Olen ollut koko lapsuuden ja nuoruuden vl. Olen nyt melkein täysi-ikäinen. Koko elämäni on ollut todella vaikeaa. Vanhemmat ovat olleet väsyneitä meihin lapsiin. Ei jakseta ottaa tosissaan, ei kuunnella yms... aina olen joutunut raatamaan töitä niska limassa. Olen sairastanut masennusta ja sairastan edelleen. Vanhemmat eivät koskaan kysy mitä kuuluu jne... mua on myös peruskoulussa kiusattu. Pahinta tässä on se että kiusaajat ovat olleet myös veeälliä. En ole koskaan kokenut kuuluvani joukkoon. Onko mut tarkotettu eromaan tästä yhteisöstä? Pitääkö minun elää tässä yhteisössä vaikka se lisää ahdistusta?
Onko minut tarkoitettu lestadiolaiseksi?
miettelijäs200
156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meitä on joka junaan. Sinulla on semmonen ja muilla omansa. Elämä on käsittämätön kaikilla, älä ressaa, elä hetkessä ja näin helteellä muista juoda riittävästi.