On vissiin yksinäisyyttä tämäkin, kun yötä myöten aamuun mietiskelee kaikenmaailman ihmisiä, ja ihmisten olemisia ja tekemisiä...
Mutta kun tässä on pohdittu yksinäisyyttä sun muuta, tuli vain mieleen asia niinkin että kun on elämä kondiksessa, kumppani,lapset ja talous ok. Onko ihminen välttämättä silloinkaan onnellinen? Ei aina. Aika usein on niinkin että on - yksin yhdessä toisen kanssa.
Itse olen tottunut näkemään puoli tutun miehen lähes päivittäin.Perheellinen ja heillä on maatila. Työtä siis piisaa aamusta iltaan. Hän on rauhallisen oloinen, mutta ei ihan tuppisuukaan. Havahduin joku päivä, kun hän saapasteli minua vastaan vähän puhaltaen. Tajusin miten väsyneeltä ja surulliselta hän nykyään näyttääkään. Eikä niin vielä vuosi sitten ollut. Mietin siitä eteenpäin...Onko ihmiselle onni se, että raadat pitkää päivää elämisesi eteen, esim jollakin vanhalla sukutilalla. Tappelet selvitäksesi siitä. Elätät liudan lapsia ja näet kumppanisi joskus pikaisesti...Illalla kaadut uupuneena petiin ja aamulla kukonlaulun aikaan sama ruljanssi alusta. Vuodesta toiseen. Elämäsi loppuun asti? Kun muut odottavat sitä sinulta? Onko se OIKEA ONNI?
No, niinhän tämä menee, mutta eikö vähenpikin riittäisi? Ei ole tuossakaan tahdissa ihme jos ajautuu eroon ja on "yksin".
En ole mikään "maajussien" vastustaja, tämä esimerkkinä vain. Monellakin työllä ajaa itsensä loppuun, eikä jää itselle aikaa "elää". Itselle ja kumppanille?
Kiireettömyydelle, harrastukselle... Tämäkin liitto pysyy kasassa- kun on ne lapset ja kaikki- ja on onneton. Voi meitä, kun on niin monenlaista tietä kuljettavaksi!
Mutta kun tässä on pohdittu yksinäisyyttä sun muuta, tuli vain mieleen asia niinkin että kun on elämä kondiksessa, kumppani,lapset ja talous ok. Onko ihminen välttämättä silloinkaan onnellinen? Ei aina. Aika usein on niinkin että on - yksin yhdessä toisen kanssa.
Itse olen tottunut näkemään puoli tutun miehen lähes päivittäin.Perheellinen ja heillä on maatila. Työtä siis piisaa aamusta iltaan. Hän on rauhallisen oloinen, mutta ei ihan tuppisuukaan. Havahduin joku päivä, kun hän saapasteli minua vastaan vähän puhaltaen. Tajusin miten väsyneeltä ja surulliselta hän nykyään näyttääkään. Eikä niin vielä vuosi sitten ollut. Mietin siitä eteenpäin...Onko ihmiselle onni se, että raadat pitkää päivää elämisesi eteen, esim jollakin vanhalla sukutilalla. Tappelet selvitäksesi siitä. Elätät liudan lapsia ja näet kumppanisi joskus pikaisesti...Illalla kaadut uupuneena petiin ja aamulla kukonlaulun aikaan sama ruljanssi alusta. Vuodesta toiseen. Elämäsi loppuun asti? Kun muut odottavat sitä sinulta? Onko se OIKEA ONNI?
No, niinhän tämä menee, mutta eikö vähenpikin riittäisi? Ei ole tuossakaan tahdissa ihme jos ajautuu eroon ja on "yksin".
En ole mikään "maajussien" vastustaja, tämä esimerkkinä vain. Monellakin työllä ajaa itsensä loppuun, eikä jää itselle aikaa "elää". Itselle ja kumppanille?
Kiireettömyydelle, harrastukselle... Tämäkin liitto pysyy kasassa- kun on ne lapset ja kaikki- ja on onneton. Voi meitä, kun on niin monenlaista tietä kuljettavaksi!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä täytyy olla oikeasti aika onneton ja yksinäinen ihminen, jos täytyy yrittää vartavasten pilata aitoa keskustelua täällä. Ketään ei oikeasti kiinnosta nämä naurettavat "miestissi"-juttusi, joten voit yhtä hyvin häippästä tekemään täältä joitain kehittävää, mistä oikeasti saisit onnea ja iloa elämääsi. Usko mua, ei täällä paskanjauhaminen sun elämäsi laatua paranna mitenkään. Eikä noi jutut edes naurata naapurin narkkariakaan, joten tee itsellesi palvelus ja hit the road!
