä kuitenkaan ole tarvinnut ruoan laadussa tinkiä, enemmän vaan pitää nähdä vaivaa sen eteen. Eli valmista ei juurikaan osteta.
Vaatteita ostetaan kirpparilta ja kavereilta. Myös lapset ovat saaneet omilta kavereiltaan vaatteita silloin tällöin. Uuttakin pitää toki ostaa kamalasti, kun on iso perhe. Mutta kyllä siinä satasia säästyy, kun ostaa ja saa käytettyä. Tilanahtauden vuoksi en kelpuuta muuta kuin sellaista, mikä tulee heti käyttöön Lisäksi harrastan korjausompelua ja vaatteiden muokkaamista. Esim. tänään laitoin yhteen paitaan uuden kauluksen ja tein vanhoista farkuista shortsit. Jos olisin ostanut shortsit ja uuden vastaavanlaisen paidan, olisi rahaa palanut yli 30 euroa.
Valmisruuat onkin paljon pahemman makuisia, kyllä kotona itse valmistettu on maukkainta.
kyllä 20 vuotta sittenkin oli köyhiä perheitä... Esim. minun kotini oli todella köyhä. Meitä oli toista kymmentä ja asuttiin jumalattoman pienessä talossa. Joka huoneessa useampia kerrossänkyjä ja nekin oli dyykattu jostain kaatopaikalta. Harrastusvälineitä meillä ei ollut, koska niihin nyt ei ollut varaa. 90-luvulla oli tiukinta. Tuolloin saimme jotain köyhäin avustuspaketteja... Saatiin edes jotain päälle pantavaa ja jopa leluja! Leluista tosin tuli riitaa, koska niitä ei riittänyt aivan kaikille. Ruoka oli todella yksipuolista, mitä lapsina saimme syödä. Käytännössä lähes joka päivä söimme makaronia jauhelihan kanssa.
Vain syksyisin, jouluna ja vähän sen jälkeen oli vähän muunkinlaista ruokaa tarjolla. Silloin söimme riistaa. Jouluna ostettiin myös 5-kilon kinkku. Tyypillinen jouluriita lapsilla: Tuo sai isomman kinkun palasen, kuin minä!!!
Juhannuksena oli toisenlainen riita: Tuolle kaadettiin enemmän limsaa, kuin mulle.
Minusta tuli kuitenkin kohtalaisen tasavahva ihminen. Tai niin luulin, kun omassa elämässäni pitkään meni niin hyvin. Oli toimeentulo ja olin suunnitellut jossain vaiheessa oman asunnonkin ostoa. Mutta sitten kävi jotain. Laajat YT-neuvottelut ja lensin kaarella pidempiaikaisesta työpaikastani. Alko töiden haku, muttei onnistanut. Olen riutunut työtönnä jo useita vuosia ja tehnyt jotain apupojan varapojan sijaisuuksia. Ei ole omaisuutta, ei autoa. Rahatkin ovat kaikki loppu ja nykyisin todella tiukkaa, vaikka menoja ei monien mielestä ole juuri lainkaan. Tällaisen rutiköyhän riutuvan äijän ei kannata edes perhe-elämästä haaveillakkaan. On jotenkin suuri onni, etten päätynyt koskaan naimisiin. Voi niitä lapsiraukkoja, jotka joutuisivat pettymään monet monituiset kerrat, kun eivät saa suksia, ei luistimia... Eikä asiaan kuuluvaan autoon, sellaiseen, johon mahdollisesti kaikki, joita ikinä syntyisikään, mahtuisi.. Toista se oli ennen; meidät pakattiin pienen pieneen hiaceen, istuttiin monessa kerroksessa ja turvavöistä ja -istuimista ei ollut tietoakaan. Tänä päivänä sellaista ei katottais hyvällä!
Että se köyhien elämästä!
jos on noudattanut vl-lahkon sääntöjä, että niitä lapsia pitää tähän maailmaan laittaa enemmän kuin pystyy elättämään. Se on puhtaasti oma ja vl-lahkon valinta.
Ei ulkopuoliset tahot kuten uskonlahko voi sanella ja määrätä, montako lasta pitää maailmaan synnyttää.
Ihmiselle on annettu järki ja myös vastuu, että 'hankkii' lapsia niin monta, kuin pystyy niitä kohtuudella elättämään. Toisekseen olette aikamoinen sosiaalikulurasitus yhteiskunnalle eli meille ei-vl-ihmisille. Me maksamme teidän lapsilisänne ja kodinhoitotukenne.
