Tai niin hän luulee

Ehkä se vika on siellä toisessa päässä, muiden kanssa ei ole näitä vaikeuksia.

ymmärtämisessä jotain vajavaisuutta?
Jos kokeilet hitaasti lukemista ja useampaan kertaan, niin se voi auttaa.

syrjäydyin omassa yhteisössäni sinkkupiireistä 10 v sitten. Luulin jo toipuneeni kokemastani, mutta parin viimevuoden aikaiset tapahtumat avasivat loppuviimein vanhat haavani. Kun tajusin, miksi moni asia on niin kuin on. Miten toisin asiat voisivat olla. Miksi edes alunperin sairastuin. Miski en toipunut, vaan sairastuin vielä enemmän ja syvemmin. Aikka mennyt, jotta tullut sinuksi sairauden kanssa ja oppinut elämän sen kanssa. Enkä tietenkään kyllä enää sellaista meininkiä kaipaakaan kuin 20 ikäsienä. Mutta nyt viimeiseksi masentanut olen ollut todella. Koska:

mikä ulospääsy tästä omasta vankilastani? Heidän Seurassaan. Tai ylipäätään sos.tilainteissa ja ihmisiin tutustellessa. Ei mulla ongelmaa ole ollut esim. opiskelupiireissä tai työyhteisössä. Perhe on rakas ja perheellisiä ystäviäkin runsaasti. Onnekseni myös jokunen hyvä sinkkuystäväkin. Mut se laajempi / piiri kuvio. Sellaista kaipais. Sen puuttees kai täälläkin, kun en facessakaan oo - ei ois oma juttu. Halua siis tutstua ihmisiin. Ja sit se universaali ikävä, joka koskettaa kaikkia.

Mut hieman veiroksun nykymeingin pinnallisuutta, ulkonäkö- ja materiakeskeisyyttä. Vähän rennompaa / hipahtavampaa / humaanimpaa / suvaitsevampaa meinikiä kaipaisin. Nuoremmissa heitä on, mut ei enää oikein 30 ikäsissä. Mitäs me "kirkasotsaiset" idealistit? ;) Monet ovat vaihtaneet piirejä ja yhteisöjään muualle. No jokunen samanhenkinen sentään löytynyt ja hyvä niin.

Mut tuota juppimeininkiä vähän vierastan. En haluais teilata ihmisiä tuntematta, Mutta jos sellainen vierauden tunne, mitä sille tekis? Kun ihminen kaiketi pyrkii kuitenkin harmoniaan, mielenrauhaan ja siihen, mikä tuntuu luontevalta.

? kertokaa te.