Olen vähitellen vähentänyt Cipramilia, aikeena siis päästä kyseisestä lääkkeestä kokonaan eroon. Kyseinen masennuslääke ei mielestäni vaikuttanut merkittävästi vointiini, mutta sivuvaikutukset alkoivat olla turhan voimakkaita (hikoilu, päänsärky).
Olen syönyt masennuslääkkeitä sillon tällön kun elämä on takkuillut, sillon tällön taas sinnitellyt ilman lääkitystä - melko huonolla menestyksellä.
Nyt minun tekisi mieleni yrittää elää ilman lääkitystä ja kysyisinkin teiltä lääkkeistä luopuneilta kokemuksia kuinka olette onnistuneet. Miten olette hoitaneet itse masennustanne, olisiko uudesta harrastuksesta, liikunnasta tms. apua. Oletteko lukeneet jotain tukea antavaa kirjallisuutta tms?
Lääkkeetön masennuksen hoito
ex-cipramil
11
4159
Vastaukset
- ex masis
Hyvä ihminen jos lääkäri on sinulle määrännyt masennuslääkeitä sairauteen nimeltä masennus, sinun pitäisi käyttää niitä ohjeiden mukaan säännöllisesti ei silloin tällöin.
Jos jaksaisit käydä läpi nuo lääkityksestä tulevat alkuvaiheen "oireet" saisit mielentilasi tasaantumaan.
Kyllä lääkkettömänäkin voi masennusta hoitaa jos jaksaa. Usein vain käy niin ikävästi , että jonakin päivänä tulee se mustimmista mustin päivä jolloin ei ole enää mitään mahdollisuutta, ihminen menee psykoosin ja pahimmassa tapauksessa riistää itseltään hengen.
Lääkitys on ensiapu ja sitä on käytettävä jos lääkäri katsoo sen aihelliseksi ja määrää lääkityksen.
Parantumista ei tapahdu koskaan jos itse alkaa sooloilemaan lääkkeiden ja hoito ohjeiden kanssa.
Mutta voithan kokeilla. Mm. liikunta auttaa mielialaan (jos olet masenukselta kykenevä liikkumaan), samaten kirjoittaminen ja lukeminen(mikäli olet siinä kunnossa, että pystyt keskittymään).
Uusi harrastus,toki (jos vain jaksat aloittaa harrastamisen).
Itse kuvittelin aikoinani, että paikan muutos auttaa, mutta kun se ei auta.
Sairaus seuraa mukana muutosten kanssa.
Siksi suositteleisin, että juttelisit lääkärisi kanssa, etkä kyselisi täällä olevilta maallikoilta neuvoja.
Monet täällä olevat eivät nimittäin tajua eroa melankolian ja sairaalloisen masennuksen välillä ja siksi neuvot:´ heitä lääkkeet nurkkaan ala toimia `, on pahinta mitä voi sanoa sairaalle masentuneelle.
Kysy psykiatrilta älä maallikolta tai täällä palstalla olijoilta.
Saattaahan olla, että psykiatrisi, joka on lääkityksen määrännyt toteaa, että lääkitys ei ole sinulle sopiva, muuttaa sitä tai yrittää löytää jonkin toisen hoitokeinon.
Mutta älä ala sooloilemaan. Sillä saattaa olla kohtalokkaat seuraukset. Ja psykoosi ei ole kiva olotila itselleen eikä muille,jotka sen näkevät.
Kyllä se aurinko vielä joskus paistaa
(masennuksen läpikäynyt ja lääkehoitoon tyytyväinen)- kokenut
Eipä nyt kuitenkaan mainosteta, että psykoosi liittyisi kaikkeen masennukseen. On olemassa psykoottista masennusta, johon siis liittyy eri pituisia psykoottisia jaksoja, mutta suinkaan kaikkeen masennukseen ei liity psykoosia eikä se (psykoosi) ole mikään masennuksen asteen määrittelevä indikaattori.
- ex masis
kokenut kirjoitti:
Eipä nyt kuitenkaan mainosteta, että psykoosi liittyisi kaikkeen masennukseen. On olemassa psykoottista masennusta, johon siis liittyy eri pituisia psykoottisia jaksoja, mutta suinkaan kaikkeen masennukseen ei liity psykoosia eikä se (psykoosi) ole mikään masennuksen asteen määrittelevä indikaattori.
Ei toki liitykkään. Harvemmin masentunut on psykoottinen, mutta jos vain jättää hoitamatta sairaan masennuksen voi seurauksena olla psykoosi pahimmillaan.
