Kyllä sitä välillä pitää itseään hulluna kun omasta vapaasta tahdosta palasin suhteeseen, joka siis jo kerran kariutui siihen kun mieheni harrasti seksiä kaverini kanssa, mikä luonnollisestikin sekin oli minun syytä että niin tapahtui ;)
Minä olen itsekin jotenkin outo, koska osaan jo asennoitua noihin metkuihin ja "antaa samalla mitalla takaisin" siis en tarkoita pettämistä. Vaan tästä suhteesta on tullut joku tutkimusmatka narsistin mieleen, kun elämäni koostuu siitä että jos teen näin tai näin niin mitenköhän se nyt reagoi ja aika hyvin osaan jo lukea narskua.
Ja nyt ei ole kyse siitä että olisin niin hänen otteessaan etten huomaakaan kuinka miellyttänyt häntä jne..
Ei,ei, minä en nykyään enää miellytä vaan teen juuri niitä asioita joita itse haluan, miettimättä seurauksia.
Olen hankkinut ystäväni takaisin, en odota ja palvo herraa kotona jne..
Joidenkin asioiden olen huomannut ärsyttävän narskua todella paljon, juurikin ne asiat mihin hän ei enää saa minusta otetta. Hän kostaa, hän tekee samoin, katoaa omille reissuilleen, mutta sitten vasta hätääntyykin kun en ole moksiskaan kun hän palaa, tietenkin odottaa sitä epätoivoista ja hysteeristä naista :)
Esimerkkejä olisi niin miljoona ja ehkä minäkin voisin elämäni elää mukavammin eli normaalissa parisuhteessa eikä narsistin aivoituksia miettien ja tutkien, mutta koska aina olen ollut kovin kiinnostunut psykologiasta ja sitä itsenäisesti lukenut, niin kai se on se ymmärtämisen halu, parantamaan en häntä pysty mutta ymmärtää edes pikkasen :) kysymys kuuluu olenko minä teidän mielestänne narsisti koska pystyn tällaisiin peleihin vai onko se vain sitä kun elämä on kovettanut?
Otetaan kuitenkin huomioon että ns ekan yrityksen aikaan olin syvästi masentunut ja elin siinä epätodelliselta tuntuvassa olotilassa minkä narsku aiheuttaa eli olin todella rikki, nykyään erona entiseen on se että olen päättänyt sen että hänen takiaan en enää sure vaan samat säännöt ja vastaan taistellaan ;)
Minä olen itsekin jotenkin outo, koska osaan jo asennoitua noihin metkuihin ja "antaa samalla mitalla takaisin" siis en tarkoita pettämistä. Vaan tästä suhteesta on tullut joku tutkimusmatka narsistin mieleen, kun elämäni koostuu siitä että jos teen näin tai näin niin mitenköhän se nyt reagoi ja aika hyvin osaan jo lukea narskua.
Ja nyt ei ole kyse siitä että olisin niin hänen otteessaan etten huomaakaan kuinka miellyttänyt häntä jne..
Ei,ei, minä en nykyään enää miellytä vaan teen juuri niitä asioita joita itse haluan, miettimättä seurauksia.
Olen hankkinut ystäväni takaisin, en odota ja palvo herraa kotona jne..
Joidenkin asioiden olen huomannut ärsyttävän narskua todella paljon, juurikin ne asiat mihin hän ei enää saa minusta otetta. Hän kostaa, hän tekee samoin, katoaa omille reissuilleen, mutta sitten vasta hätääntyykin kun en ole moksiskaan kun hän palaa, tietenkin odottaa sitä epätoivoista ja hysteeristä naista :)
Esimerkkejä olisi niin miljoona ja ehkä minäkin voisin elämäni elää mukavammin eli normaalissa parisuhteessa eikä narsistin aivoituksia miettien ja tutkien, mutta koska aina olen ollut kovin kiinnostunut psykologiasta ja sitä itsenäisesti lukenut, niin kai se on se ymmärtämisen halu, parantamaan en häntä pysty mutta ymmärtää edes pikkasen :) kysymys kuuluu olenko minä teidän mielestänne narsisti koska pystyn tällaisiin peleihin vai onko se vain sitä kun elämä on kovettanut?
