Miten rakentaa ystäväpiiriä tyhjästä?

Minkä ikäinen olet? :)

Syntyy niissä pätkätöissäkin helposti jotain jos vaan tarttuu toimeen. Minulla on pikemminkin ongelmana se, että tutustun ihmisiin helposti, mutta kun he alkavat kaveerata, torjun heidät, koska pelkään päästää ihmisiä lähelle. Pelkään että he eivät pidäkään minusta tai alkavat hirveän aktiivisesti ehdottaa tekemistä enkä jaksakaan.

Jos et tiedä mistä puhua, kysele lisää toiselta. Monet tykkäävät eniten puhua itsestään. Äläkä aseta rimaa liian korkealle, voit kertoa vaikka törkeästi etuilleesta mummosta kaupassa, kunhan sanot muutakin kuin että eräs mummo etuili minua kaupassa. Juttujen sisällöllä ei ole niin väliä, vaan sillä miten ne kerrotaan. "Et muuten usko miten härskin mummon kohtasin kaupassa!" Jos olisit vaikka asunut vuoden ulkomailla, eihän siitäkään ole jutun juureksi pitkään, jos toteat vain asuneesi vuoden ulkomailla. Vaikka asia olisi kuinka "iso", se latistuu, jos sen kertoo liian ytimekkäästi.

Erilaisissa vertaistukiryhmissä pääsee myös lähelle vähemmän pelottavia ihmisiä. Kynnys alkaa tutustua on matalampi, kun tietää että toisellakin on omat mörkönsä (tai ainahan kaikilla on, mutta kaikki eivät sitä myönnä...). Niitä saattaa myös olla ilmaisia tarjolla, kannattaa selvittää.

No liity johonkin yhteisöön. Esim. sipinen.fi on mielenterveysongelmaisille.

Eiköhän siellä jutellessa joku kaveri löydy.

Pitäisi pyrkiä olemaan itse erittäin aktiivinen ja mennä mukaan erilaisiin paikkoihin ja tapahtumiin. Netti on yksi helpoimmista keinoista tutustua muihin ja kannattaa kokeilla ilmoitusten jättämistä eri palstoille.

Ensisijaisesti kannattaisi tutkia että mitkä asiat itseä kiinnostavat ja sen perusteella pyrkiä etsimään tapahtumia, henkilöitä ja yhteisöjä joita tuollaiset asiat kiinnostavat.

Sukupuoli vaikuttaa todella paljon asiaan. Norminainen saa helpommin seuraa miehistä kuin toistepäin.

Jos on jokin harrastusjuttu tai idea, niin kokeile lähteä vaikka siitä liikkeelle ja etsi seuraa harrastamaan kyseistä lajia.

Juttele niistä yleisen tason jutuista vähän kerrallaan. Ehkä se siitä sitten pidemmällä aikavälillä.

Minkä kokoisella paikkakunnalla asut ja kuinka vanha (suunnilleen) olet? Parikymppiselle helsinkiläiselle toimii ihan eri asiat kuin keski-ikäiselle maalaismiehelle.

Mulla on ollut sama ongelma, kun erosin uskonlahkosta ja menetin kaikki ystäväni ja välit sukulaisiin katkesivat myös. Itse olen huomannut, että aikuisiällä ei ole helppo saada ystäviä tai kavereita, mutta se on kuitenkin täysin mahdollista. Älä siis anna periksi! Se voi viedä aikaa, koska ihmisillä on aikuisena omat suojamuurinsa .Olen huomannut, että yhteisten harrastusten kautta löytää paremmin uusia ihmisiä, koska yhteinen mielenkiinnon kohde yhdistää. Olen myös kapakassa tutustunut uusiin ihmisiin, mutta se ei ole mitenkään tavallista, että sieltä saisi kavereita. Oletko miettinyt, mikä sinua kiinnosta, mitä haluaisit harrastaa? Siitä voisi lähteä liikkeelle :)

Nykyisin valitsen kaverini sen perusteella, että viihdyn heidän seurassaan ja meissä on yleensä jotain samanlaista.