Ei toki psykoosi ole mikään indikaattori mikä määrittää masennuksen asteen, mutta halusin vain tuoda sen esille, että jos lähtee sooloilemaan omin päin ja hoitamaan ominpäin sairauksia saattaa seuraukset olla vakavat.
Vähän sama juttu jos syäntautia sairastava heittäisi pihalle lääkärin määräämät sydänlääkkeet saattaisi seuraukset olla kohtalokkaat.
Siksi sairaus kun sairaus sitä pitää hoitaa asiantuntijoiden avustuksella ja hoitaa ohjeiden mukaan eikä alkaa itsehoitamaan. - ex-cipramil
Olen ennenkin ollut oma-aloitteisesti jaksoja ilman lääkitystä ja välillä ihan kohtalaisella menestykselläkin. Yleensäkin lääkäri ei ole edes määrännyt lääkkeitä minulle, vaan olen suoraan sanottuna pyytänyt niitä. Välillä kun tuntuu siltä, että olen saanut itse määritellä lääkitykseni eli olen ehdottanut lääkärille jotain hyväksi kuulemaani masislääkettä ja sitten lääkäri on määrännyt sitä. Eli lääkkeitä minulle on kyllä määrätty välillä kovin helposti.
Ja tuo psykoosilla perlottelu on minusta turhaa. Toki riski on olemassa, mutta itse olen kokenut lääkityksen sivuoireet liian suurina. Eikä kyseesä ole aloitusoireet vaan yleensä ne ovat jatkuneet koko lääkityksen ajan ja lääkärit eivät tunnu niihin uskovan, kuten päänsärkyyn ja painonnousuun. Minulla on migreeni ja esimerkiksi cipramil pahensi oireet sietämättömiksi.
Nyt olen ollut ilman pillereitä ja toistaiseksi on mennyt ok:sti. Välillä menee huonommin, mutta eihän elämä aina jaksa hymyillä. Osaan kyllä mennä lääkärille jos oireet pahenee. Mutta miksi ei anneta edes mahdollisutta olla ilman lääkkeitä vaan suorastaan lannistetaan...? ex-cipramil kirjoitti:
Olen ennenkin ollut oma-aloitteisesti jaksoja ilman lääkitystä ja välillä ihan kohtalaisella menestykselläkin. Yleensäkin lääkäri ei ole edes määrännyt lääkkeitä minulle, vaan olen suoraan sanottuna pyytänyt niitä. Välillä kun tuntuu siltä, että olen saanut itse määritellä lääkitykseni eli olen ehdottanut lääkärille jotain hyväksi kuulemaani masislääkettä ja sitten lääkäri on määrännyt sitä. Eli lääkkeitä minulle on kyllä määrätty välillä kovin helposti.
Ja tuo psykoosilla perlottelu on minusta turhaa. Toki riski on olemassa, mutta itse olen kokenut lääkityksen sivuoireet liian suurina. Eikä kyseesä ole aloitusoireet vaan yleensä ne ovat jatkuneet koko lääkityksen ajan ja lääkärit eivät tunnu niihin uskovan, kuten päänsärkyyn ja painonnousuun. Minulla on migreeni ja esimerkiksi cipramil pahensi oireet sietämättömiksi.
Nyt olen ollut ilman pillereitä ja toistaiseksi on mennyt ok:sti. Välillä menee huonommin, mutta eihän elämä aina jaksa hymyillä. Osaan kyllä mennä lääkärille jos oireet pahenee. Mutta miksi ei anneta edes mahdollisutta olla ilman lääkkeitä vaan suorastaan lannistetaan...?Minä ajattelen, että psykiatria on niin vaikeaselkoinen lääketieteen alue, että ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa jotakin ongelmaa. Siksi on ihan viisasta pohtia, että voisiko olla ilman lääkkeitä tai voisiko jokin toinen lääke sopia paremmin. Ainoa vaikeus pohtimmisessa on se, ettei vastausta voi saada kuin kokeilemalla. Koska jokaisen lääkkeen kokeilu kestää viikkoja, aikaa "palaa". Toisinaan on vain pakko sietää pitkä kokeilukausi.
