Hei kaikille.
Itse olen 48 miehenkilö. Olen koko ikäni kärsinyt jatkuvasta jännittämisestä ja olikin on sen mukainen päivästä päivään. Olen käyttänyt rauhoittavia jo 30 vuoden ajan juuri näihin jännittämisoireisiini. Moni voi pitää minua vaikkapa narkkarina jos niin haluaa. Rauhoittavia käytän sen verran mitä saan käyttää. Siis en liikaa. Minua on kiusattu jo kouluajoista lähtien ja samaten jokaikisessä työpaikassa jossa olen ollut töissä. Kuuloni menetin noin nelisenvuotta sitten jun kaksi sälliä minut hakkasi lähes tajuttomaksi ja nyt joudun käyttämään loppuikäni kummassakin korvissa kuulolaitteita. Olin kuntouttavassa työharjoittelussa parisenvuotta ja se oli minulle yhtä helvettiä suoraansanottuna. Kunnen kuullut kaikkea, niin mulle tultiin vähänväliä oikein korvaan huutamaan et mitää! Nyt olen ollut lähes vuoden sairaslomalla koska jännitystilani/pelkotilani ovat lisääntyneet aivan sietämättömäksi. Täälläkin kun menen es istumaan tuonne porukoihin, niin huomaan että minun täytyisi siellä olla vain tuppisuuna. Olisiko se teistä kivaa? Ei ole niinsanottuja kavereita laisinkaan. Minun uskoni ihmisiin on mennyt jo ajat sitten ja tämä elämäni on todella vaikeata. Miksi Suomessakin ei voisi olla hyväksytty tuota eutan-asiaa? Sairaushan tämäkin on kuten esim syöpä, vaikkei tähän kuolekkaan. Olisin halukas päästä täältä kivuttomasti pois. Tiedän etten ole yksin joka näin ajattelee ja se ihminen joka näitä oireita kärsii päivästä päivään niin tietää miltä tämä painajaismainen olotila tuntuu päivästä päivään aina jännitys ja pelkotilat päällä. Ei mitenkään elämisen arvoista elämää. Ottakaa kntaa ja haukutkin otan vastaan, sillä olen niihinkin jo niin tottunut. Minua kehutaan kyllä tosi nuorekkaaksi ja hyvännäköiseksikin, mutta eipähän saa sitä elämänkumppania mistään. Olen ollut aina väkivaltaa vastaan enkä ole ketään koskaan edes lyönyt. Koitan olla mieliksi ja kaveri kaikille, mutta saan vain pelppää paskaa vain aina päälleni. Esittäkää omia mielipiteitä/kokemuksianne minulle. Kai minut sitten on erakoksi luotu. En tiedä?
Itse olen 48 miehenkilö. Olen koko ikäni kärsinyt jatkuvasta jännittämisestä ja olikin on sen mukainen päivästä päivään. Olen käyttänyt rauhoittavia jo 30 vuoden ajan juuri näihin jännittämisoireisiini. Moni voi pitää minua vaikkapa narkkarina jos niin haluaa. Rauhoittavia käytän sen verran mitä saan käyttää. Siis en liikaa. Minua on kiusattu jo kouluajoista lähtien ja samaten jokaikisessä työpaikassa jossa olen ollut töissä. Kuuloni menetin noin nelisenvuotta sitten jun kaksi sälliä minut hakkasi lähes tajuttomaksi ja nyt joudun käyttämään loppuikäni kummassakin korvissa kuulolaitteita. Olin kuntouttavassa työharjoittelussa parisenvuotta ja se oli minulle yhtä helvettiä suoraansanottuna. Kunnen kuullut kaikkea, niin mulle tultiin vähänväliä oikein korvaan huutamaan et mitää! Nyt olen ollut lähes vuoden sairaslomalla koska jännitystilani/pelkotilani ovat lisääntyneet aivan sietämättömäksi. Täälläkin kun menen es istumaan tuonne porukoihin, niin huomaan että minun täytyisi siellä olla vain tuppisuuna. Olisiko se teistä