Mistä ne johtuvat?
Mikä järki näissä on?
Mikä järki näissä on?
Mistä itsetuhoiset ajatukset johtuvat?
StartedToThinkAbout
13444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis tarkoitan nyt sitä, mitä ne palvelevat? Mikä on niiden merkitys luonnossa?
Hyvä kysymys. Olisko luonnonvalinnasta kyse.
Ei ole edes luonnonvalinta, että yksilö pyrkii tuhoutumaan - luonnonvalinta pyrkii päin vaisteiseen. Yksi syy on sisimpään padottu viha, joka kohdistuu itsetuhona.
Eiköhän ajatuksen moottorina ole sittenkin, sielunvihollinen saatana, joka pyrkii tappamaan ja tuhoamaan ja saattamaan sielun helvettiin.
se johtuu saatanasta. joka yrittää tai on jo saanut ohjailtua ajatuksiasi vääriksi tai huonoiksi.
Minun itsemurha-ajatukseni johtuivat epätoivosta ja tuskasta. Onneksi en ole joutunut yli vuosikymmeneen kokemaan enää tätä syvän masennuksen helvettiä.
Yksilö pyrkii tuhoutumaan koska ei kestä kipua: tuskaa ja epätoivoa. Heikompi aines ja yksilöt pyrkii luonto karsimaan? Myös poliittisesti on hyvä päästä ko. aineksesta eroon. :-D
Itse en vain kestä elää.
Ihminen, joka näitä tunteita kokee, on usein kaikkea muuta kuin heikkoa ainesta. Hän saattaa olla monella tapaa lahjakas. Jossain primitiivisessä, "eläimellisemmässä" yhteisössä hän ehkä olisi heikompaa ainesta - ihmisen kulttuurinen eläminen on kuitenkin hieman monimutkaisempi todellisuus.
Siitä olen samaa mieltä, että ihminen saa itsemurha-ajatuksia kokiessaan psyykkistä tuskaa. Olen itse todiste siitä, että nämä tunteet ovat tunteita, sairautena hoidettavia, eivätkä mikään lopullinen tuomio tai itsetuhon syy. Kyse on korvien välin toiminnasta, sisäisestä todellisuudesta, joka ei ole normaali tai elämää ylläpitävä. Yksinkertaisimmillaan: tänään voit tuntea epätoivoa ja tuskaa ja pitää elämääsi turhana tai mahdottomana; huomenna ehkä et, vaikka elät ihan samaa elämää.
Itse olisin primitiivisesti heikompi, vaikka olen todella vahva ja treenattu nainen. Olen alistuva. Alistuin silloin kun olin lapsi, alistuin nuorena ja heikkona, alistun vahvempana ja se ei muutu miksikään. Minulla on estotila joka on itsetuhovietin kuoressa ja en ymmärrä sitä.
En tiedä mistä nämä kaikki voisivat johtua, siis mikä diagnoosi voisi olla oikea, mutta en mene ottamaan selvääkään siitä koska en halua että minua kaivellaan enään yhtään enempää henkisesti tai fyysisesti, pysyn pois koska minä olen niin monimutkainen luontoni kanssa.
En hakenut tätä: Yksilö pyrkii tuhoutumaan koska ei kestä kipua: tuskaa ja epätoivoa. Heikompi aines ja yksilöt pyrkii luonto karsimaan? Myös poliittisesti on hyvä päästä ko. aineksesta eroon. :-D
Itse en vain kestä elää.
HAIN SITÄ, ETTÄ Miksi se on ihmisen biologiaa että ajatuset muuttuvat minkä tahansa ne muuttaessa, mitä se hyödyttää? Tuskin luonnossakaan ihminen itseänsä antaisi toisen syötäväksi jos päässä vähän kilkkaa.. :D
Tuskin itsetuhoisuudella on biologista funktiota. Muutoin kuin että luonnossa nopeat syövät hitaat ja vahvat päihittävät heikot. Luonnonvalinta. Ihminen on eläin pohjimmiltaan. Eläimetkin tekevät itsareita.
Jos vedät aineita niin niistä psykoaktiivisista vaikutuksista voivat johtua. Sen pidemmälle en osaa sanoa. Jos taas käytössä ei ole psyykenlääkkeitä tai muita huumeita niin epätoivosta tulevaisuuden suhteen.
No kyllä, tosin en edelleenkään kysynyt sitä mitä pitäisi tehdä että tulisi itsetuhoisia ajatuksia. Kysyin lähinnä sitä minkä ihminen on itse määrittänyt tuhoutumisvietiksi luonnon kaavan mukaan, kokonaisuudessaan koko mielenterveys.. Me vain tiedämme psykologisia asioita koska olemme ne osittain myös vain päätelleet. Emme me tiedä todellisuudessa miksi meidän kehomme reagoi antamalla negatiivisia ajatuksia, miksi juuri näin ja kuinka se voi heijastua tajuntaan sekä ajatusmalleihin, vastaanotammeko viestejä energiasta? Kyllä, olen sitä mieltä että vastaanotamme, kuitenkin koko juttu on monimutkainen koska se on aineeton.
Kyllä kai ne eletyn elämän pettymyksistä juontuvat. minulla ainakin. Tuntui että aina saa turpiin. AP:n muistikuvista noita uskon löytyvän.
Kohdallani ajatukset alkoivat teini-iässä. Ala-aste kiusattuna hylkiönä, yläste syrjäänvetäytyvänä nörttinä. Elämä on jossain siellä, missä minä en ole, olen aina ulkopuolinen. Silloin heräsi halu tappaa itsensä. Se kummittelee synkkänä seuralaisena, vaikka olen saanut elämääni järjestykseen. Kun masennus iskee, köysi ja orsi tulevat mieleen. Osapuilleen täysi nolla evoluution asteikolla...