Minkä normin mukaisista tuloista on kysymys?
Todellisuutta tulee olemaan että nuoret parit eivät omakotitaloja enää rakentele ainakaan niin, että se olis normaali ratkaisu elämässä. Microsoft lopettaa Oulussa koko toimintansa. Oulun seudun talouselämää odottavat kovat ajat ja työnhaku etelästä lienee edessä monella. Omakotitalojen myynti Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella takkuaa, kaikkia kohteita ei oteta edes myyntiin. Pienet kaksiot ovat pääkaupunkeseudun myyntivalikoimien kärjessä. Toki vanhasta kerrostalosta saa vielä 4h ja keittiön kohtuullisella rahalla, mutta iso raha se on kuitenkin se 150 000 mikä halvimmillaan Kontulassa on 4h asunto eli ensiasunnohankkijallekin kova raha.
Näissä vanhoisa lähiöissä on putkiremonttiaika vasta tulossa mikä sekin tekee noin 50 000 euroa lisää hintaa kaksioonkin.
Taloudellinen pärjääminen omalla työllä ei tule tälle nyt nuorelle sukupolvelle olemaan niin helppoa kun 2000-luvun alussa.
Ymmärrän hyvin avaajna esiin tuomat ongelmat. Amurin työläismuseossa on perekuntia jotka ovat hellahuoneessa asustaneet vierivieressä niin että petivaatteet korjattiin kokoon päiväksi. Pitää otta huomioon että tässä tiiveydessä myös taudit kuten tuberguloosi levisivät helposti.
En ymmärrä, miten jotku jaksaa jupista jostain köyhyydestä! Faktahan on se, että meikäläisillä on keskimäärin enemmän rahaa, kuin kaikilla suomalaisilla keskimäärin. Uskovaiset ovat yrittelijästä kansaa ja rehtejä työntekijöitä!
Meikäläiset ovat tottuneet jo lapsesta asti tekemään monenlaisia kotitehtäviä toisin kuin epäuskoiset ikätoverit. Toki epäuskoisissakin on todella rehellisiä, mukavia ja ahkeria työntekijöitä, mutta näin yleisesti.
Meillä kotona ei ollut ruoasta puutetta. Meillä oli jopa omat huoneet, joskin joskus saatettiin jakaa huone toisen sisaruksen kanssa. On itsestä kiinni, millaisessa asunnossa haluaa asua! Kukaan ei pakota asumaan ahtaasti, mutta joillekin se on luontainen valinta. Uskovaiset ovat keskimäärin varakkaampaa kuin muut johtuen juuri siitä, kun me jaksamme tehdä kaikenlaista työtä. Teemme työtä se näköala huomioon ottaen, että palvelemme siinä samalla myös Jumalaa. Emme harrasta vilppiä ja meille käy köykäisempikin työ... Ja silläkin voi pärjätä. Pitkälti itsestään kiinni, kuinka paljon haluaa töitä tehdä!
Valittaminen köyhyydestä on lähinnä huvittavaa!
Köyhät kun tajuaisivat itse sen, että ovat vain pohjattoman laiskoja. Jumala siunaa ihan taatusti kaikki, jotka jaksavat tehdä vastapalveluksia Jumalalle! Eli tehdä työtä! Kuten meille raamattuluokassakin jo opetettiin: Jumala ei laiskoja elätä!!!
P.S. yltäkylläisyydessä elänyt ja elän edelleenkin!
Näin sanoi kylmä ihminen, joka ei käsitä, että joillakin voi mennä huonosti riippumatta kovastakin yrityksestä.
Kun firmat kaatuvat tai työt siirtyvät Intiaan, niin moni joutuu elämään ainakin jonkin aikaa työttömänä. Jotkut ovat lähettäneet jopa satoja työpaikkahakemuksia kaikenlaisiin töihin ilman tulosta. Varsinkin yli 50-vuotiailla voi olla suuria vaikeuksia työn saannissa.
Ajat ovat muuttuneet. Aikaisemmin pääsi rakennuksille ja satamaan tai rengiksi ilman mitään koulutusta. Nyt firmat haluavat vain sellaista työvoimaa, joka on jo valmiiksi ammattitaitoista. Heikko terveys voi myös olla esteenä ottaa vastaan kaikenlaista työtä.