Olen joutunut aikuisen elämäni aikana työn takia asumaan pitkiä aikoja monessa eri maissa ja kulttuureissa. Ja kun jatkuvasti asuu eri puolilla, katkeavat vanhat ystävyydet pelkkään etäisyyteen ja siihen, että harvoin tapaillaan. Niinpä sitten aina uuteen maahan/kulttuuriin tullessa on aivan yksinäinen susi.

Jokaiseen maahan olen saanut uusia ystäviä harrastusten kautta.
Harrastuksena voivat olla melkein mitkä vaan itseä kiinnostavat asiat, eikä niissä tarvitse olla mikään mestari. Rohkeasti siis mukaa harrastuspiireihin, niihin muuten on aina tervetullut.

Mutta jos et harrasta mitään, on asia sitten jo monta kertaluokkaa vaikeampi.

Itse aloitin miettimällä, mikähän harrastus tai asia kiinnostaisi ja koska luonto on aina kiinnostanut - ja sattumalta olin saanut paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen esitteen, menin yhdistyksen kokoukseen ja pääsin hallitukseenkin, vaikka osaamiseni olikin vähän toistaitoista maallikkotaustastani johtuen. Tapahtumien yms. järjestelyistä löytyi kokoustamista ja ne aktivoivat tyhjää vapaa-aikaani ja vähitellen ihmisetkin kävivät tutuiksi.
-Löytyy myös aina niitä, jotka haluavat tutustua _sinuun_!

Nettideittaamalla olen myös löytänyt muutamia hyviä ystäviä, lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Se tosin on ollut erittäin työlästä ja vaikeaa ja pitkäjänteisyyttä vaativaa, koska en ole etsiskellyt seurustelusuhdetta vaan aitoa kaverisuhdetta. Mutta niitäkin löytyy, kunhan jaksaa prosessin.

Ensinnäkin kannattaa pitää yhteyttä jo niihin harvoihin ihmissuhteisiin, joita jo on. Ihan ekana voi kääntyä oman suvun puoleen. Joku serkku tai vaikka kummitäti, voivat olla hyviä ihmissuhteita, vaikka ikäeroa olisikin.

On valtavat määrät erilaisia yhdistyksiä tms, joissa tutustuu esim:
- seurakunta
- ammattiliitto, politiikka tai joku muu järjestötoiminta
- erilaiset sinkkujen tapahtumat esim. Eurosinkut tai sinkkuristeilyt
- nettitreffit
- chat-palstat, joissa voi jutustella ja jos jonkun kanssa synkkaa kaverimielessä, niin voi tavata
- naapurit, pihatalkoot
- työpaikalla kannattaa yrittää änkeytyä vaikka samaan kahviporukkaan tai lounasryhmään. Jos työpaikalla on pikkujouluja, koulutuspäiviä tms, niin ilman muuta sellaisiin mukaan.
- liikuntaharrastukset, erilaiset patikointiretket, ratsastus tms, joissa harrastetaan pitkään tiettyä lajia.
- työväenopiston kurssit ja muu opiskelu (esim. työn ohessa opiskelee uutta ammattia)
- baari. Kun tarpeeksi kauan käyt, niin sinua aletaan moikata. Tosin tämä on omasta mielestäni huonoin vaihtoehto johtuen rahanmenosta ja riskistä alkoholisoitua tai omaksua muuten laiska pepullaan pitkään istuva elämäntapa

Aina voit myös itse ehdottaa esim. perjantai-iltana, että olisi mukava lähteä työpäivän jälkeen vaikka lasilliselle, että huvittaisiko ketään lähteä mukaan. Jos kukaan ei lähde, niin siitä ei pidä lannistua.