Omalla kohdallani olen todennut, että yksityinen psykiatri myöntää huomattavasti auliimmin lääkkeiden sivuvaikutukset, kuin julkisen puolen lääkäri. Voisikohan olla kysymys siitä kuuluisasta "asiakas on aina oikeassa" -ajattelusta. Yksityinen lääkäri toivoo, että asiakas tulee uudelleen vastaanotolle. Oma psykiatrini sanoi, että kaikki mielialalääkkeet ovat taipuvaisia aiheuttamaan painonnousua. Toki nillä on eroakin, toiset lisäävät ruokahalua enemmän, toiset vähemmän. Luulisin, että painonnousu on myös yksilöllistä.
Työterveyslääkäri määräsi mulle aikoinaan Opamoxia ja se aiheutti mulle muutaman päivän välein lievän migreenin. Kun sitten hänelle siitä valitin, sain migreenilääkereseptin. Todella hyvä patenttiratkaisu. Silloin minä tein oman ratkaisuni, jätin Opamoxin käyttämättä ja vaihdoin lääkäriä.
Minäkin olen jokusen kerran "auttanut" lääkäriä löytämään itselleni oikean lääkkeen. Ja olen varovasti tehnyt muutoksia lääkkeen määrän suhteen. Itse oman olonsa lopulta parhaiten tietää, ellei sitten ole mennyt jo sen verran yli, ettei suhteellisuudentaju toimi. Ei lääkäri mikään jumala ole, kyllä lääkärinkin päätöksiä voi kyseenalaistaa. Tosin täytyy muistaa myös se, että lääkäri on kuitenkin opiskellut alaansa vuosia, joten voi olettaa hänen ainakin joiltain osin tietävän enemmän, kuin mitä itse tiedämme.- ex-masis
ex-cipramil kirjoitti:
Olen ennenkin ollut oma-aloitteisesti jaksoja ilman lääkitystä ja välillä ihan kohtalaisella menestykselläkin. Yleensäkin lääkäri ei ole edes määrännyt lääkkeitä minulle, vaan olen suoraan sanottuna pyytänyt niitä. Välillä kun tuntuu siltä, että olen saanut itse määritellä lääkitykseni eli olen ehdottanut lääkärille jotain hyväksi kuulemaani masislääkettä ja sitten lääkäri on määrännyt sitä. Eli lääkkeitä minulle on kyllä määrätty välillä kovin helposti.
Ja tuo psykoosilla perlottelu on minusta turhaa. Toki riski on olemassa, mutta itse olen kokenut lääkityksen sivuoireet liian suurina. Eikä kyseesä ole aloitusoireet vaan yleensä ne ovat jatkuneet koko lääkityksen ajan ja lääkärit eivät tunnu niihin uskovan, kuten päänsärkyyn ja painonnousuun. Minulla on migreeni ja esimerkiksi cipramil pahensi oireet sietämättömiksi.
Nyt olen ollut ilman pillereitä ja toistaiseksi on mennyt ok:sti. Välillä menee huonommin, mutta eihän elämä aina jaksa hymyillä. Osaan kyllä mennä lääkärille jos oireet pahenee. Mutta miksi ei anneta edes mahdollisutta olla ilman lääkkeitä vaan suorastaan lannistetaan...?Toki on hienoa jos pystyy olemaan ilman lääkitystä. Saattaa olla, että lääkärit määräävät liian helposti noita lääkkeitä joillekin, se pitää vain itse katsoa onko lääkehoidon tarpeessa vai ei.
Itse vain kohdallani tapahtui niin, että heitin masennuslääkityksen menemmän ja ajattelin, että kyllä tästä selviän ja seuraus oli se mikä oli. Ei kaikkien kohdalla samalla tavalla tapahdu jokainen yksilö on omansa, mutta toi vain esiin sen mahdollisuuden, että kannattaisi aina kuitenkin keskustella ensin hoitavan lääkärin kanssa lääkkeen lopettamisesta.
Monesti lopettamiseen tarvitaan määrätynlainen "lasku" eli annosta pienennetään pikkuhiljaa eikä lopeteta lääkitystä kerralla.
Se olisi myös hyvä tapahtua lääkärin valvonnassa.
En halua mitenkään peloitella tai muuten lannistaa yritystä luopua lääkkeistä, haluan tuoda vain sen esille, että ikinä ei kannata omin päin lähteä lopettamaan lääkitystä.
Onnea ja aurinkoa elämääsi, kyllä sinä onnistut..))) - heroinas
ex masis kirjoitti:
Ei toki liitykkään. Harvemmin masentunut on psykoottinen, mutta jos vain jättää hoitamatta sairaan masennuksen voi seurauksena olla psykoosi pahimmillaan.