Otetaan kuitenkin huomioon että ns ekan yrityksen aikaan olin syvästi masentunut ja elin siinä epätodelliselta tuntuvassa olotilassa minkä narsku aiheuttaa eli olin todella rikki, nykyään erona entiseen on se että olen päättänyt sen että hänen takiaan en enää sure vaan samat säännöt ja vastaan taistellaan ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pidätkö itsestäsi sellaisena kuin nyt olet? Itse olen juuri pääsemässä irti omasta narskustani. Onneksi pääsen, sillä minusta olisi tullut samanlainen, kuin sinä nyt kerrot. En halua olla itse samanlainen, vaan Se joka oikeasti olen. Toisista ihmisistä välittävä, iloinen, auttavainen, jne. Edes oma äitini ei tunnistaisi minua jos nyt näkisi millaiseksi olen melkein muuttunut. Älä anna itsesi muuttua narskun kaltaiseksi!
Minä jatkoin vuosia tapailusuhdetta narsisti-psykopaatin kanssa. Minun syyni oli, että pidin hänestä fyysisesti ja seksi hänen kanssaan oli kivaa.
Mielessäni on kuitenkin siintänyt oma tulevaisuus jossa toteutan omia haaveitani enkä minkään narsisti-psykopaatin haaveita. Nyt olen pystynyt lopettamaan suhteen kokonaan ainakin toistaiseksi ja etenen kohti sitä elämää, mitä haluan itse elää.
Oletko aloittaja niin nuori, että sinun kannattaa ehkä tukea ammatillista kehittymistäsi tutkimalla narsistin toimintoja? Sinua ei haittaa, että käytät aikaasi häneen? "minä olen minä" kysyikin sinulta pidätkö itsestäsi. Nyt kun olen päässyt narsisti-psykopaatti vetoisesta elämästäni kokonaan eroon, olen huomannut, kuinka paljon hän häiritsi minua. Vapautuminen hänestä on ollut edellytys sille, että pystyn toteuttamaan haluamiani projekteja.
Tässä kokee jotenkin velvollisuudekseen kertoa, että heikäläisten kanssa kaveeraamisesta ei seuraa mitään hyvää. Voinhan minäkin tuota toistaa. Tosiasiassa minäkin toimin vuosia narsisti-psykopaatin lähteenä ja sillätavoin varmaan moni säästyi tuona aikana sydänsuruilta ja järkyttäviltä pettymyksiltä joita hän jatkuvasti aiheuttaa.
En kuitenkaan enää tahdo olla hänen maalitaulunsa, koska yhä enemmän ymmärrän että mainehan tuossa myöskin menee, vaikka muuten olisi kuinka harmitonta.
Jälleen tänä aamuna narsku jäi kiinni viikonlopun valheestaan. Narskut ovat patologisia valehtelijoita. Semmoiseksi en halua muuttua. Olisin "toivonut" että hän olisi pystynyt edes kerran olemaan rehellinen, koska tiedän totuuden. Luoja mitä porukkaa!
Miksi kiusaat itseäsi? Masokistiko haluat olla? Nytkun olet päässyt narsusi,niskanpäälle tai oikeesti hänen pään sisään.Nautiko toisen kiusaamisesta? Teillä parisuhde on pelkkää kostamista? Onko sinun mielestä normaalia,oletko läheisriippuvainen,vai oletko sairastunut ns".voimaan"? Kuka jaksaa jatkuvasti narsun kanssa tapella! Minä pelkäsin narsuani vuosikymmenet,kun hän löi oli hyvin väkivaltainen,teillä ei ilmeisesti nyrkit heilu? Nyt kun omista tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä,ei tulis mieleenkään,että alkaisin leikkimään hänen kanssaan uudelleen? En etes halua hänestä unta nähdä. Tuskan hiki nousee iholleni tätäkin kirjoittaessa! Ihanaa olla turvassa,elää normi parisuhteessa,josta sinä jäät vaille,kun tollasta siedät? On vain yksi elämä.
Narsku kostaa ennenpitkää entistä kovemmilla ja haavoittavammilla teoilla sinua, jos jäät suhteeseen. Mieti mitä on suhde ihmisen kanssa joka ei kykene rakastamaan.
Vähemmillä minävaurioilla pääset, kun lopetat ajoissa.
