Vertaistukea?

Miten pääsit siitä yli? Millaisia ajatuksia sinulla oli? Itsellä koko ajan varmistelua avopuolisolta, että haisenko pahalle. Tämä on todella raskasta.

Sandra* kirjoitti:

Miten pääsit siitä yli? Millaisia ajatuksia sinulla oli? Itsellä koko ajan varmistelua avopuolisolta, että haisenko pahalle. Tämä on todella raskasta.

Mulla oli sellainen yleinen likaisuudentunne, että olen likainen ja siitä sitten mieleen tuli kaikkia juttuja, kuten että se lika ikäänkuin minusta voisi vaikka pyykin mukana siirtyä toisiin... Tuollaista hajujuttua ei ollut, mutta kaikkia bakteerijuttuja löytyi kanssa. Söin esim. karkitkin lusikalla ettei mun tarttenut koskea niihin käsillä kun ajattelin käsieni olevan jotenkin niin likaiset.

Olin niin uupunut noihin ajatuksiin ja pelkoihin, että laitoin kerralla rituaaleille stopin ja lopetin järkeilyt, joilla lievitin ahdistustani. En pessyt käsiä normaalia enempää vaikka ahdistikin. Ajattelin silloin, että aivan sama vaikka kuolisinkin mutta en jaksa enää noita pelkoja ja rituaaleja.

Muutama viikko oli tosi vaikeaa, mutta ahdistus lähti laskemaan ja noista ajatuksista olen päässyt ihan kokonaan. Mutta kuten pakko-oireissa on monesti tapana niin se ahdistuksen kohde tuppaa aina löytymään jostain muualta eli ihan kokonaan en pakko-oireita ole voittanut.

Mutta täällä monesti kehuttua kirjaa "Kerrasta poikki" voisi suositella sinullekin, siitä saa hyviä neuvoja ja oppii ymmärtämään mistä tässä kaikessa on kyse.

Itse olen jonkun kerran käynyt myös psykologille puhumassa näistä jutuista, mutta valitettavasti noista ei mun mielestä ollut mitään hyötyä. Varsinaista terapiaa mulle ei edes tarjottu. Lääkitystäkään ei ole.

Oletko sinä päässyt terapiaan asti? Jos jotenkin saisit nuo ikävät lapsuuden kokemuket käsiteltyä niin voisi olettaa, että lähtisi nuo oireet lievenemään.

Kenenkään ei pitäisi hävetä ocd-oireitaan. Se on mielenterveyden häiriö muiden joukossa. Joskus vaan käy niin, että ihmisellä menee tuolla nupissa jokin piuha epäkuntoon ja tulee erilaisia ongelmia.

Pakko-oireet on myös yllättävän yleisiä eikä kenenkään tarvitsisi ajatella että on yksin tällaisten mielettömien ongelmien kanssa.

tuetaan toisiamme kirjoitti:

Kenenkään ei pitäisi hävetä ocd-oireitaan. Se on mielenterveyden häiriö muiden joukossa. Joskus vaan käy niin, että ihmisellä menee tuolla nupissa jokin piuha epäkuntoon ja tulee erilaisia ongelmia.

Pakko-oireet on myös yllättävän yleisiä eikä kenenkään tarvitsisi ajatella että on yksin tällaisten mielettömien ongelmien kanssa.

Lue lisää

Yleistä taitaa OCD olla, osa ei vaan kehtaa myöntää. Minulla on välillä ihan sairaita pakkoajatuksia, joita en todellakaan haluaisi ajatella.Olen aika hyvin oppinut elämään tämän kanssa. Sosiaalisissa tilnateissa jännnitän eniten silmiin katsomista. Se ei tule luonnollisesti vaan minä aina mietin liikaa sitä. Puhe ja kuuntelu sujuu hyvin. Olen introvertti ja väsyn sosiaalisissa tilanteissa :/ On muitakin vaivoja mutta OCD on kaikista rasittavin. Se alkoi joskus varhaisteininä eikä ole hellittänyt vuosien saatossa. Olen jo hyväksynyt sen etten koskaan parane kokonaan.

2+1 kirjoitti:

Yleistä taitaa OCD olla, osa ei vaan kehtaa myöntää. Minulla on välillä ihan sairaita pakkoajatuksia, joita en todellakaan haluaisi ajatella.Olen aika hyvin oppinut elämään tämän kanssa. Sosiaalisissa tilnateissa jännnitän eniten silmiin katsomista. Se ei tule luonnollisesti vaan minä aina mietin liikaa sitä. Puhe ja kuuntelu sujuu hyvin. Olen introvertti ja väsyn sosiaalisissa tilanteissa :/ On muitakin vaivoja mutta OCD on kaikista rasittavin. Se alkoi joskus varhaisteininä eikä ole hellittänyt vuosien saatossa. Olen jo hyväksynyt sen etten koskaan parane kokonaan.

