En yleensä kirjoittele tänne, ja masentuneille/ahdistuneille neuvoisin, etteivät jatkaisi lukemista, koska luvassa on läpeensä negatiivinen ja kyyninen tilitys... olen alkanut kyllästyä itseeni siinä määrin, että nyt oli pakko avautua. Teen etätyötä eräälle mainostoimistolle, ja alkuvaiheessa sain työt palautettua ajoissa. Nyt viime viikkoina olen lipsunut ja työ on saattanut myöhästyä ainakin iltaan. Olen muussakin elämässäni aivan samanlainen lykkäilijä, ja harmittaa todella, että en näin aikuisenakaan vielä hallitse itseäni varsinkaan näin työelämässä.
Töissä olen ymmärrettävästi alkanut saada negatiivista palautetta, ja omaa tyytymättömyyttäni itseeni lisää juuri se, että todennäköisesti en suhtautuisi myöhästelyyni niin pahasti, jos minuun ei otettaisi myöhästymisen tiimoilta yhteyttä. Olen yrittänyt puuttua huonoihin tapoihini ja asenneongelmaani ajattelutapoja muuttamalla ja yrittämällä asettua työnantajani asemaan, mutta kun ei. Sama itsekäs meno sen kuin vain jatkuu. Minulla ei siis ole mitään rationaalista syytä lykätä työntekoa, on vain oma mukavuudenhalu.
Jotenkin tunnen vain itseni niin hyödyttömäksi, kun en pysty hallitsemaan elämääni tämän paremmin. En usko, että kuitenkaan oikeasti vahingoitan itseäni, koska en halua aiheuttaa syyllisyyttä läheisilleni enkä toisaalta tiedä, jatkuuko olemassaolo kuoleman jälkeen. En ole mitenkään uskonnollinen, mutta tosiasia on, että emme tiedä mitään mahdollisesta tuonpuoleisesta.
Syy, miksi juuri tällä hetkellä olen näin ahdistunut, häpeissäni ja vihainen itselleni, on se, että minun piti reilu tunti sitten maksaa eräs lasku ja sen takia myös avata sähköpostini. Koska olen vetelyydestäni huolimatta herkkä kritiikille ja ahdistun sähköpostista, jota työnantajaltani saan, minua pelottaa avata sähköpostiani, jos olen palauttanut työni myöhässä. Nyt siis sähköpostini avatessani näin väkisinkin viestinavauksia, jotka liittyivät työn myöhästymiseen. En ole vielä lukenut viestejä kokonaisuudessaan, mutta luulen, että viimeistään huomenna minun on luettava ne. Olen kyllä ansainnut siltä mieheltä kaiken vihan ja kritiikin (joka tosin on yleensä puettu etäisen kohteliaaseen muotoon), mutta en oikein osaa vastata kritiikkiin kunnolla, koska minulla ei ole ollut päteviä syitä asiattomaan käytökseeni. Ja tuntuu kurjalta ajatella, että olen ajanut jonkun hankaluuksiin ja tämä joku sitten todennäköisesti vihaa minua.
Itsesäälin tunteiden ohella olen kyllä aidosti pahoillani käytöksestäni, mutta en ilmeisesti riittävän pahoillani, että olisin jo muuttanut toimintaani paremmaksi. En voi oikein muuta kuin vain yrittää edelleen aloittaa ajoissa...
Tiedän, että tällä foorumilla saa helposti lokaa niskaansa, mutta tämän sekavan ajatusripulin tarkoituksena oli lähinnä jonkinlainen pään tuulettaminen. Toivon, että te, jotka jaksoitte lukea tarinani, tunnette itsenne nyt kuitenkin paremmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi ihmiseksi tai jos satutte olemaan samanlaisissa ongelmissa kuin minä, tiedätte, että ette ole yksin.