kivaa? Ei ole niinsanottuja kavereita laisinkaan. Minun uskoni ihmisiin on mennyt jo ajat sitten ja tämä elämäni on todella vaikeata. Miksi Suomessakin ei voisi olla hyväksytty tuota eutan-asiaa? Sairaushan tämäkin on kuten esim syöpä, vaikkei tähän kuolekkaan. Olisin halukas päästä täältä kivuttomasti pois. Tiedän etten ole yksin joka näin ajattelee ja se ihminen joka näitä oireita kärsii päivästä päivään niin tietää miltä tämä painajaismainen olotila tuntuu päivästä päivään aina jännitys ja pelkotilat päällä. Ei mitenkään elämisen arvoista elämää. Ottakaa kntaa ja haukutkin otan vastaan, sillä olen niihinkin jo niin tottunut. Minua kehutaan kyllä tosi nuorekkaaksi ja hyvännäköiseksikin, mutta eipähän saa sitä elämänkumppania mistään. Olen ollut aina väkivaltaa vastaan enkä ole ketään koskaan edes lyönyt. Koitan olla mieliksi ja kaveri kaikille, mutta saan vain pelppää paskaa vain aina päälleni. Esittäkää omia mielipiteitä/kokemuksianne minulle. Kai minut sitten on erakoksi luotu. En tiedä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voimia Sulle!
Kyllä siihen kuolee. Tai siis, jos tupakasta voidaan sanoa niin, niin sitten myös yksinäisyydestä. Riskit yhtä isot:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20668659
Hassua että tupakointi vähentää yksinäisyyden tunteita ja antaa mahdollisuuksia sosiaalisuuteen tupakkapaikoilla jne. Se kielletään ja ihmiset kuolee sitten saman ikäisinä kuitenkin, onnettomamman elämän jäljiltä. Mutta voi vakuuttaa itselleen olevansa parempi ihminen kuin "ne" kun ei polta, onhan se tietty jotain sekin.
Ahdistuin kun luin kirjoituksesi. Olet todella ahdistavassa tilanteessa ja sitä kun on jatkunut koko elämän ajan niin en yhtään ihmettele, että alkaa psyykkinen kestokyky murtua. Sinun persoonaasi on kohdistunut tosi tuhoisia toimia toisten ihmisten taholta.
Kovat ovat ihmisten arvot nykypäivänä sehän tiedetään. Sinun tilannettasi helpottaisi vain ja ainoastaan toisten lähiympäristössä olevien ihmisten asenteen muutos heissä itsessään. Ihmiset ei kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan tänä päivänä.Ei ajatella siinä arjessa, että voi se paha päivä tulla itsellekin joku päivä. Kenen puoleen sitten kääntyä?
Miten sinua vois auttaa, olen sanaton.
Ehkä liittyminen johonkin harrastuspiiriin, sinkkupiireihin tai yhdistystoimintaan tai kerhoon voisi suoda sinille sellaisia ihmiskontakteja, jotka olisivat erilaisia kuin nykyiset sontaa päälle latjaavat.
Kirjoituksestasi päätellen vaikutat ihan tervejärkiseltä tyypiltä.
Ahdistus on täysin ymmärrettävää kun on terve ihminen joka on toimintakykyinen ja ei pääse käyttämään täysipainoisesti omia kykyjään ja elämään täysipainoista elämää niinkuin muutkin.
Voimia sinulle ja jaksamista!
No mäkin olen lähi vuosina ollu aika paljon yksin ... ei niitä kavereita vain täl iäl niin saa(44)osa kavereista on jo kuollu !! : -( naapureita nyt on... Liikun kyllä jonkun verran ja on mulla lapset ... ja kissoja ! Ehkä mä vaan olen niin VITTUMAINEN ukko ! et kukaan ei jaksa katella ! kesä on nyt ollu kuitenkin aika lämmin !!! et ihan kohtuu HYVÄ FIILINKI !!