Jotain tuonlaista epäillään olevan. Lisäksi vielä järkyttävä adrenaliinin kaipuu ja jännityksen kaipuu, eli kaipaan pirusti toimintaa. Lisäksi olen huomannut, että en pelkää yhtään mitään enkä tunne sääliä varsinkaan tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Ei välttämättä ominaista tuohon sairauden kuvaan tuo.
Joka tapauksessa kaikki olisi valmista terapian aloittamista varten kunhan vain saisi Kelan laput täytettyä. Harmittaa, kun hoidon aloittamisen kynnys on niin korkea, että tuntuu mahdottomalta sitoutua 2-3 vuoden hoitosuunnitelmaan.
Muunmuassa armeijaa pitäisi jatkaa ensi vuonna, mutta pelkään itseäni, koska kuria, toimettomuutta ja sääntöjä en tietyssä mielentilassa kestä. Toisaalta ilman diagnoosia löydän itseni sieltä. Kumma, kun työelämässä tuo ei oikeastaan näy mitenkään.
Eniten nauttii vain siitä mistä itse tykkää ja tekee asioita mistä tykkää. Silloin pysyy homma kurissa. Melko itsekästä, mutta samalla helvetin helvetin raskasta. Kyynisyys ja jatkuva vitutus/tyhjyyden tunne.
Huoh..
Joka tapauksessa kaikki olisi valmista terapian aloittamista varten kunhan vain saisi Kelan laput täytettyä. Harmittaa, kun hoidon aloittamisen kynnys on niin korkea, että tuntuu mahdottomalta sitoutua 2-3 vuoden hoitosuunnitelmaan.
Muunmuassa armeijaa pitäisi jatkaa ensi vuonna, mutta pelkään itseäni, koska kuria, toimettomuutta ja sääntöjä en tietyssä mielentilassa kestä. Toisaalta ilman diagnoosia löydän itseni sieltä. Kumma, kun työelämässä tuo ei oikeastaan näy mitenkään.
Eniten nauttii vain siitä mistä itse tykkää ja tekee asioita mistä tykkää. Silloin pysyy homma kurissa. Melko itsekästä, mutta samalla helvetin helvetin raskasta. Kyynisyys ja jatkuva vitutus/tyhjyyden tunne.
Huoh..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun löytyisi jostain se perseeseen potkija ennen kuin tekee jotain tyhmää adrenaliinin hakuista..
Epävakaita ei kyllä armeijaan haluta.
Minullakin tuo diagnoosi. Miksiköhän siihen ei tarjota/anneta mitään hoitoa? Ilmeisesti joitakin hoidetaan tuolla diagnoosilla? En ole normaalisti opiskelemaan tai töihin kyenny oikeastaan koskaan.
Epävakaista ei ole terapiatyöskentelyyn? On pää liian pipi?
Tuo on se vanha käsitys, eikä pidä paikkaansa. Ennen luultiin, että epävakaa persoonallisuushäiriö on "elinikäinen sairaus", eikä sekään pidä paikkaansa.
Njoo kaippa muiden hullujen turvallisuuden takia, Minua ei voi laskea vapaaksi heidän sekaan.
Persoonallisuushäiriöihin ei ole lääkettä. Siksi suositellaan esim. psykoterapeuttia. Persoonallisuushäiriöt iskevät pikkuhiljaa.. Minullakin on useita persoonallisuushäiriöitä ja aiheuttajina ovat olleet elämässä tapahtuneet traumat, miten minua on kasvatettu. Eli persoonallisuushäiriöt muovautuvat siten, miten olet elämäsi elänyt. Psykoterapeutti auttaa sinua kohtaamaan elämässäsi tapahtuneet traumat ja koittaa selvittää, miten ja miksi olet ns. muovautunut sellaiseksi mitä nyt olet. Eli ei, persoonallisuushäiriöt eivät ole sinänsä sairauksia, vaan nimensä mukaan se olet sinä itse, oma persoonasi. Ei ole muita lääkkeitä kuin se, että kohtaat ongelmasi ja alat ajattelemaan asioita eri kantilta. Näin psykiatrini asian minulle sanoi. Tsemppiä :)
Ei nää nyt mitään herkkuja oo lukee. Itelläni jo pitkään bipo. Sillon, kun depis iskee niin se lähellä oleva turvaverkosto on tärkein. Tulee niitäkin kuukausia, että mua viedään, kun vierasta sikaa. Sillonhan lähiverkon toimintamahdollisuudet on heikot. Silläpä vaan täälä, kun hoidettiin vuosia epävakaana. Oikeen lääkityksen löytyminen oikeen diagnoosin myöta muutti elämän. Parikymppinen tyttö hakeutuu taas viereen, kun viisvuotiaana ja se on parasta terapiaa mitä mä tiedän. Ei oo hirveitä aikoja, kun koko ajatus oli liian ahdistava pelkästään siitä syystä, että ihminen saatto olla niin täynnä itteensä, että mikään ei kelvannu. Oikee lääkitys ja musta tuli taas ihminen.....Suurinpiirtein. Toivottavasti mä en saanu näyttään tätä saarna muotoselta mut homman pointti oli se, että se oikee diagnoosi on tärkee, oikeen hoidon saamiseks. En mä kehota ketään paranoidiseks tän asian takia. Kerroinpahan vaan pätkän tästä tiestä...