Lue lisää

On ihana tietää etten olekaan niin yksin sairauteni kanssa kuin luulin. Minulla ainoa pakkoajatukseni on pakkotoiminnon pelko. Luonollista on se että mittä enemän sitä pelkään sitä voimakaampana se tulee esille. minäkin olen introvertti ja kaipaan kovasti seuraa , mutta juuri tästä syystä joudun eristäytymään täydelinen noidankehä siis. Sain apua tuosta ensimäsiseksi kirjott. viestistä kun huomasin käyttäväni sanaa häpeä . Luettuani netistä häpeästä löysin lapsuuteni häpeän ja oman häpeäntorjumis meknismini. Elämä on kuitenkin elämisen arvoista. Vai mitä? Ainakin osaame olla kiitolisia jokaisesta nk. hyvästä päivästä.

Häpeä kirjoitti:

On ihana tietää etten olekaan niin yksin sairauteni kanssa kuin luulin. Minulla ainoa pakkoajatukseni on pakkotoiminnon pelko. Luonollista on se että mittä enemän sitä pelkään sitä voimakaampana se tulee esille. minäkin olen introvertti ja kaipaan kovasti seuraa , mutta juuri tästä syystä joudun eristäytymään täydelinen noidankehä siis. Sain apua tuosta ensimäsiseksi kirjott. viestistä kun huomasin käyttäväni sanaa häpeä . Luettuani netistä häpeästä löysin lapsuuteni häpeän ja oman häpeäntorjumis meknismini. Elämä on kuitenkin elämisen arvoista. Vai mitä? Ainakin osaame olla kiitolisia jokaisesta nk. hyvästä päivästä.

Lue lisää

Hei. Millaisia pakkoajatuksia sinulla on noin niinkun tarkemmin?

Sandra* kirjoitti:

Hei. Millaisia pakkoajatuksia sinulla on noin niinkun tarkemmin?

Kaikki pakkoajatukseni liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin. Minulla on esim. silmiin katsomisen pelko. Olen kauhuissani kun joudun tapaamaan jonku tutun tai tuntemattoman ihmisen. Näitä tilanteita joudun sitten käymään läpi jatkuvasti mielessäni. Tämä on todelakin kamalaa sillä eristäydyn täysin. Ainoat ihmiset joita pystyn kohtaamaan ilman pelkoa on perheeni. Kun olen tressaantunut jostakin en aina heitäkään.Käyn terapiassa, mutta siitä ei tunnu juurikaan apua löytyvän. Olen kuitenkin oppinut analysoimaan erilaisia tilanteita ja yhdistämään ne lapsuuden tarumoihin. Nämä ocd-oireeni alkoivat varhais aikuisena joka lieneekin aika tavallista.

Hei. Minunkin pakko-ajatukset ovat erittäin noloja, mutta helpottaisi, jos uskaltaisit kertoa niistä näin nimettömänä? Tarvitsisin vertaistukea.

Sandra* kirjoitti:

Hei. Minunkin pakko-ajatukset ovat erittäin noloja, mutta helpottaisi, jos uskaltaisit kertoa niistä näin nimettömänä? Tarvitsisin vertaistukea.

Miksi olet noin kiinostunut itse oireestani, koska sillähän ei ole juurikaan tekemistä itse sairauden kanssa. Kysymys on siitä mistä oireet johtuvat, ei niinkään siitä miten oireet ilmenevät ja toisekseen eiköhän se jo tuossa 23.7 kirjoittamasani viestissä tullut trpeeksi slväksi. Etsi itsekin pikeminkin syytä pakko-oireiseesi, se auttaa sinuakin enmän.
Häpeä on yaudin syy ja nimimerkkiäni en vaihada.

Minulla yleinen pakkoajatus on pelko, että minua tarkkaillaan jollakin laitteilla rangaistuksena jostakin tehdystä tai tekemättä jätetystä. Tähän liittyvä ahdistuneisuus aiheuttaa osittaista työkyvyttömyyttä ja ahdistuneisuutta. Esimerkiksi jos saan puhelun tai tekstiviestin minuutilleen tunnin kuluttua päivän töiden aloittamisesta, minulle muodostuu sekunnin kymmenyksissä ajatus, että töiden aloittamishetkeä tarkkailtiin ja soittaja tai viestin lähettäjä on osa minun tarkkailujärjestelmää.

Nuorena hellaneuroosit, ovien lukkoon menemiset ja tämän tyyppiset tarkisteluneuroosit tulivat tutuiksi. Bakteerikammoisuuttakin olen kokenut. Liiallinen ja turha käsienpesu oli tähän liittyvää neuroositoimintaa. Opiskeluajan alussa pelkäsin usein sanovani jotain loukkaavaa sosiaalisissa tilanteissa. Tähän liittyi pakkoajatuksellinen anteeksipyytely ja sairas syyllisyys.

Tällä hetkellä yleinen sekoamisen pelko estää elämästä täysillä. Ajatus tarkkailun ja yhteisön asettamien rangaistusten kohteena olemisesta aiheuttaa usein voimakasta ahdistuneisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä ja pelkoa hallinnan menettämisestä. Melkein lääkkeettömästi olen selviytynyt kognitiivisen terapian tuella. Minulla on Asperger ja tourette diagnosoituina. Kaiken varalta minulla on lääkkeinä Oxamin ja Respiridon. Oxaminia olen kokeillut ja pidin haittoja suurempina kuin hyötyjä, erityisesti tarkisteluneuroosien suhteen.