Ei toki psykoosi ole mikään indikaattori mikä määrittää masennuksen asteen, mutta halusin vain tuoda sen esille, että jos lähtee sooloilemaan omin päin ja hoitamaan ominpäin sairauksia saattaa seuraukset olla vakavat.
Vähän sama juttu jos syäntautia sairastava heittäisi pihalle lääkärin määräämät sydänlääkkeet saattaisi seuraukset olla kohtalokkaat.
Siksi sairaus kun sairaus sitä pitää hoitaa asiantuntijoiden avustuksella ja hoitaa ohjeiden mukaan eikä alkaa itsehoitamaan.Olet psykoosilla pelottelija. Siis tää on aivan merkilistä,että jotain otetaan kun pelätään jo etukäteen psykoosia. Toisinsanoen ihmistä hallitaan etukäteen pelolla ja jopa, KAUHULLA joka kuuluu psykosin syntyyn. Pelko on psykoosin lähde...
Psykooseja on monista syistä tulevia:
1.kannbais psykoosi ,josta on kokemusta. Tuli kahden viikon viiveellä.
Sitä alettiin hoitamaan Oalzapinilla
HAITTVAIKUTUKSET:
http://www.tohtori.fi/laakeopas/laake/25839-OLANZAPIN LILLY
LÄÄKEFIRMAN POMO KERTOO LÄÄKFIRMASTA/paljastus
http://www.magneettimedia.com/?p=9182
10 mg ok mutta lääkäri määräsi 10mg lisää vaikka toivuin 5 mg. Olo muuttui
hirveäksi. Olin kuin puupökkelö tunteeton ime jähmeä,tuskainen ja hirveä olo
jota todella vaikea kuvata. Olo siis tulee lääkkestä ja minut pidettiin
pakkohoidossa. Sitten lääketä alettiin vähentää ja olo jonkin veran alkoi
helpottaa. Mutta kuinka ollakkaan kaiken lopettamisen lääkkeet taas alettiin
vaihtamaan,kesken vähennyksen,ennen kuin sain edes kokea lähteekö
hirvee jähmeys pois.Siis minut tehdään sairaaksi lääkkellä jota yritetään
parantaa lääkkeellä josta se olo tulee.
Seuravaa hirveys lääkkeessa:
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humpil/2/9190692.pdf
LUKEKAA IHMEESSÄ HAITTVAIKUTUKSET!!!
lisää psykkosin syitä...
2.vaikean järkytyksen eli traumaattisen tapahtuman -- seurauksena (esimerkiksi omaisen kuolema)
3.elimellisestä syystä.
4.myös pitkäaikainen unettomuus,
5.päihteen tai lääkeaineen käyttö tai niistä vieroittautuminen voi joskus johtaa
psykoosiin.
6. pelko ja jatkuva jännitys,pilossa tehdyt jutut ja syyllisyys
-psyykelääkkeet muuttaa persoonallisuutta ja tilaa voitaisiin nimittää,
lääkkeen haittvaikutusten sotkeminen sairauteen jota hoidetaan kyseisellä
lääkkeellä
- Ikuinen pohtija
Masennuksen taustalla minulta löytyi paljon tukahdettuja tunteita menneisyydestä. Näitä selvittämällä ja purkamalla selvisin masennuksesta ilman lääkitystä. Kävin kyllä psykologilla ja tunnelukkojen aukaisemiseen käytin vyöhyketerapiaa. Samalla sain avun jokapäiväistä elämää haittaavaan migreeniin.
Ajattelin jatkuvasti että lääkettä en tarvi, vaan haluan kohdata kaikki pahat olot ja ahdistukset. Tunteitahan lääkkeet aika usein turruttaa. Joillekin lääkitys on välttämätön, muuten ei kestäisi todellisuutta. Mut jos itse kuitenkin tuntee pärjäävänsä ilman lääkkeitä, eikö se ole hyvä?
Voit vaikuttaa ajatuksiisi. Emme myöskään ole mielemme ja tunteidemme orjia, vaan siihenkin voi vaikuttaa. Ajatuksesi antavat elämällesi suunnan, tarkastele niitä ja mieti onko asia oikeesti niin? Tunnet ehkä olevasi arvoton ja huono, mutta kysy mitä sinussa on hyvää. Kaikissa on jotain hyvää. Se on ihmisen kantava voima, kun näkee elämässä hyviä asioita. Ajatus "ei pahaa ilman hyvääkin" auttoi minua kestämään vaikeita aikoja.
