Syöpä nuorella iällä

Itse olen samanikäinen kuin sinä mutta sairastanut nyt pari vuotta jo. Välillä hoidoissa, välillä seurannassa, jne.

On tässä se hyvä puoli että hoidot tuntuisivat varmasti vielä hirveämmiltä kahdeksankymppisenä! Koita kestää!

26 vuotta olen saanut maailmaa katsella ja toivottavasti vielä monta vuotta tästäkin eteenpäin, on tämä niin hieno paikka.

Mulla havaittii syöpä sinä vuonna ku täytin 18

voimia sinulle ja teille kaikille! Periksi ei pidä antaa vaan häntä pystyyn ja taisteluun!

Olen kirjoitellut www.cancer.fi sivulle jo monta kuukautta ja yrittänyt löytää sieltä saman syövän kokenutta ja nuorta niin kuin minäkin.Löysin nyt vasta nämä sivut ja heti löytyi kohtalotoveri.Tässä mun tarinani.

Olen 32 vuotias.Mulla kanssa leikattu 40 cm pois paksusuolta ja dukes c ja 4/10 imusolmukkeissa oli etäispesäkkeitä.Leikkaus oli 03/04 ja sytostaatit aloitettiin toukokuussa.5 päivää viikossa n.1h- 2h kerrallaan tiputuksena poliklinikalla ja sitten 3 vkon paussi ja taas sama hoito ja näin jatkui 6 kk.Aluksi oli pahaa oloa mutta hoitojen edetessä se loppui.
Eka hoidon jälkeen jouduin sairaalaan viikoksi kun mulla todettiin hiivasieni ympäri kroppaa. (se oli ollut mulla jo ehkävuosia mutta iski nyt kunnolla)Seuraavilla kerroilla mulla oli hoitojen jälkeen paha ummetus viikon jolloin vatta sattui kamalasti.Ja pari ekaa päivää hoitojen jälkeen oli pää aikas sekaisin ja väsymystäkin oli.Mutta toisten puheista päätellen olisi voinut olla pahempiakin sivuvaikutuksia vaikka kyllä välillä olin aika epätoivoinenkin.Nyt hoidot ohitse ja takaisin työelämään ensi viikolla.Voimia sinulle kohtalotoveri,kyllä se paistaa päivä vielä sinullekkin..

sairastuin imusolmukesyöpään 4 vuotta sitten.kaulan alueen imusolmukkeet turposi pikkuhiljaa vuosien ajan kunnes toisen lapsen syntymän jälkeen menin taas kerran lääkäriin ja pääsin tutkimuksiin.järkytys oli aluksi valtava mutta miehen ja lasten avulla jaksoin taistella kovat sytostaatit ja sädehoidon läpi.nyt kontrollit puole vuoden välein ja kaikki nyt hienosti.oireisiin voisin vielä lisätä runsaan yöhikoilun ja pienen iltakuumeilun.kyllä tälläisen kokemuksen jälkeen elämänkatsomus tosiaan muuttuu ja nauttii pienistäkin asioista.minulla ilonaihetta on tänä vuonna tuonut poikavauva joka syntyi keväällä vaikka olin jo kerennyt ajatella että en enää koskaan saa lisää lapsia.tottakai mekin joskus hermostutaan pikkuasioista ja tapellan niinkuin muutkin.elämä jatkuu kaiken jäkeenkin ihan normaalina. Ps.olin 28 vuotta kun sairastuin

Itse olin 20v kun sairastuin imusolmukesyöpää. Kaikki ollut hyvin hoitojen jälkeen ja nyt terveenä 9v.

on se elämä sellasta..kaveri kuoli tossa peräsuolesta levinneeseen syöpään..oli aivoissa ja maksassa..laitettiin psyykkeen piikkiin vaan kaikki ja ettei nuorella voi olla mitään..vaikka tuntuu et nuorille kaikki just aina tuleeki..pitäö vaan toivoa et sais nähä omat lapsenlapsensa viellä ja olla terve..syöpä on sellanen että se voi tulla kenellä vaan ja koska vaan ja sillon taistellaan hengestä..josyain katoin ni ihmisessä voi olla jopa 259eri syöpää..ni kyl sitä välil miettii miks draamailla turhia..