En tiedä mistä aloittaa ja onko tämä edes oikea palsta kirjoittaa. Mutta kaipaisin teiltä ajatuksia ja mielipiteitä tapaukseeni. Olen nainen joka kerran rakastui aivan mielettömästi. Annoin kaiken itsestäni ja avasin itseni hänelle kokonaan. -Hunosti kävi. Sydän särkyi ja tulin hyväksikäytetyksi ja satutetuksi. Nyt siitä on yli vuosi. Erosta olen toipunut, mutta arvet jäivät ja elävät. Nyt pelkään kuollakseni enää koskaan ihastua,saatikka tuntea mitään. Tapasin yhden miehen taannoin ja tajusin että hänestä saattaisin pitää. - Ahdistuin. Pelkkä ajatus että tykkäisin taas jostakin ihmisestä sai minut voimaan pahoin. Pelkään liikaa, että taas käy huonosti. Yksin ei tule satutetuksi. Juttelin ystäväni kanssa ja hän sanoi, että olisi aika jo yrittää tulla kuoresta pois tai taistella sieltä ulos. Mutta minusta tuntuu, etten ole valmis, vaikka kovin kaipaisinkin jo jotain uutta elämääni. Tuntea jotain mitä en ole koskaan tuntenut. Eikä se helpota asiaa, että tämä kyseinen mies josta saattaisin olla kiinnostunut, on omien sanojensa mukaan juuri eroamassa ja että tämän takia hänellä on mennyt usko ikuiseen rakkauteen. Olisin taas pelkkä laastari tai huvinpito. Joten mitä minulle jää
- yksin oleminen. Ja mitäänhän en aio asialle tehdä.
Arvostan, jos saan jotain asiallista palautetta tilanteeseeni ja mielipiteitä. Mutta ei sitä fakin kliseetä, että: " kyllä se sitten kun tapaat se oikean" Yeah right.
- yksin oleminen. Ja mitäänhän en aio asialle tehdä.
Arvostan, jos saan jotain asiallista palautetta tilanteeseeni ja mielipiteitä. Mutta ei sitä fakin kliseetä, että: " kyllä se sitten kun tapaat se oikean" Yeah right.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No sanoisin että kannattaa sitä yrittää, ei muuten mitään tule saamaan.
Neuvoisin kuitenkin että hitaasti hyvä tulee, ei heti täysillä suhteeseen vaan yhdessä katselette hommia tutustutte enemmän toistenne elämään. Lähinnä sinua mietin että ei kannata heti kaikkea pistää peliin jos vielä ahdistaa vanhat asiat. ei tässä muuta.
Itellä oli sama homma. 2 vuotta sitten erosin, ja tuntui ihan samalta, ettei vaan kiinnostanut kukaan. Kyllä se menee ajan kanssa ohi se fiilis..
Ei sua auta kukaan muu kuin sinä ite. Jos et uskalla/halua päästää enää toista lähelle niin sitten olet yksin. Ei siihen vierelles kukaan väkisin tuppaudu. Luottamuksen kans voi olla tekemistä mutta se vahvistuu ajan myötä. Voi olla että tulee toisenkin kerran pettymys mut niitä tulee muillekin. Sit täytyy miettiä et mikä meni vikaan.