Muutosta ei tapahdu, ellei pysty rehellisesti tarkastelemaan itseään. Muutos tulee harvoin ulkopuolelta. Itse näen oman masennuksen elämän opetuksena, joka mun täytyi käydä läpi oppiakseen ELÄMÄÄN ja nauttimaan.
Muutoksen mukana tulee uusia asioita, kuten harrastuksia. Siinäkin voi tarkastella mieltään muistaako mistä lapsena tykkäsi ja kokeilla sitä.
Voi olla todella antoisa kokemus ja löytää uuden harrastuksen. Kirjallisuutta olen käyttänyt apuna selviytyä. Jos oikein ahdistaa, niin turrutan itseäni lukemalla jotain oikein mukaansa tempaavaa kirjaa. Ja kun haluan selvittää mikä nyt vaivaa, menen kirjastossa psykologia, sosiologia, henkisyys jne. osastoille. Yleensä mukaan lähtee just sopiva kirja siihen tilanteeseen. Tommy Hellstenin kirjoista olen saanut paljon vastauksia kysymyksiini. Martti Paloheimon kirja Suomalaisen lapsuuden haavat auttoi ymmärtämään lapsuuden kokemuksia.
Tärkeimpänä olen oppinut kuuntelemaan itseäni. Itse tiedän mikä mulle on parasta, mutta pystyn kysymään toisilta apua jos itse en tiedä.
Lääkeasiassakin kannattaa kuunnella itseä ja jos ei halua syödä ja pärjää ilman, silloin EI TARVI syödä.
Toivon sinulle, että löydät omat keinot parantua masennuksesta ja migreenistäkin. Voimia sulle elämään!- ex masis
Hienoa jos pystyy käymään masennuksen läpi ilman lääkitystä. Nostan hattua.
On vain niitä masennustiloja joihin eivät terapiat ja juttelut auta vaan tarvitaan lääkehoitoa, kuten siinä tapauksessa kun aivoissa on tapahtunut välittäjä aineiden puutos jostain syystä.
Monissa suvuissa jossa on alkoholi ollut hallitsevana tekijäna sekä itsemurhat on taustalla usein ollut juuri tuo aivojen aineenvaihdunnan häiriö, johon pahaan oloon on sitten käytetty alkoholia mikä taas lisää välittäjäaineiden häiriöitä.
Tuo, että masennus kulkee suvuittain viittaa siihen että sairaus nimeltä masennus on perinnöllinen, ei aina suinkaan lapsuuden tai aikuisiän traumojen takia aiheuttunut vaan ihmisen aivoissa on jo valmiina tuo häiriö tila.
Jokin pieni vastoin käymminen saattaa laukaista sen, että aineevaihdunta häiriintyy ja ihminen masentuu.
Kaikella kunnioituksella kaikkia lujia ja vahvoja ihmisiä kohtaan jotka pystyvät käymään masennuksen läpi ilman lääkehoitoa, yrittäkää ymmärtää meitäkin jolle tuska on ylitsepääsemätön ilman lääkitystä.
Ei kaiketi mieliala lääkkeitä ole turhaan kehitetty, kyllä niillä on tarkoitus parantaa ja hoitaa häiriötila sekä lievittää sen hetkistä tuskaa.
Kaksikymmentä vuotta masennuksesta kärsineenä ja lääkkeitä syöneenä voin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois. Se, että otan pari nappia (on seromex, ei siis rauhoittava) aamulla sairauteeni auttaa minua läpi päivän.
Luojalle kiitos, että on nykyajan psykiatria ja lääkehoito. - ex-cipramil
Kiitoksia loistavasta vastauksesta, oli mukavaa lukea. Itselläni on hyvin samantapaisia ajatuksia.
- Tohtori Tolonen
Masennuksen syyt ovat usein myös biologisia. Osalta puuttuu aivoista välttämättömiä rasvahappoja ja osalta fibroblastien kasvutekijöitä. Suomalaiset huippupsykiatrit suosittavat Duodecimin pääkirjoituksessa omega-3-rasvahappoja lisähoidoksi masennukseen
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/250904_01.html
Omega-3:lla tehdyt tutkimukset masennuksessa ovat alla taulukossa, josta pääsee linkeillä lukemaan tarkemmat selostukset niistä
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/e-epa_taulukko.html
Fibroblasteista voi lukea lisää
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/171004_01.html
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä522784Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5172624- 481835
- 311739
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1171713SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3011649Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91252Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?221072Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,541067Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.661063