Isä saapui kotiin.
Lapsista he, joilla jalat kantoivat, ryntäsivät isää vastaan. Loput jäivät istua ölöttämään lattialle ja huitomaan käsillään. Ernesti oli vähän tyhmä ja moksaisi välillä paitsi vieressään istuvaa Kaarinaa kuin myös itseään päähän – siksi kohta kaikki lapset alkoivat empaattisesti itkeä yhdessä.
"No kappas lapsikultia", isä naurahti ja kaappasi niin monta lasta syliinsä kuin tohti: lopulta neljätoista niitä oli. Siksi kävi niin, että isä rymähti lattialle ja lapset jäivät istumaan hänen viereensä ja rummuttamaan nyrkeillään isän sikspäkkiä.
"Kappas, isä, kappas", äiti huusi keittiöstä ja tulla touhotti syöttämään palanutta puuroa miehelleen. "Tänään siinä ei ole toukkia!"
"Ei oukkia, ei oukkia, ei peevosia", Ernesti huusi itkunsa lomasta, ja nousi pystyyn ja aloitti itku-potku-parku-raivarin niin että talossa ihan jymisi.
Lopulta lattia petti, ja kaikki tipahtivat kellariin. Äiti jäi ylös katselemaan muita, ja nakkeli palanutta puuroa lusikalla alas, ja lapset ryömivät muurahaisten keskellä kellarin lattialla ja nuolivat puuroa hampaattomiin suihinsa.
"Yritäpäs nyt", isä torui Ernestiä, nousi seisomaan, veti taskustaan tikkarin ja nakkasi sen äidille yläkertaan – kolme lasta hyppäsi tikkarin perässä ja rysähti äidin päähän. Äiti pyörtyi.
"Kopt kopt, koptautteli", Ernesti käkätti ja nakkasi ylimääräiset jalkansa hukkaan ja puklasi ja nukahti.
Niin oli taas yksi päivä kulunut, lattiaa taas kerran korjatessa ja lapsia jahdatessa ulkona – he tykkäsivät usein jäädä autojen alle kadulla ja äidillä ja isällä oli kaiken aikaa kova kiire.
Lapsista he, joilla jalat kantoivat, ryntäsivät isää vastaan. Loput jäivät istua ölöttämään lattialle ja huitomaan käsillään. Ernesti oli vähän tyhmä ja moksaisi välillä paitsi vieressään istuvaa Kaarinaa kuin myös itseään päähän – siksi kohta kaikki lapset alkoivat empaattisesti itkeä yhdessä.
"No kappas lapsikultia", isä naurahti ja kaappasi niin monta lasta syliinsä kuin tohti: lopulta neljätoista niitä oli. Siksi kävi niin, että isä rymähti lattialle ja lapset jäivät istumaan hänen viereensä ja rummuttamaan nyrkeillään isän sikspäkkiä.
"Kappas, isä, kappas", äiti huusi keittiöstä ja tulla touhotti syöttämään palanutta puuroa miehelleen. "Tänään siinä ei ole toukkia!"
"Ei oukkia, ei oukkia, ei peevosia", Ernesti huusi itkunsa lomasta, ja nousi pystyyn ja aloitti itku-potku-parku-raivarin niin että talossa ihan jymisi.
Lopulta lattia petti, ja kaikki tipahtivat kellariin. Äiti jäi ylös katselemaan muita, ja nakkeli palanutta puuroa lusikalla alas, ja lapset ryömivät muurahaisten keskellä kellarin lattialla ja nuolivat puuroa hampaattomiin suihinsa.
"Yritäpäs nyt", isä torui Ernestiä, nousi seisomaan, veti taskustaan tikkarin ja nakkasi sen äidille yläkertaan – kolme lasta hyppäsi tikkarin perässä ja rysähti äidin päähän. Äiti pyörtyi.
"Kopt kopt, koptautteli", Ernesti käkätti ja nakkasi ylimääräiset jalkansa hukkaan ja puklasi ja nukahti.
Niin oli taas yksi päivä kulunut, lattiaa taas kerran korjatessa ja lapsia jahdatessa ulkona – he tykkäsivät usein jäädä autojen alle kadulla ja äidillä ja isällä oli kaiken aikaa kova kiire.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.