Olen miettinyt, että miksi ei seurustelu onnistu.. Kun olen puhunut avoimesti masennuksesta ja traumoistani suhteen alkuaikana jo, niin miehet pelästyy jotenkin ja lähtevät karkuun :( Olen menettänyt jo kolme suhdetta tämän vuoksi :( Olen yksinäinen ja surullinen.. Miksi masennusta pelätään niin?
Masennus ja seurustelu
Midi
10175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Varmaan ajatellaan että se on tarttuvaa eikä masentuneet koskaan ole oikeasti parantuneet masennuksestaan vaikka paremmin voivatkin, vähän kuin alkoholismin kanssakin. Niin ja kai nyt jokainen tietää että jos on itsellä hyvä mieli ja siihen tulee joku toinen masentelemaan viereen niin alkaa siinä itseäkin pikkuhiljaa tympimään.
Ei kannata puhua. Antaa mieluummin itse tajuta ajan kanssa. Oma mieheni oli ja on yhä niin tyhmä että ei tajua mitä masennus on. Ei se ole sille mitenkään auennut vaikka oon ollut suljetullakin kahdesti suhteemme aikana. Se yhä luulee että masennus lähtee sillä että ryyppää yhden illan kavereiden kanssa ja sitten puf masennus on poissa. Vaikka ollaan jo naimisissa niin ei sitä kiinnosta ymmärtää. Ainuttakaan esitettä ei oo lukenut ja auna asiat tulee sille ihan uusina juttuina. Ihan kuin ei olis koskaan kuullut.
Kiitos vastauksistanne.
Olette varmasti oikeassa. Tuntuu vain niin tosi kurjalta, kun olen jo hyvin parantunut sillain ja lääkkeet toimii. Yksi suhteeni kariutui sen takia, kun jouduin sanomaan sitten aika nopeastikkin alussa jo asiasta kun menin iltalääkkeitä ottamaan treffeillä. Ja sitten ei enää halunnutkaan olla tekemisissä :( Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Olin naimisissa ja sairastuin masennukseen. Hain asiaan apua ja sain osastolle avioero paperit. Rohkaisee todella paljon yrittämään uutta parisuhdetta, tosin en usko moista edes löytävänikään.
Kyllä masennuksen kanssa voi seurustella minusta, jos masennukseen hakee apua ja hoito on kohdillaan. Se on sairaus siinä missä muukin, tosin sen leima pelästyttää osan tiehensä.
Samanlaisia kokemuksia. Ensiksi ollaan niin ymmärtäväisiä, sanotaan: masennus ei ole häpeä. Ajatellaan kuitenkin, että masennus on "vaihe", joka on helppoa korjata, ja kun siihen ei pystytä, niin ihmetellään että "sinä se et tee muuta kuin istut kotona neljän seinän sisällä, piristy!" Ja sinne meni sekin ihmissuhteenalku.
Se on joo kumma kun sitä paranemista aletaan kyttäämään. Sitten yrität vääntää rautalangasta että hei olen sairastanut tätä jo 28 vuotta. Yli 3/4 elämästäni niin ei. Sitä ihmetellään että kun ei mee ohi kuin flunssa. Niitä lääkkeitä ei kannata suurieleisesti ottaa. Sanoo vaikka et on vitamiineja. Ei kellekään kuulu toisen lääkitys.
Kiitos paljon teille kaikille kokemuksien jakamisesta.
En siispä ole ainoa, jolla ei suhteet oikein toimi. Sekin on jotenkin monen mielestä outoa, kun on eläkkeellä ja olen kuitenkin 36v nyt. Masennusta olen sairastanut 10v ja sairaalajaksojakin takana. En ole tokikaan suhteissa kaikkea sellaisia yksityisiä asioita kertonut. Mutta en tiedä pitäisikö jo antaa periksi ja luopua toivosta saada hyvää suhdetta enää?
Joo toi eläke on heikosti selitettävissä. Sanon mieluummin olevani työtön.
Minusta on outoa, että kun on alkanut vaihdella meilejä toisen masentuneen/ahdistuneen kanssa, niin viestittely loppuu siihen kun kertoo omista tunnoistaan. Vaikka masentunut tai ahdistunut ihminen etsisi ensisijaisesti iloista ja energistä seuraa, niin voisihan sitä kuitenkin meilailla kohtalotoverin kanssa ja vaihtaa ajatuksia. Se on kuitenkin todettu yhdeksi parhaista keinoista toipumiseenkin.
En ole mitään sen traagisempaa kirjoitellut kuin toinenkaan, mutta silti vastaukseksi tulee heti syvä hiljaisuus.
Kiitos vastauksistanne.
Niin, siinä on vain se, että jos kertoo olevansa työtön, niin jää ennemmin tai myöhemmin kiinni :( Samaa minullakin on ollut meileissä ja kun on edennyt terffeille tai pidemmällekkin ja asiat alkaa paljastua..lähtevät karkuun. Minulla oli aikoinaan pidempi avoliitto ja kun sairastuin silloin masennukseen, niin parisuhde kariutui. Jouduin heti aluksi sairaalaan ja siitä alkoi alamäki suhteessa. Haluaisin kuitenkin seurustella ja olla parisuhteessa, mutta en enää tiedä mitä pitäisi tehdä?