ota puhelu uskontokunnat/ei uskontokunnat sama puhelin numero ... omasi ja ihmettele omaa hyvinvointia ja rahaa rahaa rahaa rahaa rahaa rahaa rahaa siinäpä sitä ... ja minullapa on varastossa käyttämättömänä paljon dildija ja vaginoita, niitä on ja ei löydy myöskään ystäviä, panee terveyden päälle, kyllä siinä taito tieto olisi kysymyksessä siinä .... mutta puhellaan ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Työpaikka on mielestäni paras paikka tutustua ihmisiin - ellei sitten harrasta jotain sosiaalista ja yhteisöllistä. Vaikka kyseessä on pätkätyö, voi kollegoihin tutustua.. siinä mielessä se on jopa helpompaa, ettei yrittämisestä ja epäonnistumisesta seuraavaa harmistusta tarvitse pitkään kestää kun kohta vaihtuu firma. Kysy vaan joku päivä jotain työkaveria lounaalle, siitä se lähtee. Tai jos jostain syystä lounaat ei onnistu, voi keskustelua avata jostain muuten vaan työpaikan käytävällä. Huom. EI työasioista, se on tylsää. Oletko todella kiinnostunut jostain asiasta? Sen huomaa jos puhujaa itseään kiinnostaa aihe josta puhuu. Tietenkään ei pitkään kannata selittää ilman että ottaa toisen mukaan juttuun. Ja kun kysyt toiselta jotain henkilökohtaisia asioita, paina ne mieleesi! Kun palaat niihin myöhemmin, se osoittaa että olet oikeasti kiinnostunut toisen asioista. Ja itsekritiikki alas: se piristää jos joskus sanoo jotain vähemmän harkittua ja viisasta.

Pieniä asioita.. mutta lähtökohta tietenkin se että olet kiinnostunut muista ihmisistä ja haluat oikeasti kuulla niiden juttuja ja kertoa niille omiasi. Vaatii joskus harjoittelua, varsinkin jos on pettynyt ihmisiin usein.

Monet uudetkin ystävyydet muodostuvatkin vanhojen perusteella ja ainakin ajan kanssa. Aika harva oikeasti ystävystyy kovin nopeasti, erilaisia tuttavia ja kavereita saa ja sitten aika näyttää, onko niistä jutuista ystävyyteen saakka. Ei kannata olla siis alusta saakka liian "vaativa" tai odottaa liikoja, ottaa aika rennosti vaan.
Mutta tuttuja ja kavereita saa kyllä vaikka mistä.

Vakiharrastuksista nyt on yksi mahdollisuus rakentaa ystävyyksiä ja tuttavuuksia, etenkin kun lähtee aktiivisemmin mukaan. Esimerkiksi seuratoiminta on hyvä, monin kaverini urheilee ja on kyllä lähtenyt ihan seuroihin itsekseen, eli ei sinne ketään kädestä tarvita kiinni pitämään. Urheiluseuroihin ja harrasteseuroihin myös yleensä otetaan mielellään aktiivisia toimijoita mukaan. Muutama kaveri - siis ihan aikuinen - on mukava partiossa, joku vapaapalokunnassa.
Taloyhtiöiden kokouksissa tutustuu aktiivisempiin naapureihin sen lisäksi että saa tietää mitä taloon kuuluu. Monilla on ihan hyvääkin porukkaa siellä. Itsessään ne paikat sisältää jo sen jutun aloituksen, ystävien kanssa mennään sitten pidemmälle ja muiden kanssa jauhetaan harrastuksesta. Mutta niitä keskustelun aiheitakin syntyy tekemisen kautta.

Yhdistystoiminta on mahdollisuus siinä missä puoluetoimintakin. Mieti mikä kiinnostaa. Baarista moni löytää kavereita mutta sitä en sinänsä suosittele koska aika moni löytää myös alkoholismin että ehkä kannattaa vähän katsoa mistä baarista... Ehkä joku kulttuurikahvilan vakiasiakkuus saattaa johtaa johonkin muuhunkin kuin "junttien kanssa dokaamiseen" paitsi tietty jos se on sun juttu.

Jos työt on tosiaan pätkätöitä, niistä saakin lähinnä hetken työkavereita ja tuttuja, eikä huono sekään, jokaisella suhteella saattaa olla oma merkityksensä. Kaikkia ei ole tarkoitettukaan kovin syvällisiksi. Se jos sinulla on kännykässäkin muutama ihminen kenelle voit soittaa muuten vaan: soita ihmeessä! Kaikilla ei ole sitäkään ja pari vanhaakin tuttua on mukava olla mukana.
Hmm... Mitä katselin tässä niin joku oli ehdottanut nettiä ja chattiä, joku seurakuntaa ja ties mitä, että kyllä niitä mahdollisuuksia on varmaan kaikille. Menoksi vaan.