Töissä olen ymmärrettävästi alkanut saada negatiivista palautetta, ja omaa tyytymättömyyttäni itseeni lisää juuri se, että todennäköisesti en suhtautuisi myöhästelyyni niin pahasti, jos minuun ei otettaisi myöhästymisen tiimoilta yhteyttä. Olen yrittänyt puuttua huonoihin tapoihini ja asenneongelmaani ajattelutapoja muuttamalla ja yrittämällä asettua työnantajani asemaan, mutta kun ei. Sama itsekäs meno sen kuin vain jatkuu. Minulla ei siis ole mitään rationaalista syytä lykätä työntekoa, on vain oma mukavuudenhalu.
Jotenkin tunnen vain itseni niin hyödyttömäksi, kun en pysty hallitsemaan elämääni tämän paremmin. En usko, että kuitenkaan oikeasti vahingoitan itseäni, koska en halua aiheuttaa syyllisyyttä läheisilleni enkä toisaalta tiedä, jatkuuko olemassaolo kuoleman jälkeen. En ole mitenkään uskonnollinen, mutta tosiasia on, että emme tiedä mitään mahdollisesta tuonpuoleisesta.
Syy, miksi juuri tällä hetkellä olen näin ahdistunut, häpeissäni ja vihainen itselleni, on se, että minun piti reilu tunti sitten maksaa eräs lasku ja sen takia myös avata sähköpostini. Koska olen vetelyydestäni huolimatta herkkä kritiikille ja ahdistun sähköpostista, jota työnantajaltani saan, minua pelottaa avata sähköpostiani, jos olen palauttanut työni myöhässä. Nyt siis sähköpostini avatessani näin väkisinkin viestinavauksia, jotka liittyivät työn myöhästymiseen. En ole vielä lukenut viestejä kokonaisuudessaan, mutta luulen, että viimeistään huomenna minun on luettava ne. Olen kyllä ansainnut siltä mieheltä kaiken vihan ja kritiikin (joka tosin on yleensä puettu etäisen kohteliaaseen muotoon), mutta en oikein osaa vastata kritiikkiin kunnolla, koska minulla ei ole ollut päteviä syitä asiattomaan käytökseeni. Ja tuntuu kurjalta ajatella, että olen ajanut jonkun hankaluuksiin ja tämä joku sitten todennäköisesti vihaa minua.
Itsesäälin tunteiden ohella olen kyllä aidosti pahoillani käytöksestäni, mutta en ilmeisesti riittävän pahoillani, että olisin jo muuttanut toimintaani paremmaksi. En voi oikein muuta kuin vain yrittää edelleen aloittaa ajoissa...
Tiedän, että tällä foorumilla saa helposti lokaa niskaansa, mutta tämän sekavan ajatusripulin tarkoituksena oli lähinnä jonkinlainen pään tuulettaminen. Toivon, että te, jotka jaksoitte lukea tarinani, tunnette itsenne nyt kuitenkin paremmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi ihmiseksi tai jos satutte olemaan samanlaisissa ongelmissa kuin minä, tiedätte, että ette ole yksin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen myös tyyppiä, joka tekee ainakin tylsimmät asiat viimetipassa. Tapaamisiin ja juhliin mennessä olen kyllä niitä ensimmäisiä saapuvia.
Sinun kannattaa ainakin työvastuissa tehdä päätös, että teet tehtävät mieluummin vaikka etuajoissa. Tee jokin ohjelma tai aikaraja itsellesi milloin työn pitää olla valmis työnantajallesi.
Jos työtehtävät luonnistuvat viimetipassa, niin pidätkö työstäsi. Onhan sinulla todella paljon enemmän vapautta meihin nähden joiden täytyy saapua työpaikalle ja olla siellä säännöllisinä aikoina.
Tuskin tuo alkava "laiskuus" on sinulla vielä voittamaton ongelma. Tee sille ajoissa nyt jotain, niin pääset eteenpäin.
Ole ollut kauan uskossa ja olen 100 prosentilla vakuuttunut, että elämä ei pääty kuolemaan.
