Nurmikolla makoillessa
auringon kultaisen alla
tuulen puhallellessa
annoin luvan sydämelle
tuoda sinut mielikuviini
sellaisena kuin aina olit
tyynenä mutta tuikkivana
suloisena hymyilijänä..
muistan kaiken
ajat, paikat,
keskustelut, katseet,
sanomattomat sanat..
paijailin noita muistoja
halailin ja kohtaloa kiitin
että sain ne kokea
muistellen uudelleen elää.
Ei tänään kipua eikä tuskaa
ei tänään surua eikä kaipuuta
vain pientä iloa elämästä
suuria pieniä hetkiä
mustikoita, metsämansikoita
hiekkaleluja piha täynnä
nauravia minityyppejä..
ja sinäkin ihan lähellä
kun silmäni suljen..
auringon kultaisen alla
tuulen puhallellessa
annoin luvan sydämelle
tuoda sinut mielikuviini
sellaisena kuin aina olit
tyynenä mutta tuikkivana
suloisena hymyilijänä..
muistan kaiken
ajat, paikat,
keskustelut, katseet,
sanomattomat sanat..
paijailin noita muistoja
halailin ja kohtaloa kiitin
että sain ne kokea
muistellen uudelleen elää.
Ei tänään kipua eikä tuskaa
ei tänään surua eikä kaipuuta
vain pientä iloa elämästä
suuria pieniä hetkiä
mustikoita, metsämansikoita
hiekkaleluja piha täynnä
nauravia minityyppejä..
ja sinäkin ihan lähellä
kun silmäni suljen..
Vastaukset 13
Vanhimmat
mä olen edelleen samaa mieltä. pika pikaa pois...
Lisää runoja, kiitos. :)
Kaunis kirjoitelma, mutta miksi et kerro suoraan hänelle?
Hän on kääntänyt selkänsä minulle tuolla oikeassa elämässä.
Olen siis aloittaja.
Voi ei, ei kiva jos rakkaus katoaa, senhän pitäisi konkretisoitua käsin kosketeltavaksi, huulien hiomaksi... mutta sydämet huutaa ristiriitojen avaruudessa tuskaansa...yksinäisinä, miksi?
Olemme hulluja typeryksiä kun päästämme jotain valumaan sormiemme välistä ja kohta kauhomme tyhjää....
Niin..
Vai käänsitkö itse ensin? Vai mitä soutaat ja huopaat? Just tällaista kun tämä on ollut, ei vaan jaksa.
Mun mielestä, edelleen olen TÄTÄ MIELTÄ, aina olen ollut: olis mukava tutustua kaverina ja katsoa sitten onko siitä muuhun. (Pientä, välillä suurempaakin tykkäystä ja kiinnostusta puoleletani ollut joka tapauksessa.) Ei voi tietää muusta ellei tutustu PAREMMIN. Jos toisella on (tai/ja on ollut - niin tätä tilannettahan ei voi silloin minkään vedätyksen piikkiin laittaa) lähtökohtaisesti eri fiilikset, mahd. toiveet ja päämäärät, sillehän ei sitten mitään mahda. Eli haluaako ottaa jotain riskiä siis. Mut ilman mitään riskinottoja elämästä saa hyvin vähän irti, tajuan sen itse nyt -
En kääntänyt. Luovutin vasta kun hän oli työntänyt minut pois siellä oikeassa elämässä monta kertaa. Lopulta ei vastannut enää minulle. Netin tapahtumat on ykshailee, oikean elämän teot ja sanat on ainoat jotka merkkaa jotain. Niin minä ajattelen.
http://youtu.be/IuTUMD-WzlM
Joo eletään toki :-)
Otan käsistäsi kii
ja viimeisen kerran
katson sua silmiin
et näe mun kyyneliä
ja hyvä niin
mä toivotan sulle
hiljaisella äänellä
hyvää matkaa
pyydän että menet
koska sun mennä täytyy
koska pois tahdot
ethän käänny
katsomaan taaksesi koska
mä olen sulle vain
menneisyyden haamu
sanoit itsekin
etten ole sulle
enää olemassakaan,
olen kiltti haamu
joka ei jää
kummittelemaan.
Nyt kävele eteenpäin
sulla on siivet
ja ne kantaa.
Hyvästi.
Jälleen olen auringossa,
tunnen kuumuuden, se tukahduttaa
niin kuin kuin kaikkien kipeiden muistojen painolasti.
Yksinäiset kesäillat, kaipuu ja kipeän kauniit maisemat,
särkynyt sydän ja onnellisten ihmisten äänet tuolla jossain,
vaikka yritä niiltä suojautua.
Vaellan yössä kuin aave, etsin varjoja joihin sulautua,
niitä ei ole, on yölläkin liian kirkasta.
Sydän on kuitenkin vahvemmaksi tullut, saumat kestävät,
tiedän, pian on taas kesä ohi, ja jaksan sen voimin.