Pännii kun kaveri pääsi lääkikseen!!

Jos ystävyys kuihtui tuon takia, oletan ettette olleet alunperinkään erityisen hyviä kavereita. Itsekin olen asunut vuosia satojen kilometrien päässä parhaista kavereistani, mutta silti ollaan vähintään kerran viikossa yhteydessä.

Mutta sitten asiaan. Olen ollut tietyssä mielessä samanlaisessa tilanteessa kuin sinä: katkera, kateellinen ja täysin rikki. Lääkikseen pääsemisestä muodostui paljon isompi asia kuin se todellisuudessa on. Vastoinkäymiset pakotti minut kuitenkin katsomaan itseäni peiliin ja miettimään syvemmin omia tuntemuksiani. Väitän, että kokemani tunteet ja niiden hallitsemisen oppiminen kasvatti minua ihmisenä. Vaikka tällä hetkellä “ihmisenä kasvaminen” ei pakosti kuulostakkaan houkuttelevalta ajatukselta, kannattaa miettiä sitä tulevan vuoden aikana. Et halua tuhlata näitä “kärsimyksen vuosia” itsesääliin. Käytä tilaisuus hyväksi ja koita nousta noiden tunteiden yli. Tulet olemaan aika heikoilla jäillä tulevaisuudessa jos sun itseluottamus ja persoona perustuu vain lääkikseen pääsemiselle.

Miksi haet sinne Helsinkiin, etkä tee kuten kaverisi, joka selvästi osaa hieman taktikoida ja omaa realistisen kuvan omasta tieto-taidostaan? Se on aivan se ja sama missä opintosi teet, rivilääkärin koulutuspaikka on sivuseikka. Erikoistumaan voit taas hakea haluamaasi kaupunkiin joskus tulevaisuudessa.

Täytyy kyllä myöntää, että tuo "parhaaseen yliopistoon"-lausahdus luo itselleni ainakin mielikuvia sinusta. Kaveri pääsi lääkikseen kehä III:n ulkopuolelle, miten itse käyttäydyit silloin? "Tervemenoa johonkin maalaisyliopistoon" tms.? Pidätkö itseäsi jotenkin parempana ihmisenä kuin muita, ja kaipaatko lääkispaikkaa vain osoittaaksesi itsellesi, että olet parempi? Siltä tuo vuodatus nimittäin kuulostaa.

En myöskään jaksa uskoa kaveri-suhteen loppumisen olevan yhden puolen syytä ainoastaan. Tarinasi mukaan olet lahjakkaampi ja mukava ihminen, mutta kaverisi olikin kusipäähomomulkku ja hän ei kai sitten vain sietänyt sinun mukavuuttaan? Voi voi, pää pois perseestä ja katso itse mitä oikeasti tapahtui, en nimittäin tunne ketään omalta vuosikurssiltani jolla olisi vanhat kaverisuhteet kusseet eri koti -ja opiskelukaupungin takia.

Lisäys vielä aikaisempaan vastaukseeni. Ehkä osasyy epäonnistumiseesi on suuret paineet jotka olet luonut itsellesi ajattelemalla, että "minun kuuluisi päästä sisään/olla jo sisällä". Katkeroituminen ja kateellisuus tulee siitä, kun luulet olevasi parempi kuin lääkikseen päässyt kaverisi. Ehkä oletkin, kun laskette ja luette kirjastossa kaikessa rauhassa. Koetilanne on kuitenkin täysin eri tilanne jossa hyvä osaamistaso on ehdoton perusvaatimus, mutta se yksistään ei riitä. Stressinsietokyky ja hermojen hallinta on yhtä suuressa osassa kuin fy/ke/bi-osaaminen. Ehkä kaverisi kompensoi kykyjään rautaisilla hermoilla. Heitä egosi roskakoriin ja kysy vuorostasi kaveriltasi apua kuinka hän piti hermonsa kurissa valintakokeessa.

Tulet varmasti pääsemään lääkikseen, se on vain ajan kysymys. Uskon, että se tapahtuu jo vuoden sisällä jos saat pääsi kuntoon. Jos osaat asiat ja pidät hermosi kurissa, on sinulla loistavat edellytykset päästä mihin tahansa Suomen yliopistoon. Helsinkiin hakiessa todennäköisyydet ovat kuitenkin kaikkein heikoimmat. Itse suosittelisin, että haet ensi vuonna johonkin muualle ja jos pääset sisään, voit miettiä Helsinkiin hakemista uudestaan. Tällöin pystyisit hakemaan Helsinkiin ilman paineita, ja mistä tietäisi vaikket enää edes haluaisi vaihtaa kaupunkia.

Kannattaa hakea sellaiseen lääkikseen mihin on helppo päästä. Näillä palstoilla näitä aina vertaillaan ja kirjoittajilla tuntuu olevan kovasti tietoa mihin on helppoa päästä. Itse en tosin ole vielä löytänyt sellaista mutta muut kyllä...

Tänään kun aloitat lukemaan 2015 vuoden kokeisiin ni pitäs kyllä onnistua.. aikaa kuitenkin enään VAIN10kk.