Hyvää ja innostavia hetkiä myös työtehtäviisi.
Hei,
kiitos vastauksestasi ja neuvoistasi. :) Itsekin mietin aina välillä paljonkin sitä, miksi iso osa työstä tuppaa tapahtumaan määräajan tienoilla. Oikeasti olin jo pitkään halunnut tälle alalle ja olinkin innoissani, kun minut otettiin töihin.
Vaikka työmotivaatio vaihtelee osin sen mukaan, miten vaikeana pidän jotain tehtävää, luulen, että kyse on vahvasti aiemmin opituista tavoista ja siitä, että työssä vaaditaan aika lailla enemmän pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta kuin mihin olin aiemmin tottunut. Suunnitelmien tekoa olen kokeillutkin, mutta minulla on ongelmia pysyä niissä, koska usein saatan aloittaa työn hyvinkin ajoissa, mutta kun aion pitää "pienen tauon", jäänkin haahuilemaan johonkin muuhun, ja sitten on jo ilta. :P Välillä olen tosin yrittänyt rytmittää töitä ja taukoja puhelimen ajastimella.
Tässä mielessä etätyö on sekä hyvä että huono asia. Voin suunnitella menoni ja sellaiset joustavammin ja enemmän oman rytmini mukaan, mutta perinteisessä 8-16 -työssä minulla ei olisi ajanhallintaongelmia, vaan menisin työpaikalle tekemään työni ja jättäisin ne oven sulkiessani taakse. Tällaisiakin töitä olen lyhyinä pätkinä tehnyt aiemmin.
Ehkä suurin kynnys töiden luonnistumiseen ovat ajatukset tehtävistä velvollisuutena ja siitä, miten paljon aikaa työrupeamiin menee. Luulen, että työt kuitenkin luonnistuvat paremmin, jos ajattelee, että tekee töitä pomodorotekniikan mukaisesti eli tekee puolisen tuntia jotain työtä edistävää ja sitten pitää lyhyehkön tauon jne. tai että koettaa ajatella niitä positiivisia tunteita tai ajatuksia, joita työn tekemiseen liittyy.
Mukavia hetkiä sinullekin omaan työhösi, ja hauskaa alkavaa viikonloppua. :)
-Happo
Täältä heruu ymmärrystä. Itse olen ihan samanlainen, jolla jää kaikki tehtävät viimetippaan. Olen tosin vielä opiskelemassa. Täytyy suuntautua johonkin työhön, jossa tarvitsee ilmestyä työpaikalle, tehdä työt ja häipyä. Mielellään jotain käytännöntyötä. Multa ei onnistu mitkään kirjalliset työt, jotka täytyy tehdä itsenäisesti ja omalla ajalla. Tai onnistuu, mutta ne jää aina viimeiseen yöhön tai tulee myöhässä.
Hei,
kiitos vastauksestasi. :) Mulla on ollut myös opiskeluissa samanlaisia ongelmia eli olen tehnyt töitä viime tipassa tai myöhässä. Olenkin pitänyt tenteistä siinä mielessä enemmän, että niissä riittää, että on lukenut ja sitten voi parin tunnin kirjoittamisen jälkeen häippäistä paikalta. Kirjallisissa töissä taas tiedon hakeminen ja tekstin rakentaminen lähteiden pohjalta on tuntunut työläältä, samoin juuri se itsenäinen kirjoittamisaikataulu...
Se on hieman pienentänyt kirjoittamisen kynnystä, kun on yrittänyt aloittaa jostain sellaisesta, mikä tuntuu luontevimmalta. Olen saattanut vaikka ajastaa kännykän 20 minuuttiin ja sitten kirjoittanut sen ajan jotain esseen aiheeseen liittyvää joko omien pohdintojen tai sen pohjalta, mitä muistan lukemistani lähteistä.
Mukavaa viikonloppua ja menestystä opintoihisi. :)
-Happo