On aika inhottavaa huomata kuinka aikuisuus on tullut vastaan. Juhlat eivät tunnu missään, vaikka ennen niitä odotin aina innoissani. En tunne oloani onnelliseksi, vaikka nauraisin tai hymyilisin. Tuntuu ihan tyhjältä, vaikka kaikki pitäisi olla hyvin. Kun katson vanhempia kuvia ja nykyisiä kuvia itsestäni niin hyvin suuri ero. Vanhoissa silmänikin viestitti että olen hyvin iloinen, nykykuvissa katse on enemmänkin tyhjä, vaikka hymyilisin.
En ole onnellinen
Tyhjyyskinjj
683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä aikuisenakin voi kokea onnea ja intoa. Sinun kannattaa pysähtyä mitä pahaolo juontuu. Liittyykö tyhjyys aikuistumiseen.
No kun se vaan tuntuu tyhjältä. Elämä rullaa muuten hyvin eikä itse aikuisuus minua haittaa. Onni vain jostain syystä kadonnut. Ihan kuin olisi jotenkin vajonnut mieleen, eikä osaa elää hetkessä
Käytätkö tai oletko joskus käyttänyt mielialalääkkeitä? Jos olet, siinä on sinulle selitys. Jos et, voisit lähteä miettimään mikä elämässäsi on niin, että et tunne oikein kiinnostusta tai välittämistä asioihin. Syy siihen on 100%:n varmasti. Ei ole olemassa onnettomuutta ilman syytä, samalla tavalla kuin ei ole olemassa onnellisuutta ilman syytä.
Ei onnellisia ihmisiä ole olemassakaan.
Luovuin jo aikoja sitten onnellisuuden tavoittelemisesta. Elämä on enimmältään arkea eikä hömppää. Jos asettaa itselleen onnellisen elämän vaatimuksia tai vertailee miten hyvin jollakin toisella on - sehän vetää just onnettomaksi. Kuten n e sanoo, elämä ei ole mikään taulukkojuttu.
Minun onneni on elää Jumalaa suunnitelmissa.