Mutta muista tosiaan, että anna aikaa. Ei kaikki aina käy silmän käänteessä ja älä ainakaan heti lannistu jos et heti ensimmäisestä ovesta sisään astuessa löydä viittä parasta kaveriasi. Jotkut hyvätkin ystävyydet alkaa parin vuoden pinnallisesta tuttavuudesta. Joskus hyviin tyyppeihin tutustuminen on säkän ja ajan yhteistoimintaa. Eräs kaverini kertoi kerran että kun muutti uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, meni noin 3 vuotta ennen kuin ihmiset oikeasti alkoivat tutustumaan keskenään.

Mukaan pääsee sillä kun menee mukaan. Aina sitä on ensin jossain vieras, ennen kuin muuttuu tutuksi.

dokaamalla saa ystäviä ei muuten

asumme nääs suomessa

Miten olisi mahdollista toimia tässä elämässä mahdollisimman askeettisesti? Minua ei kiinnosta sosiaalisuus, mutta hyvin usein työelämäänkin halutaan sosiaalisia ihmisiä. Työttömyys kävisi minulle, mutta työkkärin tädit haluaisivat minun hakevan töitä. Töitä voisin tehdä kunhan ei tarvitse heittää läppää työpaikalla eikä tarvitse jaaritella sitä kuinka kaunis ilma tänään tai kuunnella mitä duunikaverin vaimolle tai lapsille kuuluu tai kuinka duunikaveri osti uudet vanteet autoon.

Voit olla varma ettet saa täältä kuin pahan mielen.
Jos olisit erityisen sosiaalinen niin ongelmaa ei olisi, sitä neuvojat ei ymmärrä.

Tarjoo kaikille viinaa niin heti on kavereita. Kalliiksi se tulee pitemmän päälle ja se on varmaan huono juttu.

Näistä vinkeistä oli ainakin minulle hyötyä...

Olin koulukiusattu, yläaste ja osittain amis, jättäydyin suosiolla porukan ulkopuolelle enkä sitten ystävystynyt pysyvästi kehenkään. Muutin valmistumisen jälkeen töiden perässä kaupunkiin, 150km kotipaikkakunnalle, ja sitten välit hyytyivät myös kahteen lapsuuden ystävään. Olen perheen ainoa lapsi ja vanhemmat oikeastaan ainoa joiden ansiosta/ takia tulee käytyä lapsuus-maisemissa.. Nyt muutosta jo viisi vuotta mutta ei edelleenkään ystäviä, ujous ja arkuus hidastavat tutustumista uusiin ihmisiin... Ensimmäinen vuosi meni uuteen asuinympäristöön totuttelussa ja työn merkeissä, kolme vuotta hujahti hetkessä ja sitten uusi työpaikka.. Lopulta annoin olla ja tässä sitä ihmettelen että ei ole ystäviä eikä omasta perheestä tietoakaan..

Olen kuitenkin tyytyväinen että on työpaikka ja katto pään päällä.
Mottoni niille jotka utelevat liikoja: Onnellinen yksin elävä iki-sinkku!!!

Sen kerron loppuun että työskentelen ravintola-alalla ja puhuvat usein että olen iloinen ja rempseä sekä tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa.. Usein tuumailen että tietäisittepä vain totuuden kulissin takana... Tunnustan että minulla on kaksi persoonaa: työ, sosiaallinen ihmisten auttaja ja kuuntelija sekä koti, ujo sisäänpäin kääntynyt joka kiertää ihmiset kaukaa..

Entä naapurit oisko siellä mukvia veijareita seuran pitoon ja vaikka grillaamaan yhessä !! tai aktiviteettia ... vaikka riippu liitoa !!! tai jotain kevyempää kuten krokettia ja vähän bissee siinä samalla !

Ystäviä saadaan kun vaietaan omista huolista ja tarpeista ja keskustellaan yhteisistä asioista tai vaietaan niistä. Kuuntelemalla hyväksytät itsesi vieraisiin pyötiin ja kunnollisena ihmisena saavutat tyytyväisyyden kuuntelemalla omia ajatuksiasi ja hallitsemalla niitä. Kaiken takana on usko omiin näkemyksiin ja tapauksessasi ystäviin.

Seksikkäät ja viehättävät skandinaaviset naiset etsivät rakkautta ja avioliittoa http://flaturl.com/OuSV

heikot ihmiset tarvii kavareita tai ystäviä ilmankin pärjää ihan hyvin.

nauratti tuo, kun heti jos ei ole kavereita niin pyydetään kääntymään mielenterveystoimistoon!