Kesät on maanviljelijöille kiireistä aikaa töitä tarvii tehdä välillä yötäkin myöten. Itse kun olen maajussitar niin naisena tarvii yrittää vielä enemmän. Siinä suhteessa minulla ei asiat ole niin hyvin kun ei ole kumppania ja no ystävät jos niitä nyt edes on eivät ymmärrä kuinka paljon työtä maanviljelys vaatii. Se paperin pyöritys vie aikaa :(
Välillä sitä uupuu ja masentuu pienestäkin asiasta. Ja kyllä sitä tulee mietittyä onko se kaiken tämän arvoista. Tosin tämä on elämäntapa ja eikä minusta kuitenkaan paskoista päivistä huolimatta olisi tätä jättämään..
Mutta yksinäisyyteenkin tottuu..
Vielä rankenpaa! Ja nostan kyllä hattua sille jaksamiselle! Ja myönnän, minusta ei siihen olisi... Vaikka olen maalaislikka itsekin, olen jotenkin vaan ollut hyvilläni ettei meillä ollut karjatilaa tms.
Elämäntapa sen täytyy ollakin, Ja tietysti on muitakin eri tapoja "työstää" elämäänsä, eikä ole vain sitä yhtä. Monellakin alueella voi vain ihmetellä, milloin on aikaa nähdä muutakin? Olla aidosti ja kiireettömästi läsnä? Välittää ja rakastaakin?
Ilman pelkkää suorittamista?!
Työntekeminen ja hääriminen aamusta iltaan on monelle sitä elämistä, ja antaa olemassaololle mielekkyyttä: saa tehdä sitä kaikkea perheensä eteen, saattaa jälkikasvua eteenpäin, tuottaa työllään ruokaa ja särvintä porukalleen ja vielä toisillekin.
Jos tykkää työstään, niin se korvaa myös harrastuksen ja samalla aika kuluu. Ei se joutenolo, lorvailu ja vain itsekäs omaan hyvänolonsa eteen hyöriminen sisällöksi kaikille riitä. Kyllä se pitemmän päälle alkaa tympäistä ja pitkästyttää.
Kun antaa ajastaan ja tekemisen panoksestaan osan toistenkin hyväksi, niin saahan sitä elää ja itsekin nauttia ja rentoutua. Pitää vain löytää se tasapainoa.
Itse koen että kyllä Luoja ohjaa ja antaa löytää tasapainon mikä on kohtuus ja sen onni tämän kaiken keskellä.
Ymmärrän sen niinkin ja sen ettei ole vain yhtä ja ainoaa tapaa. Kukin taaplaa tyylillään, ja se suotakoon... Antaa kaikkien kukkien kukkia jne ;)
Mutta siihen "jouten oloonkin" on niin monia eri syitä, ja siitä voi löytyä sitä "elämän rikkauttakin" myös, usko tai älä. Kun sen oikein oivaltaa?! Joka oivaltaa...
Se on sitä elämää täällä hyvinvointivaltiossa.
Yrittäkää nyt te edes olla onnellisia, jotka olette puolison löytäneet. Ihminen ei ikinä osaa arvostaa sitä, mitä sillä on. Ei, ennen kuin se otetaan pois...
Minä tulisin niin paljon mieluummin töiden jälkeen kotiin oman muijan kainaloon sohvalle, mutta sellaista onnea ei ole minulle suotu... Tyhjä asunto odottaa vain aina ja roskapostit lattialla.
Kaikilla meillä on loppujenlopuksi paljon syitä joiden takia "pitäisi" olla onnellinen. Mutta jos ei ole niin ei ole. Ei tietysti pidä olla onnetonkaan vaan pyrkiä tavoitteisiinsa.
" Ei tietenkään, jos miestissit puuttuu. Miestissit tekee elämästä elämisen arvoisen. "
Mikä kumma tämä miestissijuttu on, jota nyt niin paljon tuodaan esiin tällä palstalla? Eihän täällä ennen mistään miestisseistä puhuttu.
joo sitä kans ihmettelen suuresti miestissiasiaa ei itsellä ainakaan ole mitään semmosia joku trendijuttu varmaankin, koska jokin aika sitten uutisissa oli aiheena miestissit niin joku keksinyt niistä vääntää juttua tänne... no joku saa kiksit siitäkin, onnee vaan siitä sitten.
Yksi nettipaskha sittisontimisen muoto tuokin, se munamartta / lepakko
pyrkiikin terrorisoimaan joka paikassa mihin se vaan saa sontaansa
tungettua. Toimintamalli viittaa teiniräkäpaskha pissiäisiin, ite oon aiemmin
törmännyt vastaavankaltaiseen sontimiseen mettäperälähtöisten
kostoretkilepakoitten toimina.
Siitä se entisajan kulttuuri oli parempi, et siellä tollaset vietiin saunan taakse
ja lopetettiin. Nykyajan nettipaskhahörvelö sontimista.
Ei niilä ollut entisaikoina oikein mitään virkaa, nettipaskhahörvelö joutilailla.
Mut tää on tätä nykyaikaa. Missäs ne viipyy tältäkin palstalta ne
löylykauhajutut, niitä uupuu vielä.