Todella surullista, jos kaveruus päättyi tuohon lääkikseen pääsyyn. Olen sitä mieltä, että se ei todellista ollutkaan eikä ainakaan ystävyyttä. Tsemppiä sulle ja tuosta negatiivisten tunteiden vyörystä olisi hyvä päästä yli, mutta ymmärrän kyllä kovin hyvin sinua. Aikaa se varmsti vie jonkun aikaa, mutta jos jäät siihen jumiin, niin olisi ehkä hyvä jutella asioista jonkun luotettavan ihmisen kanssa.

Lääkäreiden "vanhassa kaaritssa" on kusipäitä ollut jo ihan tarpeeksi joten lienee parasta että sinä hakeudut muihin hommiin. Kehno lekuri se vasta paha terveysuhka onkin. :D

Kyllä tuntuu vähän, että peiliin sun pitää katsoa, eikä itkeä toisen pääsystä.

Alykkyys ja viisaus ei ole sama juttu.

Jos noin koville ottaa, oletko edes lääkäriainesta?

Tule postiin, se on suunniteltu luusereita varten jotka eivät saa oikeita töitä eikä huolita mihinkään opiskelemaan.

Kaverisi ei ollut sinulle oikea ystävä. Anna hänelle anteeksi, ja vapauta siten itsesi. Älä myöskään katkeroidu siitä, ettet päässyt opiskelemaan. Jatka sinnikkäästi tenttaamista, jos lääkikseen tosissasi haluat.

Elämä on koulu, ja kaikella on tarkoituksensa. Voit toki olla "uskomatta" niin, mutta se ei auta sinua yhtään, ja tulet kyllä sen itsekin huomaamaan.

Tunnemyrsky suuren pettymyksen hetkellä on luonnollinen, terve reaktio. Se laimenee ajan mittaan.

Nyt kuitenkin voisi ottaa opiksi ja viisastua. Viisastumisella tarkoitan, että olisi aika katsella ympärilleen ja alkaa kolkuttaa muita ovia, koska kerran tuo lääkiksen ovi ei aukea. Se ei taatusti voi olla ainoa autuaaksi tekevä. On suurta viisautta osata luovuttaa oikeaan aikaan ja suunnata muualle.

Myönnä itsellesi ja puhu jollekin toiselle tunteistasi, nöyrry. Myönnä, että olet katkera. Mutta älä jää siihen, lue ja hae uudelleen! Älä hae Helsinkiin, vaan varmista sisäänpääsysi menemällä esim. Turkuun. Yksi vuosi, ja olet lääkiksessä! Kannattaa yrittää jälleen!

Ei!!! Älä pliis katkeroidu kaverille, vaan tälle systeemille...

Koska näköjään ei kannata hakea sinne parhaaseen sisään, kunhan vaan jonnekin ja sitten anoa vaihtoa...

Eli teet vain itsellesi hallaa jos pistät välit poikki tähän kaveriin... ennemmin kannattaa nyt kun hän kerran on sisällä, niin pyytää häneltä vinkkejä? Et kai ole liian ylpeä siihen?

Totta kai olet kateellinen ja katkera. Niin olisi tilanteessasi moni muukin. Elämässä ei vaan mene aina niin kuin haluaisi. Jos lääkis on yhä ainoa vaihtoehtosi, niin ala lukea jo nyt alan kirjallisuutta. Pidä siis osaamisesi korkealla tasolla jo nyt. Voit ihan hyvin lukea niitä muitakin kirjoja, joita opinnoissa vaadittaisi ekalla vuosikurssilla esim. anatomiaa.

Sinun kannattaa kuitenkin myöntää, että kaverisi menestys ei olisi muuttanut sitä, että et päässyt opiskelemaan. Otit riskejä ja se ei tällä kertaa kannattanut. Ota ensi keväänä vielä tiukempi ote opiskeluun.

Oletko harkinnut opiskelua ulkomailla tai esim. ruotsinkielisellä puolella? Opintotuella ja tiukalla suunnitelmallisuudella voi hypätä myös pois lapsuudenkodista tai tutuista kotiympyröistä. Moni valitseee toisen paikkakunnan, jotta on helpompi päästä sisälle ja jotta se on eräänlaista henkistä aikuistumista pois tutuista maisemista.

Olet siis nainen. Taidat olla myös aika kateellinen, narsistinen ja mustasukkainen persoona.

Mieleeni vaan juolahtaa että, jos olet ihan oikeasti tuollainen niin onkohan sinusta
oikeasti lainkaan terveydenhoito alalle?
Pelottava ajatus jotta väärälle alalle "ajautuu" kaiken maailman "valehtevat lääkärit",
jotka ei ajattele muuta kun?

Kasva aikuiseksi.
Aikuinen kykenee iloitsemaan ystävänsä onnistumisesta,
pikkupoika, äisin lellipentu, ei siihen kykene.

Nyt vaan luet ensi vuonna paremmin ja menet perässä sisään.