Know the feeling! Itselläni ei ollenkaan tukiverkostoa, ystävää joka kuumtelisi ja minä häntä. Elämä tuntuu tosi raskaalta
Oon käyny tän saitin chatin läpi, ei toiminut ja treffi palstalta yritin etsiä kavereita ei toiminut, joko lesboja tai jättivät vain vastaamatta. Oon pirkanmaalta jos on kohtalo tovereita tutustutaan???!!! :)

Itse en ole keksinyt oikein mitään keinoa tuohon :( Yrittänyt olen monella tavalla tututustua uusiin ihmisiin, mutta ne jäävät usein vain hyvin pinnallisiksi, mistä ei sitten mitään syvempää ystävyyttä synny. Tällä hetkellä ei ole yhtään sellaista kaveria/ystävää jota voisi tavata vapaa-aikana. Töissä menee päivät ja sitten kotiin... ja töitä on siis milloin on. Olen tehnyt paljon eri sijaisuuksia ja ei sieltä työkaveruutta syvempää ehdi syntyä. Tyhjästä on vaikea nyhjästä...jos ei ole niitä kavereita ennestään, niin hankalaa niitä on saada myöhemminkään :(

Mulla on vastaavanlainen kokemus - ja itseasiassa olen joutunut rakentamaan uudestaan ystäväpiirin 3 krt elämäni aikana.

Olin siis koulukiusattu -
sitten radikaalin harrastuksen kautta (no olin punkkari) sain kavereita,
ja ei se vaikeaa ollut kun niissä piireissä oli monta muutakin kohtalontoveria)

Ja no, elämä sitten luiskahti vähän vinoille raiteille ja klassisesti tein sitten uskonratkaisun - mutta huolimatta siitä että uskonpiireissä oli ihan tosi kivoja
tyyppejä ei se meininki oikein sopinut muhun, ja otettuani eron miehestäni niin eikös ne potkaisseet mut pellolle piireistänsä.

Olin siis taas yksin.
No sitten aloin ottamaan vähitellen yhteyksiä entisiin kamuihin, ja sukulaisiini -
kiitos heille vielä sulattivat mut huolimatta "sekouluistani".
Nyt yritän elellä taas "normaalia" elämää.

Mutta olen joutunut olemaan pitkiäkin aikoja yksin.

eipä tässä mullakaan oo, se on vain siedettävä sitä yksinäsisyysttä ja taito elää sen kans, onhan sulla tietsikka mut ei se ihmistä korvaa.

Kyllä se vielä iloks muuttuu sullakin!

Ystävät on teeskentelijöitä suurimmaksi osaksi ja siksi olen luopunut kaikista ystävistä.

Mun kokemus noista työväenopiston kursseista on kyllä huono. Tai siis kurssit itsessään kyllä hyviä, mutta sen suhteen, että niissä saisi ihan oikeita kavereita, on kyllä aika hankalaa... Toki esim käsityökursseilla tulee juteltua ja rupateltua muiden kurssilaisten kanssa, mutta siihen se tahtoo jäädä.

Mulle paras paikka saada kavereita on ehdottomasti ollut yhdistystoiminta. Siellä kuitenkin kaiken tekemisen ohessa tulee juteltua ja todennäköisesti samanhenkistä porukkaa hakeutuu samantyyppisiin yhdistyksiin. Varmasti yli puolet niistä kavereista, joita tapaan vapaa-ajalla, on jonkin yhdistyksen tai järjestön kautta tuttuja. Kannattaa siis ryhtyä aktiiviksi johonkin yhdistykseen.

Toki omakin aktiivisuus ratkaisee eli kannattaa myös rohkeasti ryhtyä pyytämään ihmisiä vaikka kahville. Tuo ehdotus siitä, että kielikurssin jälkeen mentäisiin yhdessä syömään, on tosi hyvä, mutta olisi saattanut toimia paremmin, jos olisit ensin puhunut mukaan jonkun toisen tyypin ja olisitte sitten ryhtyneet pyytämään muita. Mun kokemuksen mukaan tuollainen yleinen kaikille heitetty ehdotus tahtoo yleensä jäädä ilmaan ja siihen on vaikea tarttua. Eli siis värvää seuraavalla kerralla joku kaveriksi ja sitten voitte esittää asian tyyliin, että olemme menossa syömään silloin ja silloin ja haluaisitteko lähetä mukaan.