Jos narsku ei itse ole nähnyt mitään vikaa itsessään eikä kokenut tarvetta työstää pettämisensä syitä esim. terapiasssa, niin ei hän miksikään ole muuttunut. Näyttelee vaan, ja nauraa makeasti selkäsi takana sinun tyhmyyttäsi. Näin minulle kävi.Ja kun seuraavan petoksen paljastuttua jätät hänet, kosto voi olla entistä julmempi.
Nyt kun sinä olet alkanut elää omaa elämääsi, niin jos narsku kokee jääneensä kakkoseksi ja ei saa sinua kokonaan valtaasi, alkaa hän sinun selkäsi takana juonia ja mustamaalata sinua, niin että uskottavuutesi kärsii ja tulet yllättäin romahtamaan tyhjään kuiluun niiden petosten jälkeen. Teidän elämähän ajautuu kaksintaisteluksi, siten että molemmat kilpaa pettää ja kostaa ja pettää ja kostaa...
Et ole vaatinut häneltä terapiaan menoa, ja asettanut sitä ehdoksi yhteenpalaamiselle, miksi?
Olisihan hän halunnut terapiaan, mutta minusta tuntui siltä että asia oli jo käsitelty koska olin saanut itseni henkisesti kuntoon ja oman "kostoni" suoritettua, koska olin vuorostani ujuttautunut hänen ystävänsä läheisyyteen, vein häneltä ystävän ja petin vielä hänen kanssaan, eli silmä silmästä.. Tai eihän se ollut pettämistä koska olimme jo eronneet.
Tällaisten asioiden äärellä tunnen itseni narsistiksi. Koska tämä hänen ystävä oli oikeasti hyvä ja ihana ihminen mutta "liian helppo"...
Hän on jollekin unelmien mies.
Itse jätin tämän kultaisen miehen kuin nallin kalliolle.. hän itki ja anoi takaisin, mutta minä palasin kylmän viileästi exäni luo. Olen yrittänyt olla tämän toisen miehen ystävä, mutta eihän se nyt oikeen enää onnistu.. ymmärrän syyn, eli ehkä en ole ihan pahimmasta päästä..?
Kai se on itsessäkin jotain masokistin vikaa, kun kaikesta hampaiden kiristelystä huolimatta, en ole vieläkään saanut ajatuksia muihin naisiin. Siinä oli joku juttu mihin jäi itse totaalisen koukkuun ja nyt, kun en ole ollut suuremmin tekemisissä hyvään toviin on kaikki ollut... Harmaata, tylsää, tavanomaista shittiä ja kukaan muu ei oikein tunnu enää miltään.
Liekö juuri tuo tietynlainen vallantunne, kun ajan myötä oppi tietämään helvetisti muista ihmisistä, mutta eritoten itsestään, kun molemmat peilasivat toisistaan ja oppi vetelemään oikeista naruista. Juurikin tuo, että pistetään passiivis agressiivisesti "ei kiinnosta" vaihde silmään sai tämän natisemaan liitoksistaan, kun ei toiminutkaan kuin tämä ajatteli. Myöskin tuo ymmärtämisen halu on itselläkin, miksi joku toimii niinkuin toimii ja miten pystyy itse asioihin vaikuttamaan.
Kyllähän näissä "karkeloissa" muuttuu itse kukin, mutta oikeastaan kokonaisuudessaan parempaan suuntaan, en ole se sama tahdoton ovimatto, jota voi kohdella kuinka vaan vaikka lipsahduksia toki on sillä saralla tapahtunut. Kaiken kaikkiaan pitää melkein kiittää näistä elämän oppitunneista mitkä avasi silmät monessakin asiassa!
Mutta, koska tätä aina silloin tällöin väkisinkin näkee niin peli jatkukoon!
itse olen käynyt läpi pitkän suhteen jossa molemmat olivat enemmän tai vähemmän narsisteja..itse en edes tiennyt sellainen olevani ennen eroa jonka jälkeen luin näitä narsistin uhri ym kirjoituksia,,hyvä niin tunnistin sieltä omia vikojani kuin myös löysin sitä kautta narsistin käyttäytymis malleja jotka ikävä kyllä sopivat meihin molempiin..
nyt vasta tajuan miten sairasta riitelymme oli toinen uhkaa erolla tms ja toinen vähättelee toisen puhumisen tarvetta ja mielipiteitä..ei sen enempää ihmettelen jälkeenpäin miten satuimme yhteen ja miksi menimme naimisiin.