Voisitteko harkita perheen perustamista naisen kanssa, jolla on korkeakoulututkinto, mutta joka on tehnyt aina suurelta osin koulutustaan vastaamattomia pätkätöitä? En voi seurustella tai ylipäänsä suunnitella elämääni, koska en tiedä missä olen töissä hetken kuluttua. Töitä olen onneksi ainakin tähän asti onnistunut saamaan. Kertaalleen olen saanut siipeeni, kun aloin tapailemaan erästä miestä. Hän ei halunnut jakaa elämäni epävarmuustekijöitä. Hän sai minut tuntemaan itseni halvaksi, vaikka en ole sellainen. Nyt vetäydyn kuoreeni ja koen etten voi edes aloittaa keskustelua kenenkään kanssa. Heti ensimmäiseksi kysellään työstä. Olen liikunnallinen ja nähtävästi ihan nättikin, mutta onko niin, että pätkätyöläistä ei voi harkita vaimoehdokkaaksi?
Pätkätyöläinen - ikisinkku?
Ulledulledof
8228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Millaista miestä etsit? Se on se tärkein kysymys.
Ei miehille keskimäärin merkkaa tuo naisen asema työmarkkinoilla niin paljoa ja aika moni on samassa asemassa kuin sinä tai sitten täysin työtön.
Tietysti jos etsit korkeakoulutettua menestyvää miestä niin joillakin heistä voi olla korkeat kriteerit noiden asioiden kohdalla myös.
Kysympä nyt huvikseni vastakysymyksen että olisitko itse valmis tapailemaan ei ammattikorkeakoulun suorittanutta joka kuitenkin toimii huonosti palkatulla alalla ja tulee juuri ja juuri toimeen?
Juu, kiitos. Tiedän varsin hyvin epäonnistuneeni työelämässä. Se on tullut hyvin selväksi. Tapailemani mies nähtävästi piti minusta 'siviilissä', mutta ymmärsi, ettei hänellä ollut varaa sitoutua minuun ja hänellä oli valinnan varaa. Tajuan sen hyvin itsekin, kyse ei ole siitä. Ymmärrän, että eläminen maksaa. Siksi juuri kirjoittelen tänne anonyymisti purkaakseni turhautumistani ja pahaa mieltäni. Fiksuun, kunnianhimoiseen, huumorintajuiseen ja liikunnalliseen mieheen ihastuin. Tiedän, että hänen kaltaisensa saattavat ihastua minuun hetkellisesti, mutta koska he ovat järkeviä, ei siitä voi tulla mitään. Mutta onhan tullut myös vastaan niitä pukumiehiä, jotka ovat olettaneet saavansa seksiä illallisia, lahjoja, matkoja tai jopa rahaa vastaan kuullessaan työhistoriani. En ole koskaan suostunut. Kyseisten ehdotuksien jälkeen on tehnyt mieli itkeä kotiin päästyä. Yritän lohduttautua sillä, että olen kuitenkin tullut omillani toimeen. Mutta tällä köyhällä ei nähtävästi ole varaa rakkauteen.
Pahoittelen väsymyksestä johtuneita kirjoitusvirheitä. Joku palstapirkko tod.näk. tulee tarttumaan niihin. Hölmöähän tänne on tilittää. Ehkä olin sinisilmäinen ajatellessani, että joku ystävällinen sielu vastaisi minulle jotakin lohdullista. Mutta sellaista on elämä ja juna meni jo. Öitä.
Taustalla vaikuttaisi piilottelevan melko konservatiivinen ja työkeskeinen mindset siitä, kuinka elämä rakennetaan: koulutus, sitä vastaava työ, avioliitto, perhe, talo, rauhalliset eläkepäivät. En ole varma, voiko kukaan enää saada niitä. Rajusti muuttuvassa maailmassa jatkossa jokainen tekee sen minkä voi ja yrittää pitää pään pinnalla, vanhanakin. Jos yritystä edelleen riittää, mielestäni et ole epäonnistunut. Itse olen korkeasti koulutettu, mutta tehnyt paljon erilaisia mcduuneja. Eikä se arvoani vähennä. En tosin ole muutenkaan kovin uraorientoitunut ihminen. Naisessa rakastun hänen olemukseensa ja ajatuksiin, en saavutuksiin työelämässä. Toki ymmärrän, että jokainen haluaa tulla omillaan toimeen ja kantaa rahallisen osuutensa mahdolliseen yhteiseen kekoon. Joskus se vain ei onnistu, mutta en silloinkaan haluaisi luopua rakastamastani naisesta. Sehän olisi epäloogisin ja tylyin ajateltavissa oleva teko.
Älä laske elämääsi miehen varaan. Kotia rakentanut ja lapsia hoitanut pätkätyöläinen erossa tyhjän päälle. Syy voi olla se, että hän ei jaksanutkaan olla enää kiva ja kiinnostava. Tiedän naisia joille on käynyt niin. Eläke ei myöskään kerry. Yritä ajatella hyviä asioita elämässä. Jos pidät liikunnasta, liiku. Hyvä olo voi kumuloitua, mutta niin myös paha olo. Lenkin jälkeen hymyilevälle ihmiset hymyilevät takaisin.
No enhän sellaista kehoittanutkaan! Mutta ajattelen niin, että jos toisella menee VÄLILLÄ vähän huonommin, olen silti lojaali hänelle ja pyrin tasoittamaan tilannetta esim. kasvattamalla omaa panostani, sen sijaan että löisin lyötyä hylkäämällä hänet. "Myötä- ja vastoinkäymisissä", you know… Joskus tulee tilanteita, jolloin on hyvä, että on olemassa joku, jonka varaan voi laskea. Puolin ja toisin.
Heikoissa kantimissa ollaan jos elämää ja parisuhdetta aletaan rakentaa vain taloudellisille seikoille. Miten nämä edelliset sukupolvet oikein pärjäsivät kun perheitä perustettiin ja naimisiin mentiin paljon huonommissa olosuhteissa kuin tätä nykyä?
Mikä helvetti ihmisiä oikein vaivaa? Miksi pitää olla se auto ja talo ja kesämökki ja kaikki sälät päälle? Miksi ei osata olla onnellisia vähästä?
Kuulostaa, että kaveri ei ollut oikea sinulle. Tulet vielä tapaamaan henkilön, joka haluaa jakaa loppuelämänsä kanssasi. Joskus voi tavata oikean ihmisen väärään aikaan, mutta useimmiten kaveri on vain väärä. Toive rakkaudesta on vain sumentanut silmät.