Sama juttu..
E ole ikinä ollut mitään omaa porukkaa tai edes yhtä luotettavaa kaveria. Olin juuri 6 vuoden avoliitossa ja kaikki kaverit tuli nyk. exän kautta, eli taas vaihteeksi saa olla itsekseen Lapsena "valahdin" koulukaveriporukoiden ulkopuolelle koska isäni oli väkivaltainen, sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja kaikki ihmettelivät kun äitini oli niin suojelevainen minua kohtaan. Ja kun oli samat koulutoverit ala-asteelta lukioon, homma pysyi saman vaikka vanhempani erosivatkin myöhemmin. Lukion päätyttyä olin niin henkisesti lukossa että suorastaan pelkäsin ihmisiä ja esim. opiskelusta ja työnteosta ei tullut mitään eikä yhtään helpottanut kun joka taholla haukuttiin laiskaksi ja oudoksi.

Nykyään kun taas opiskelen, en oikein osaa luoda kontaktia muihin. Sen exän kautta oli jonkin aikaa kaveriporukka, mutta sekin on nyt mennyttä. Olen naispuolinen mutta "naisten jutut" eivät kauheasti kiinnosta, ennemmin istun pleikkariohjain kourassa. On sentään yksi, joka ei ikinä petä: kissa. Musta tulee varmaan sellainen hullu kissanainen, joka on Simpsoneissa =)

ei ehkä kannata ystäviä odottaa heti, mutta seuraa ja tuttavia , kavereita ja sitten ajan kanssa ystäviä. ehkä kannattaa ensin tähdätä siihen, että olisi ajanviettoseuraa. jokin suhde voi ajan mittaa syventyä ystävyydeksi.

mä luulen, että monella on se ongelma, ettei pinnalliset tuttavuudet oikein anna mitään, mutta jos ei osallistu mihinkään ei ota kontaktia kehenkään, ei sitten ole myöskään mitään, mistä voisi tulla pidempiaikaisia kaverisuhteita tai jopa ystäviä.

yksi harrastus, josta itse tykkään on geokätköily. siinä tulee jonkunlainen löyhä yhteisöllinen tunne, kun monet ihmiset harrastaa samaa asiaa. geokätköilijät harrastaa myös miittejä, joissa tapaa ihmisiä. ja sitten voi saada geokätköilyseuraa, koska ihmisillä ei erilaisten työaikojen yms. vuoksi ole aina mahdollisuutta kätköillä siinä samassa porukassa, joten uusiinkin ihmisiin ollaan valmiita tutustumaan.

yksi kaverini muutti toiselle puolelle suomea. hän on saanut laajan tuttavapiirin koiraharrastuksensa kautta.

Koirat on kyllä hyviä tutustuttajia! Mulla on kaksi koiraa ja tunnen ainakin rupattelutasolla useimmat seudun koiranomistajat, kun aina lenkillä törmätessä tulee juteltua. Toimin aiemmin myös rescue-yhdistyksessä ja sitä kautta sain ihan "oikeita kavereita". Myös entisen naapurin kanssa tutustuin juuri koirien avulla ja edelleen kyläillään jne.

Tosin koiraa ei varmasti kannata ottaa vain ja ainoastaan siitä syystä, että tutustuisi ihmisiin, koska koira on kuitenkin yli kymmenen vuoden sitoumus ja vaatii paljon työtä. Mutta ehkä koiraa saa vaikka lainaksi/hoitolaiseksi? Mulla ainakin yksi sinkkumies-ystävä innokkaasti lenkitti mun toista koiraa, joka on maailman suloisin ja hellyyttävin otus. Koirapuistoissa kun kuulemma löytyy helposti naisseuraa, kun on vaan joku syy sinne mennä :)

Vapaaehtoistyö on yksi mahdollisuus. Minä löysin ihanan ystävän Punaisen Ristin ystävätoiminnan kurssilta, jonne toinen kanssani samanhenkinen nainen oli saapunut perehdytettäväksi. :)