Hei.
Olen hajoamassa. En tiedä mitä tehdä. Olen oikea paska ihminen. Minunlaistani ei pitäisi olla olemassa. Olen hirviö. Tämä suhde jota toivoisin, ei voisi edes toimia, ja olisi aivan sairas. En vain kestä tätä..................
Elikkä, olen ollut kohta nykyisen tyttöystäväni kanssa 3,5 vuotta. Aluksi suhteemme oli kuin ruusuilla tanssimista, mutta sitten kaikki muuttui. Tyttöystävä kokoajan raivostuu kaikesta mitä haluan tehdä/teen/mistä vain. En saa olla kavereideni kanssa. Onneksi meillä ei sentään vielä lapsia ole, en pidä edes lapsista. TY haluaisi lapsia, mutta minä en todellakaan, en ainakaan hänenlaisen kanssa, koska hän haluaa aina vain olla minun kanssa, joka kuitenkin aina muuttuu huutamiseksi ja parkumiseksi, aina pitää huutaa minulle ja valittaa jostain, mutta silti haluaa olla vain minun kanssa. Tuntuu paskalta kun aina haukutaan ja kaikki kaverinikin säälii minua, en tiedä miten kestän enää..
Kuitenkin, pääongelma on se, että olen ihastunut hänen parhaaseen kaveriin, ja hänelläkin on JOSSAIN vaiheessa ollut minua kohtaan tunteita, koska tulemme hänen kanssa niin hyvin toimeen. Meillä on hänen kanssa ollut niin paljon toisiamme muistuttavat elämät ja ajatustapamme on samanlainen. Lisäksi hän on yrittänyt kaikesta huolimatta auttaa meitä suhteessamme TY:n kanssa. Mutta silti on sanonut, että toivoisi, että olisimme yhdessä, mutta se olisi mahdotonta, ja samaa mieltä olen itsekin. Hänkin on seurustellut kohta 2 vuotta oman poikaystävänsä kanssa, mutta heidän suhteessaan on ollut koko suhteen ajan ongelmia, ja sanoo että se ei koskaan ole ollut hänestä hyvä suhde. :/ Nyt he kuitenkin vuoden jälkeen ovat jälleen näkemässä toisiaan, ja hän on onnellinen että he näkevät, mutta minulla on todella ristiriitaiset tuntemukset asiasta. Emme ole pitkään aikaan puhuneet hänen kanssa tunteista, mutta omat tunteeni ovat köyhtymässä oman TY:n kanssa, hänen huutaessa ja parkuessa minulle, koska olen niin huono ihminen...
En koskaan tekisi mitään itselleni niin, että satuttaisin itseäni, koska naisia riittää maailmassa, mutta tällä hetkellä tekisi mieli ampua aivot pellolle koska olen niin sairas hirviö. En kuitenkaan tee niin, vaan tekisi mieli.
Psyykkeeni on hajoamassa pieniksi sirpaleiksi, mikään ei tunnu vain hyvältä. Kaikki on synkkää, my mind is clouded by infinity of thoughts.
Olen hajoamassa. En tiedä mitä tehdä. Olen oikea paska ihminen. Minunlaistani ei pitäisi olla olemassa. Olen hirviö. Tämä suhde jota toivoisin, ei voisi edes toimia, ja olisi aivan sairas. En vain kestä tätä..................
Elikkä, olen ollut kohta nykyisen tyttöystäväni kanssa 3,5 vuotta. Aluksi suhteemme oli kuin ruusuilla tanssimista, mutta sitten kaikki muuttui. Tyttöystävä kokoajan raivostuu kaikesta mitä haluan tehdä/teen/mistä vain. En saa olla kavereideni kanssa. Onneksi meillä ei sentään vielä lapsia ole, en pidä edes lapsista. TY haluaisi lapsia, mutta minä en todellakaan, en ainakaan hänenlaisen kanssa, koska hän haluaa aina vain olla minun kanssa, joka kuitenkin aina muuttuu huutamiseksi ja parkumiseksi, aina pitää huutaa minulle ja valittaa jostain, mutta silti haluaa olla vain minun kanssa. Tuntuu paskalta kun aina haukutaan ja kaikki kaverinikin säälii minua, en tiedä miten kestän enää..
Kuitenkin, pääongelma on se, että olen ihastunut hänen parhaaseen kaveriin, ja hänelläkin on JOSSAIN vaiheessa ollut minua kohtaan tunteita, koska tulemme hänen kanssa niin hyvin toimeen. Meillä on hänen kanssa ollut niin paljon toisiamme muistuttavat elämät ja ajatustapamme on samanlainen. Lisäksi hän on yrittänyt kaikesta huolimatta auttaa meitä suhteessamme TY:n kanssa. Mutta silti on sanonut, että toivoisi, että olisimme yhdessä, mutta se olisi mahdotonta, ja samaa mieltä olen itsekin. Hänkin on seurustellut kohta 2 vuotta oman poikaystävänsä kanssa, mutta heidän suhteessaan on ollut koko suhteen ajan ongelmia, ja sanoo että se ei koskaan ole ollut hänestä hyvä suhde. :/ Nyt he kuitenkin vuoden jälkeen ovat jälleen näkemässä toisiaan, ja hän on onnellinen että he näkevät, mutta minulla on todella ristiriitaiset tuntemukset asiasta. Emme ole pitkään aikaan puhuneet hänen kanssa tunteista, mutta omat tunteeni ovat köyhtymässä oman TY:n kanssa, hänen huutaessa ja parkuessa minulle, koska olen niin huono ihminen...
En koskaan tekisi mitään itselleni niin, että satuttaisin itseäni, koska naisia riittää maailmassa, mutta tällä hetkellä tekisi mieli ampua aivot pellolle koska olen niin sairas hirviö. En kuitenkaan tee niin, vaan tekisi mieli.
Psyykkeeni on hajoamassa pieniksi sirpaleiksi, mikään ei tunnu vain hyvältä. Kaikki on synkkää, my mind is clouded by infinity of thoughts.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ammuu!
Mitäs jos näyttäisit tämän viestisi tyttöystävällesi? Tämähän on kuitenkin totuus ja totuus vapauttaa :) Tosin paljon mahollista että suhteenne menee katkolle mutta jos haluat nykyisen kanssa jotain todellista niin ilma on pakko tuulettaa ja perustukset korjata. Toisaalta jos et halua jatkaa niin tietäisipä tysi tilanteen kunnolla
Kunpa uskaltaisinkin, pelkään että menettäisin hänet ja myös tämän hänen parhaan ystävänsä enkä enää ikinä näkisi kumpaakaan :( onhan naisia maailmassa mutta tällä hetkellä tuntuisi niin pahalta :( niin paha olo..
Jos menetät niin menetät. E voi mitään. Jos heräät aamusin etkä oo onnellinen ja aattele tyttöystävääs hymy suin ni ei oo hyvä. Asioille pitää tehdä jotain kun ei ne ittestään muutu. Ei oo tervettä tollanen suhde. Lähdet siitä pois, suret ja jatkat elämääs. Varmasti tajuaa nainenki mikä ajo sut pois:)