Sun pitää vaan hyväksyä itsesi sekä älyllinen rajoittuneisuutesi! Olisiko lähihoitajan ura ehkä sopiva, mikäli lääkiksen ovet eivät aukea?

no tuskin taitotasosi on niin mahtavalla tasolla kun luulet. itse luin tasan 12 kk ja aloitin nollasta (en lukenut lukiossa kuin pakolliset kurssit) ja hoidin vauvaa samalla ja pääsin ekalla yrittämällä sisään. vähän nöyryyttä niin ehkä sullakin joskus tärppää...

Ensinnäkin sun kaverisi ei vissiin jaksanut/kestänyt sun kateutta ja laittoi välit poikki? Ainakin kuulostaa siltä. (Itselläni ainakin kävi niin, että kun ilmoitin kaverilleni lukevani yliopiston pääsykokeisiin, niin siitä sitten nousi sellainen kateus ja katkeruus, että voi että! Että ihan itseltä meni poikki tämän takia ystävyys kun ystävän hauras ego ei kestänyt, että itse on kouluttamaton (looseri?), liian laiska opiskelemaan tai tekemään yhtään mitään ja siitä vielä syyttää minua, just. )

Toisekseen, unohdat se, että kaverisi pääsi ja sinä et. Sinä voit päästä ensi vuonna, keskity siihen ja itseesi! Nyt kun aloitat lukemaan ahkerasti, niin varmasti pääset ensi vuonna!

Sitten niille, jotka kehottavat muuttamaan muualle ja hakemaan muihin yliopistoihin Suomessa ja ulkomailla: kaikilla ei vaan ole mahdollisuutta eikä edes mitään järkeä muuttaa tuosta noin vaan muualle. En tiedä minkälainen tilanne on aloittajalla.

En ole itse vielä lääketieteen opiskelija, mutta yhdessä pääsykokeessa jo käynyt. Kuten arvelin niin tapahtuvan, en päässyt tällä ensimmäisellä kerralla sisään. Kuitenkin hyvällä mielellä jatkan yrittämistä, sillä tämä yritys ei kuitenkaan kovin monta pistettä alle rajan jäänyt. Toisinaan vaikka olisi jäänyt paljonkin alle hyväksymisrajan, yrittäisin silti jälleen uudelleen.
Omasta mielestä pitää muistaa, että lääketieteeliseen tiedekuntaan ei tulla hyväksytyksi välittömästi. Sisäänpääsy vaatii sen tietynlaisen prosessin, jonka myötä valituksi tuleminen on mahdollista. Pitää hallita tarpeeksi hyvin valintakokeeseen tarvittavat asiat, sekä myös olla ihmisenä tarpeeksi kypsä opiskelemaan lääketiedettä.
Kannattaa jatkaa yrittämistä! Sillä ei ole väliä monta kertaa yrität, jos tähtäät siihen mitä itse haluat.

Mielestäni sinun ei ole viisasta hakea vain lääkikseen. Ota huomioon, että on mahdollista, ettet koskaan pääse sinne ja elämän on jatkuttava kumminkin. Mieti myös vaihtoehtoinen tulevaisuus, niin paineesi hiukan helpottavat ja saatat jopa päästä lääkikseen. Luulenpa, että esim. Aallolta löytyy monta, joista alunperin piti tulla lääkäreitä, mutta toisin kävi ja elämä on kumminkin ihan nautittavaa. Mielestäni lääkärin koulutus alkaa olla sinulle joku statusjuttu eikä enää ole kysymys pelkästä työstä. Vahvista itsetuntoasi keskustelemalla tunteistasi niiden kanssa, jotka rakastavat sinua niin, etteivät pelkää antaa rehellistä palautetta.

Jos kolmannella hakukerralla ei ovet aukene, niin voit pitää itseäsi jo todistetusti keskivertoa tyhmempänä hakijana. Kolmannella kerralla pääsee suurin osa sisään. Sen jälkeen kannattaa katsoa oikeasti peiliin ja miettiä miksi ei ole päässyt sisään. Opiskelutaktiikka kannattaa ainakin pistää uusiksi, eikä hakata päätä seinään samalla tavalla kuin aiempina vuosina.

Yritä uudestaan vaikka Kuopioon tai Ouluun. Miksi teillä välit meni poikki???? Oletko hakemassa 2015????

Etsi käsiiin entisiä pääsykokeita ja kun tuntuu että osaat tarpeeksi niin pidä koe se 5 tuntia ja kato miten menee. Mene valmennuskurssille. Olet käynyt lukion ja ilmeisesti suoritit fy-ke-bi syventävät ja kirjoitit Eetä ja ällää. Ei mitään hätää. Senkus kertailet ja lasket. Muista, Hkiin on vaikeinta päästä.

Jos neljän VAKAVASTI otetun kokeen jälkeen ei pääse, kannattaa harkita muita vaihtoehtoja. Suurin osa käy ensimmäisellä kerralla vain katsomassa kokeen, sitä ei mielestäni lasketa "oikeaksi hakukerraksi"